VALIKKO

2014: And the Oscar winner is – Ja Oscarin saa…

(Aamulehden sunnuntain-liitteessä aikoinaan ollut aivan ihana sarjakuva. Ikävä kyllä vuosi jäänyt jo unholaan, mutta kuva puhukoon puolestaan.)

Parhaasta elokuvasta  kisaavien ehdokkaiden parista löytyy mielenkiintoinen Oscar-kuriositeetti. American Hustle -elokuva tekee omaa historiaansa olemalla ehdokkaana niin parhaana elokuvana kuin tarjoamalla mahdollisuuden sen näyttelijöille osallistua kaikkiin neljään näyttelijöitä koskeviin kategorioihin (paras näyttelijä, näyttelijätär, miessivuosa, naissivuosa). Viime vuonna Mr. Russellin edellinen elokuva Silver Linings Playbook teki tämän saman, mutta edellisestä pankin räjäyttämisestä on aikaa, sillä silloin asialla oli elokuva Reds (1981).

Ensi vuoden parasta elokuvaa veikkaajille suosittelen silmäilyä niiden elokuvien parissa, jotka Producer Guild of America (PGA) asettaa ehdokkaaksi. Sillä PGA-raadin tekemät valinnat olivat nyt kuudetta vuotta peräkkäin ihan samat kuin Oscar-raadinkin. Vaikka PGA:n ehdokaslista voi pieneltä osin vaihdella parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaiden kanssa niin tarkastellessa pelkästään 2000-lukua havaitaan yllättävän voimakas yhteys voittajien keskuudessa. Elokuva, joka on voittanut PGA:n, on myös yleensä voittanut parhaan elokuvan Oscarin. 2000-luvulla Oscar-raati on ollut samaa mieltä PGA:n voittajan kanssa seuraavien elokuvien kohdalla: Argo (2012), The Artist (2011), The King’s Speech (2010), The Hurt Locker (2009), Slumdog Millionaire (2008), No Country for Old Men (2007), The Lord of the Rings: The Return of the King (2003), Chicago (2002) ja Gladiator (2000). Tänä vuonna PGA-raati päätti yllättää kaikki ja ensimmäistä kertaa sen historian aikana valitsi kaksi elokuvaa ensimmäiselle sijalle. Raati ei osannut valita elokuvien Gravity ja 12 Years A Slave kesken, vaan päätti palkita molemmat. O-ho, nyt kaikki jäi Oscareiden päätettäväksi. Vuoden muita elokuvakisoja tarkastellessa 12 Years A Slave -elokuvan voitiin katsoa pitävän johtoasemaa ennen Oscar-palkintojen jakoja, sillä se on kerännyt palkinnot kotiin Critic’s Choise, Kultainen maapallo, BAFTA:n ja Independent Spirit Award -kisoista.

Joten kun kisoihin asti päästin, niin voitiin aika rehellisesti kysyä, oliko muilla ehdokkailla (Wolf of Wall Street, Nebraska, Dallas Buyers Club, her, Philomena, American Hustle ja Captain Philips) mitään todellisia mahdollisuuksia 12 Years A Slave -elokuvaa vastaan. Ja oliko Gravityllä oikeasti mitään mahdollisuuksia voittoon? Oscar-raadin mielestä ei, sillä se palkitsi vuoden parhaana elokuvana 12 Years A Slave  -leffan. Lopuksi voidaan kysyä, että oliko kukaan tästä oikeasti yllättynyt? (Ja kai joku muisti veikata tätä voittajaksi…)

File:12 Years a Slave film poster.jpg

Parhaan ohjaajan Oscar-pystin tavoittelijat ovat pitkän linjan konkareita ja olen tyytyväinen, että vastuu päätöksenteosta tässä ei ole minulla. Kokenein lienee Mr. Scorsese (Wolf of Wall Street), jonka elokuvat ovat monilaatuisia taidekokemuksia, jotka keräävät säännöllisesti Oscar-ehdokkuuksia eri kategorioissa. Edellinen parhaan ohjaan Oscar-pysti on kuitenkin jo muutaman vuoden takaa elokuvasta The Departed (2006) ja sitäkin aiemmasta Goodfellas (1990) – leffasta on vielä enemmän aikaa. Vaikuttaakin siltä, että on kannattavampaa olla näyttelijä Mr. Scosersen elokuvissa kuin itse ohjaaja, sillä filmissä olleet näyttelijät saavat enemmän ehdokkuuksia ja elokuva-alan palkintoja kuin itse ohjauspuikoissa pyörinyt mies. Toisaalta tätä vastaan voi myös hyvin ymmärtää, miksi miehen ohjaamiin elokuviin on aikamoinen tunku näyttelijöiden puolelta. Mr. Alexander Payne (Nebraska) ei ole myöskään keltakorva Oscar-ehdokkuuksissa. Parhaan ohjaajan ehdokkaana hän on ollut kaksi kertaa aiemmin elokuvistaan Sideways (2004) ja The Descendants (2011). Ehkä Akatemia on nyt valmis palkitsemaan amerikkalaista yhteiskuntaa satiirisesti ja mustalla huumorilla käsittelevän ohjaajan, tai sitten ei. Mutta toivokaamme joka tapauksessa, että mies jatkaa omalaatuisia elokuviaan. Mr. David O. Russell (American Hustle) oli myös yrittämässä uusintaa viime vuosien menestyselokuvilleen, Silver Linings Playbook (2012) ja The Fighter (2011), joista hän oli myös ehdokkaana parhaaksi ohjaajaksi. Palkinto jäi kuitenkin kumpaisenkin vuonna saamatta.

Mr. Steve McQueenkin (12 Years A Slave) elokuvat ovat vakuuttavia, jokainen niistä kolmesta. Mutta tällä kertaa hän oli ensikertalaisena Oscar-mittelössä. Mr. McQueen on vasta kolmas tummaihoinen ohjaaja, jolle on annettu Oscar-ehdokkuus ja paineita sen voittamiseen lisäsi miehen saama parhaan ohjaajan voitto Independent Spirit Award-mittelöissä. Ensimmäistä kertaa mustaihoinen ohjaaja, Mr. John Sigleton, huomioitiin tässä kategoriassa vuonna 1991 elokuvasta Boyz n the Hood. Seuraavaa saatiinkin odottaa lähes viime vuosiin, jolloin Mr. Lee Daniels pääsi Oscar-ehdokkaaksi elokuvallaan Precious (2009). Toisaalta itse olisin mielelläni nähnyt Mr. McQueenkin jo aiemminkin ehdokkaan näissä kisoissa Shame-elokuvastaan (2011), mutta sen aihepiiri taisi olla liikaa keski-ikäisille raatilaisille.

Oscar-kuriositeettina sen sijaan olisin toivonut näkeväni edes yhden naisohjaajan elokuvansa kanssa. Ne kun vaikuttavat olevan harvinaista herkkua tässä kategoriassa. Ensimmäinen ehdokkaana ollut naisohjaaja oli italialainen Lina Wertmüller elokuvasa Seven Beuties (1976). Sitä seurasi Uudesta Seelannista kotoisin oleva Ms. Jane Campion Piano (1993) -elokuvalla. Almakassa sai taas sen jälkeen käännellä sivuja eteenpäin 2000-luuvlle, kunnes Ms. Sofia Coppila oli ehdolla parhaaksi ohjaajaksi elokuvasta Lost in Translation (2003). Seuraavaa ja vuotta 2009 sai odottaa pitkään, sillä vasta silloin Ms. Kathryn Bigelos oli myös naisohjaajana ehdokkaana elokuvasta The Hurt Locker. Ms. Bigelow myös räjäytti samalla miehisen lasikaton taivaan tuuliin voittamalla parhaaan ohjaajan pystin.

Tänä vuonna Oscarin parhaasta ohjauksesta voittanut Mr. Alfonso Cuarón (Gravity) ei ollut myöskään ensikertalainen näissä kisoissa. Miehen aiemmat elokuvat (Y Tu Mamá También, 2001 ja Children of Men, 2006) ovat saaneet aikoinaan omat Oscar-palkintonsa ansioistaan, mutta parhaan ohjaajan Oscar-pysti Mr. Cuarónilta vielä uupui. Hyvää pohjaa potentiaaliselle Oscarille parhaasta ohjauksesta mies kuitenkin ehti saamaan sekä Critics Choise, Kultaisen maapallon ja BAFTA:n -kisoista, joista mies nappasi parhaan ohjaajan pystin itselleen. Näiden myötä hänen kohdalleen oli ainakin kerätty riittävät paineet myös Oscareissa onnistumiseen. Joten tässä kohtaa onnittelun hyvästä ohjauksesta ja Oscarin voittamisesta, onnitteluni.

Parhaan naispääosan Oscaria tavoitelleista daameista voitokkain on ollut Ms.  Meryl Streep (August: Osage County), joka on ollut Oscar-ehdokkaana vaatimattomat 17 kertaa. Niistä hän on voittanut kolme kertaa, kerran parhaan naissivuosa-Oscarin elokuvasta Kramer Vs Kramer (1980) sekä kahdesti parhaan naispääosan Oscarin elokuvista Sophie’s Choise (1983) ja The Iron Lady (2012). Ms. Judi Dench (Philomena)on ollut myös useasti Oscar-ehdokkaana parhaasta naispääosasta aloittaen elokuvallaan Mrs. Brown (1998). Lisää ehdokkuuksia daamille tuli elokuvista Iris (2002), Mrs. Henderson Presents (2006) ja Notes on a Scandal (2007). Oscar-palkinto on kuitenkin osunut kohdalleen vasta naissivuosasta elokuvasta Shakespeare in Love (1999) ja Oscar-ehdokkuus samassa kategoriassa elokuvasta Chocolat (2001).

Oscareissa nyt toista kertaa ehdokkaana on myös Ms. Sandra Bullock (Gravity), joka on ollut aiemmin kerran parhaan naispääosan ehdokkaan ja myös voittanut sen elokuvasta The Blind Side (2010) (ja tässä kohtaa voidaan edelleen kysellä, että miksi??) Omalla roolisuorituksellaan avaruudessa lillivänä astronauttina Ms. Bullock on kuitenkin ehtinyt kerätä ehdokkuudet Spirit Independent Award:sta, Kultaisesta maapallosta ja nyt oli vuorossa Oscarit. Kriitikoiden ja Akatemian suosikki  Ms. Amy Adams (American Hustle) on ollut ehdokkaana neljä kertaa parhaasta naissivuosasta elokuvista Junebug (2006), Doubt (2009), The Fighter (2011) ja The Master (2013) -elokuvista. Voitto naiselta vielä kuitenkin uupuu, vaikka sellainen tuli jo tänä vuonna Kultaisen maapallon komedia-elokuvien sarjassa. Ms. Adams oli ainoa ehdokas tämän vuoden Oscaria tavoittelevien naisten joukossa, jolta tämä kultainen poika vielä puuttuu ja eikä tämäkään vuosi tuonut siihen muutosta.

Parhaan naispääosan Oscarin voittanut Ms. Cate Blanchett on ollut tarjolla kultaisen pojun kotiinviejäksi jo vuodesta 1999 lähtien, jolloin hän sai ehdokkuuden Elizabeth-elokuvasta. Ehdokkuuksia daamille on kaiken kaikkiaan tullut parhaasta naispääosasta Elizabethin-roolista (1999 ja 2008) sekä parhaan naisivuosan rooleista elokuvissa The Aviator (2005), Notes on a Scandal (2007) ja I’m Not There (2008), joista voitto irtosi kotiin The Aviator-elokuvasta. Blue Jasmine -elokuvan olikin tarkoitus muuttaa kaikki ja oman osansa hoitamisen se aloitti tämän vuoden Kultaisen maapallon kisoista, joista Ms. Blanchett sai viedä kotiinsa parhaan roolisuorituksen draamaelokuvista. Melankolisen Jasminen roolisuoritus oli myös Screen Actors Guildin, Critics Choise, Kultaisen maapallon, BAFTA:n ja Independent Spirit Award -raatien mielestä vakuuttavin, jolloin Ms. Blanchett keräsi viisi uutta palkintoa mukaansa. Pehmeä lasku Oscareihin oli siis suoritettu voitokkaasti ja lopullista Oscarin kotiin noutamista pidettiin monen mielessä enää muodollisuutena, josta Ms. Blancett suoriutui hyvin.

Itselleni hieman yllättäen Oscar-ehdokkaiden ulkopuolelle jäivät muun muassa daamit Emma Thompson (Saving Mr. Banks), Kate Winslet (Labour Day), Brie Larson (Short Term 12) ja Cannesissa säväyttänyt Berenice Bejo (The Past). Jokainen näistä naisesta oli kerännyt kehyksiinsä aiempia ehdokkuuksia eri elokuva-alan kisoissa, erityisesti Ms. Thompson, joka oli ehdokkaana Spirit Independent Awards, Golden Globe ja BAFTA-mittelöissä. Ilmeisestikään murtusuuna kävely ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta Oscar-raatilaisiin.

Parhaan miespääosan voittajana ehdokkuuksien perusteella voittajasuosikkina olisi voinut pitää Mr. Leonardo DiCapriota (Wolf of Wall Street). Mies on ollut kaksi kertaa ehdokkaana parhaasta miespääosasta elokuvista The Aviator (2004) ja Blood Diamond (2006), ehdokkuus on tullut myös aikoinaan parhaasta miessivuosasta What’s Eating Gilbert Grape (1993). Mutta mieleni tekisi melkein väittää, että Akatemia ei koe häntä vielä riittävän kypsäksi (mitä lie) Oscarin saajaksi. Ja itse jaksan kyllä ihmetellä miten miehen roolisuoritusta elokuvassa Wolf of Wall Street voi edes ehdotella tänä vuonna vuoden parhaaksi suoritukseksi, vaikka hän korjasikin kotiinsa jo voiton Kultaisen maapallon kisoissa komediapuolelta. Toki rooli vaati työtä, mutta rinnalla voittajaksi oli mielestäni niin paljon parempia ehdokkaita.

Metodinäyttelijä Mr. Christian Bale (American Hustle) tuli yrittämään Oscareihin uusimaan voittoa uudesta kategoriasta. Hän on ollut kerran aiemmin ehdokkaana, vuonna 2011 (The Fighter) parhaasta miessivuosaroolista ja voitti sen mennen tullen ja hyvin ansaittuna. Cannesissa parhaan miespääosan voittanut Mr. Bruce Dern (Nebraska) puolestaan oli kovan paikan edessä näissä kisoissa. Miehen edellinen Oscar-ehdokkuus oli elokuvasta Coming Home (1978), joten sitä vastaan oli ehkä aika esittää uusi tarjous. Pääosaehdokkuus on kuitenkin uutta miehelle, sillä hän yleensä tekee roolityönsä sivuosissa jättäen muille enemmän valkokangastilaa.

Oscar-raatiin vaikutusta myös yritti tehdä Mr. Chiwetel Ejiofor (12 Years a Slave). Miehele täytyy nostaa hattua omasta roolistaan, sillä hän tekee historiaa omalta osaltaan pääsemällä ehdokkaaksi aika lailla valkoihoisten näyttelijöiden dominoimaan kisaan. Hyvänä muistutuksena näyttelemisen taidon tasa-arvosta voi mainita, että koko Oscar-mittelöiden aikana vain yksi tummaihonen näyttelijä, Mr. Denzel Washington, on vakuuttanut Akatemian jäseniä siinä määrin, että hänelle on suotu useampi ehdokkuus vuosien aikana. Ensimmäinen tummaihoinen parhaan näyttelijän Oscarin pokannut oli Mr. Sidney Poitier elokuvasta Lilies of the Field (1963) ja viimeisin on ollut Mr. Washington elokuvasta Training Day (2001). Tuosta vuodesta on kulunut jo hieman aikaa, joten historian olisi ollut aika muuttaa taas uudestaan. Mutta voitto meni ohi suun tällä kertaa.

Oma suosikkini kisoissa oli ehdottomasti Mr. Matthew McConaughey (Dallas Buyers Club), joka on varmasti viime aikoina ollut yksi aliarvostetuimmista pääosan näyttelijöistä. Miehen nimeen on isketty paidaton-leima niin tiukasti, että ihmisten on vaikea uskoa hänen osaavan näytellä. Viime vuosina siitä on kuitenkin yhä enemmän vakuuttavia esimerkkejä. Mies vakuutti ainakin minut näyttelijäntaidoillaan elokuvissa: The Lincon Lawyer (2011), Killer Joe (2011) ja Mud (2012). En mitenkään usko nyt ehdokkaana olevan elokuvan olevan poikkeus. Miehen kykyihin näytellä vakuuttavasti onkin tänä vuonna uskonut useampi elokuva-alan palkintoraati. Kotiin vietäviä parhaan näyttelijän pystejä aids:n parissa eloonjäämisestään taistelevana Ronniena elokuvassa Dallas Buyers Club onkin Mr. McConaughelly tullut Critics Choise, Screen Actors Guild, independent Spirit Award ja Kultainen maapallo-kisoista. Nyt vain se pääpotti puuttui.  Ja olen todellakin  iloinen, kun voin nyt todeta, että parhaan miespääosan Oscarin vei kotiinsa Mr. Matthew McConaughey

Itseni kategoriassa yllätti täysin herrojen Robert Redfordin (All Is Lost) ja Joaquin Phoenixin (her) poissaolo. Toki Mr. Redford on keskittyneempi ohjaukseen kuin itse näyttelemiseen, ainakin elokuvallisen CV:snä mukaan ja Mr. Phoenixin menestystä ilmeisesti edelleen painaa leimautuminen Oscareiden tarpeettomuudesta. Mukaan olisi tietenkin mahtunut vielä viisi kertaa Oscar-ehdokkaana ollut Mr. Tom Hanks (Captain Philips), mutta täytyy myöntää olevani iloinen siitä, että minun ei ole tarvinnut lopullisia valintoja.

Naissivuosa-Oscar ehdokkaat ja voittajien veikkaaminen tuntuu olevan aika mustien hevosten hommaa. Ehdokkaina on usein ensikertalaisia tai puskan takaa tulevia daameja. Tilanne ei muuttunut tämänkään vuoden kohdalla, sillä ensikertalaisen onneaan koittelivat daamit June Squibb  (Nebraska) ja Sally Hawkins (Blue Jasmine) (jonka olisi kyllä pitänyt saada Oscar-ehdokkuus vuonna 2008 Happy-Go-Lucky -elokuvasta). Tästä huolimatta parhaan naissivuosan-Oscarin kohdalla vedonlyöjien suosikkeja on täytynyt olla daamit: Jennifer Lawrence (American Hustle) ja Lupita Nyong’o (12 Years A Slave), jotka lähtivät tasatilanteesta Oscareihin. Kaikista ehdokkaista Ms.  Julia Roberts (August: Osage County) oli kokenein Oscar-kisaaja. Hän on ollut aiemmin parhaan naissivuosan ehdokkaana elokuvasta Steel Magnolias (1989) ja parhaan naispääosan ehdokkaana Pretty Woman:sta (1990). Palkinnon daami on kuitenkin vienyt kotiin parhaasta naispääosasta Erin Brockovich:sta (2001). Nyt myös nähtiin onko aiemmalla menestyksellä taetta voittoon. Viime vuonna parhaan naispääosan Oscarin (Silver Linings Playbook) voittanut Ms. Jennifer Lawrence koitti kerätä pystilleen seuraa elokuvasta American Hustle. Daami osaa kyllä hommansa, sillä hän oli myös ehdokkaana jo elokuvasta Winter’s Bone (2010).

Mutta vastus hänelle oli kuitenkin kova, ainakin kaiken ennakkomainonnan mukaan, joiden perusteella palkinto oli jo jaettu ensikertalaiselle Ms. Lupita Nyong’olle elokuvasta 12 Years a Slave Patseyn-roolista. Ms. Nyong´o ehti ennen Oscareita vakuuttaa Critics Choise, Screen Actors Guildin ja Independent Spirit Award -kisojen raadit osaamiselle ja viedä näistä palkinnot kotiinsa. Joten ennen Oscareita tuntui lähinnä siltä, että tästä kisasta tulee näiden kahden daamin Lawrence ja Nyong’on kauppa. Ms. Blanchettin voiton tavoin voi kysyä, että kenet lopputulos oikeasti yllätti? Raati päätti tänä vuonna kaikessa viisaudessaan antaa parhaan naissivuosa-Ocarin Ms. s. Lupita Nyong’olle. Herrojen Forrester, Elba ja Ejioforin tavoin Ms. Nyong’o on saanut tehdä osansa Oscar-historiasta tummaihoisena ehdokkaana. Ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka voitti Oscarin oli Ms. Hattie McDaniel elokuvasta Gone with the Wind (1939). Seuraavaa menestystä saikin odottaa vuosia, kunnes Ms. Whoopi Goldberg voitti elokuvasta Ghost (1990) parhaan sivuosa-Oscarin. Taas mentiin vuosia eteenpäin, jolloin saman kategorian voitto tuli Mo’Niquelle elokuvasta Precious (2009) ja Ms. Octavia Spence voitti sivuosa-Oscarin elokuvasta The Help (2011). Mutta tunnustusta tarvitaan vielä lisää. Ensimmäisen naispääosan-Oscarin voitti Ms. Halle Berry elokuvasta Monster’s Ball (2001) eikä hänelle ole vielä tullut seuralaista, sillä viime vuonna samassa kategoriassa ehdokkaana ollut Ms. Quvenzhané Wallis (Beast of the Southern Wild) hävisi rehellisesti Ms. Jennifer Lawrencelle (Silver Linings Playbook).

Uusintakierrosta Oscareiden miessivuosakategoriassa teki vain Mr. Bradley Cooper (American Hustle), joka on onnistuneesti kääntänyt maailman seksikkäimmän miehen tittelin hyväksi näyttelijätyöksi. Mies oli ehdolla viime vuonna parhaan miesosan roolista elokuvassa Silver Linings Playbook, mutta hävisi rehellisesti Lincolnia näytelleelle Mr. Daniel Day-Lewisille. Miehelle ei voi kuin nostaa hattua, The Hangover-trilogiasta (2009 – 2013) on tultu tähän pitkä matka. Onnittelen. Muuten miessivuehdokkaat olivat ensikertalaisia.

Herrat Barkhad Abdi (Captain Philips), Johan Hill (The Wolf of Wall Street) ja Will Forte (Nebraska) tekivät hyvää työtä.  Mutta takaisin Mr. Barkhad Abdiiin. Mies jatkaa tummaihoisten näyttelijöiden esille tuomista hyvällä roolisuorituksella. Ennen häntä Yhdysvaltojen ulkopuolelle syntyneistä tummaihoisista ehdokkaina on ollut vain Mr. Djimon Hounsou In America (2003) elokuvassa. Oscar-menestys on myös ollut pienoista tummien amerikkalaisten keskuudessa. Valkokankaan valloittajista Louis Gosset Jr. voitti parhaan miessivuosa-Oscarin elokuvasta An Officer and a Gentleman (1982), samaa linjaa jatkoi Denzel Washington (Glory, 1989), Cuba Gooding Jr. (Jerry Maguire, 1996) sekä Morgan Freeman (Million Dollar Baby, 2004). Tästä on kuitenkin aikaa, joten ehkä aika oli Mr. Abdin puolella. Mr. Abdin Oscar-kuriositeetiksi on myös laskettava se, että hän on toinen näyttelijä peräkkäisenä vuotena, jonka ensiesiintyminen johti suoraan Akatemian käsiin. Viime vuonna Ms. Quvenzhané Wallis (Beasts of the Southern Wild) aloitti tämän trendin. Mikäli huomioon ei oteta televisioesiintymisiä, myös Ms. Lupita N’yongo voidaan laskea tähän joukkoon. Mutta vaikka Mr. Abdi voittikin kirkkaasti BAFTA:ssa parhaan miessivuosan palkinnot, Mr. Leto oli putsannut palkintopöytää häntä tehokkaammin.

Mr. Leton potentiaalisimpana ehdokkaana pidettiin Mr. Michael Fassbenderia (12 Years A Slave) joka olisi ansainnut ehdokkuuden elokuvasta Shame (2011), missä mies paljasti kaiken itsestään ja seksiriippuvuudestaan. Mutta ilmeisesti teema oli liikaa konservatiivisille arvioijille. Se miten konservatiivinen 12 Years A Slave puolestaan on riippuu varmaan siitä, mistä päin äänestäjä on kotoisin. Mr. Fassbenderin roolityö on vakuuttava, mutta vielä vakuuttavampana Oscar-raati piti Mr. Jared Letoa.

Parhaan miessivuosa Oscarin voittanut Mr. Jared Leto (Dallas Buyers Club) on taiteellinen niin musikaalisesti kuin näyttämötaiteellisestikin. Miehen musiikilliset panostukset saisivat mielestäni väistyä kokonaan tai tulla osaksi rooliesitystä, sillä niin vaikuttavaa jälkeä hän tekee valkokankaalla. Siitä ovat hyviä esimerkkejä esimerkiksi elokuvat Mr. Nobody (2009), Lord of War (2005) ja Requirem for a Dream (2000). Tätä alanvaihtoa tukee myös miehen aika ylivoimainen taitojensa osoittaminen ennen Oscareita, sillä mies voitti lähes kaikki elokuva-alan kisat (Critics Choise, Screen Actors Guild, Kultainen maapallo, Independent Spirit Award) mihin vain ehti transseksuaalisen roolinsa kanssa osallistua. llkeämielisten mielestä mies voitti Oscarin vain, koska raati suosii rajuja muodonmuutoksia läpikäyviä rooleja. Itse rohkenen olla eri mieltä ja onnitella Mr. Letoa Oscarista. Onneksi  olkoon.

Ulkomaalaisilla elokuvilla on omat haasteensa tehdä vaikutus maassa, jossa tekstitys ei ole kovin suosittu idea. Tämän vuoden Oscareiden raati katseli läpi 76 eri elokuvaa, joista se valitsi toiselle kierrokselle 15 eri elokuvaa. Lopulliset viisi valittua elokuvaa (Omar – Palestiina, The Hunt – Tanska, Broken Circle Breakdown – Belgia, The Great Beauty – Italia ja The Missing Picture – Gambodia) pääsivät tästä listasta läpi saatuaan vihreän valon tiukkapipoisilta über-raatilaisilta. Ehdokkaiden yllätyksenä voi pitää listan ulkopuolelle jäänyttä Cannesissa kohattanutta ranskalaista lähes kolmen tunnin eeposta Blue Is The Warmest Colour. Se vakuutti Cannesin lisäksi Critics Choise ja Independen Spirit Awards raadin arvoijat, voittaen parhaan ulkomaalaisen elokuva palkinnon, mutta jätti kuitenkin Oscar-raadin kylmäksi. Sen sijaan italialainen The Great Beauty lähti varmasti ennakkosuosikkina kisaan, sillä se oli voittanut jo vuoden elokuvakisoista parhaan ulkomaalaisen elokuvan palkinnon Kultainen maapallo ja BAFTA-mittelöissä. Näitä voittoja vastaan sen kotiin nappaama parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscar-pysti ei myöskään yllättänyt ketään. Onnittelut Italiaan ja The Great Beauty -elokuvalle.

Oscar-raati sai aikamoisen tehtävän osakseen päättäessään vuoden  parhaan animaation ehdokkaista (ja voittajasta). Sillä sopivia ehdokkaita oli kaikkiaan 19 animaation verran ennen lopullisen viisikon valitsemista. Viime vuonna Pixar on ollut vahvoilla voittaja-suosikin suhteen. Viimeisen kuuden vuoden aikana se on voittanut viisi kertaa, joista viimeksi viime vuonna Brave-animaatiolla. Nyt tarjolla oli animaatioehdokkaita muun muassa Koreasta, Japanista, Etelä-Afrikasta sekä Euroopasta Yhdysvaltojen lisäksi. Mutta ketään ei varmasti yllätä, että isolla ehdokaslistalla oli 10 amerikkalaista elokuvaa näiden ulkomaalaisten jäädessä siten paitsioon. Ketään ei varmasti myös tätä vastaan yllätä se, että lopullisissa ehdokkaissa on kolme (The Croods, Frozen, Despicable Me  2) amerikkalaista elokuvaa ja vain kaksi (Ernest & Celestine ja The Wind Rises) muualta maailmasta. Ketään ei myöskään varmaan yllätä se, että Oscar-mittelöihin vahvana ennakkosuosikkina lähti Disneyn tuotanto Frozen, joka napsi itselleen voittoja muun muassa Critics Choise, Kultaisen maapallon, BAFTAN ja PGA-elokuvakisoissa. Omia suosikkejani olivat kuitenkin Itse Ilkimyksen ja hänen ihastuttavien käskyläistensä lisäksi japanilainen The Wind Rises – Tuuli nousee (tulossa elokuvakeskus Niagaraan 4.4.) Animaatio on sen ohjaaja Mr. Hayao Miyazaki viimeinen työ ennen ansaittua eläkkeelle jäämistä. Joten lopuksi ketään ei varmasti yllätävä, että vuoden parhaana animaationa palkittiin Frozen.

Erikoistehosteita, eli karvapallo-palkinnosta, kisasivat aluksi kymmenen eri elokuvaa, joista viimeisen kierroksen ulkopuolelle jäivät Elysium; Oblivion; Pacific Rim; The World War Z ja Thor: The Dark World. Ehdokkuuksien mukana olisin mieluusti nähnyt muun muassa elokuvat Ender’s Game; Man of Steel; Thomas Odd ja muuten markkinoilla heikosti menestyneen After Earth-elokuvan. Jäljelle mittaa toisistaan jäivät ottamaan elokuvat The Hobbit: The Desolution of Smaug, Iron Man 3, The Lone Ranger, Star Trek Into Darkness ja Gravity. Ehdokkaista Gravity oli ehtinyt kerätä itselleen ennakkopaineita menestymällä Critic Choise- ja BAFTA -kisoissa. Gravity kestikin hyvin näiden ennakkopaineiden alla ja voitti parhaan erikoistehosteiden Oscarin. Tämä meni ihan oikeaan osoitteeseen, sillä ennen elokuvan tekemistä tekijöiden piti kehittää tekniikka, joka teki kaiken halutun mahdolliseksi.

Oscar-mittelöissä toisella kierroksella oli mukana viisitoista mielenkiintoista dokumenttia, joista lopulliseen kisaan pääsi vain viisi (20 Feet From Stardom, Cutie And The Boxer, Dirty Wars, The Square ja The Act Of Killing). Valinta ei varmasti ole ollut helppo, eikä katselu-urakka lyhyt, sillä raati katsoi (toivottavasti) läpi kaiken kaikkiaan 147 erilaista dokumenttia. Ennakkosuosikkina kisaan lähti taustalaulajista kertova 20 Feet From Stardom, joka oli ehtinyt voittaa myös Critics Choise ja Independent Spirit Award -palkinnot. Toinen palkintoa kolkutteleva dokumentti oli The Act Of Killing, joka teki vaikutuksen BAFTA:n raatiin kertomalla Indonesiassa tapahtuneesta kansanmurhasta tosi-tv:n tavoin. Taustalaulajat kuitenkin onnistuivat vakuuttamaan raadin kansanmurhaa paremmin ja 20 Feet From Stardom voitti parhaan dokumentin Oscarin.

Suomen elokuvatuotannon kannalta Oscarit olivat tänä vuonna erityisen muistettavat, sillä lyhytfilmi (best live action short film) kategoriassa oli mukana kotimainen ehdokas ohjaajadaamien Selma Vilhusen ja Kirsikka Saaren tuotos ’Pitääkö mun kaikki hoitaa?’ (Do I Have to Take Care of Everything?) Sitä vastaan kisasivat Aquel No Era Yo (That Wasn’t Me, Espanja), Avant Que De Tout Perdre (Just Before Losing Everything, Ranska), Helium (Tanska) ja The Voorman Problem (Iso Britania). Oscar-raadin vakuutti parhaiten ilmapallojen kanssa lyhytelokuva Helimiun.

Tämän vuoden Oscar-katsaus on hyvä lopettaa parhaan laulun voittaneeseen ’Let It Go’ -kappaleeseen animaatiosta Frozen. Sen myötä voi päästää kaikki menneen vuoden elokuvat omaan rauhaansa ja keskittyä nauttimaan uusista. Näissä merkeissä kiitän ja kuittaan itseni tästä postauksesta ulos – let it go…..

 

 

Osastot: Elokuvia ja elämää
Kommentit

Vastaa