Outin Leffaopas

Pohdin pitkään Youth in Revolt elokuvan katsomista, mutta päätin laittaa pääni 0-vaihteelle ja nauttia hyvin sekavasta elokuvasta. Ainakin kirja, johon elokuva perustuu vaati aikamoisia seikkailutaitoja, jotta olisi pysynyt mukana 14-vuotiaan Nick Twispin miehisten ja feminiinisten alter egojen vauhdissa. Elokuvassa näitä oli onneksi karsittu kovalla kädellä – asiaan on voinut tietenkin vaikuttaa se, että nuoren pojan alter egojen vaihtelu Francois Dillingerin ja Carlotta Ulanskyn ei välttämättä ole kovin kaupallinen aihe kesä-nuoriso-leffaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=2SC7U8AcItE

Elokuva on kuitenkin suhteellisen uskollinen kirja formaatille. Youth in Revolt leffassa Nick on tosin 16-vuotias ja alter egojakin esiintyy vain yksi: Francois Dillinger. Molemmat hahmot tulevat tarpeeseen kun Nick yrittää vallottaa elämänsä ihastusta Sheeniä. Michael Cera, joka esittää Nick Twispiä on elokuvassa kovan suorittamisen edessä. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että jos hänen esittämistään roolihahmoista pitäisi valita, ottaisin milloin vain Francois’n (naiset siis rakastuvat niihin renttuihin.) Vaikka se pelkkä Nick:n pitäisi vallan riittää.

Mr. Ceran kohdalla haasteellista on se, että miten hän estää naamaansa kulumasta valkokankaalla. Sillä hän on ollut suhteellisen monessa filmissä viime aikoina. Ja suurin osa niistä ei ole mielestäni mainitsemisen arvoisia, mutta kerrotaan nyt kuitenkin: Superbad (2007), Juno (2007), Nick & Norah (2008), Year One (2009) ja nyt Youth in Revolt. Ja jostain kumman syystä näissä edellä mainituista lähinnä sen nörtin / nössön roolissa. Joten Francois Dillinger oli miellyttävä tuttavuus. Toivottavasti Youth in Revolt –elokuva nostaa hänelle lisää mahdollisuuksia päästä pois tästä mammanpojan roolista (sillä naamataululla voi olla haasteellista ilman niitä viiksiä) vähän aikuisempiin rooleihin.

Youth in Revolt on aika sekainen elokuva. Se on täynnä sarkastista huumoria (ihan kiva juttu), asioiden liioittelua ja todellista kitchiä (en todellakaan keksi parempaa sanaa). Ei äkkiä uskoisi kesän teinileffasta sellaista, yleensä teineille pyritään esittämään aika valmiiksi pureskeltua tavaraa. Toisaalta se voi selittää sen, miksi itsekseni naureskelin niissä kohdissa, missä muut ovat hiljaa. Ehkäpä juuri sarkastinen ja haasteellinen huumori auttaa elokuvaa samaan aikuisempaakin yleisöä sitä katsomaan. Tai sitten ei –sehän ihan riippuu siitä, kuinka moni oikeasti innostuu katsomaan ”teen mitä vain vuoksesi”- ironista teinilässytystä. Sitä nuoren ihmisen ”rebellointia” nuorisokriisien keskellä voisi vielä kuvitella mennä katsomaan ja luulen, että siitä saisi jotain jopa oikeasti irti. Se ei vain ollut tässä elokuvassa. Elokuvan esittämä riehuminen / oman itsen etsimisen keinot ovat suhteellisen tuttuja meille kaikille: vanhemmille vastaan sanomista, teinirakkautta ja sen eteen uhrautumista, koulunkäynnin häiriköimistä/laiminlyömistä, seksuaalisuuden heräämistä. Mutta se, miten se liittyy siihen nuorena riehumiseen – en käsitä.

Ironia on aika haasteellinen valinta elokuvan tuottajilta. Sarkastinen / musta huumori on aina riskipelaamista ja vaikka se on komedioille tyypillistä, niin meitä katsojia on aika erilaisia. Tässäkään elokuvassa rikoksen polulle poikkeaminen sen elämänsä naisen Sheena Sheridanin pokaamiseksi ei välttämättä saa naurun pyrskähdyksiä kaikissa aikaiseksi. Sarkastinen huumori ja ironia ei ole kuitenkaan tarkoitettu loukkaavaksi, että jos joku näiden asioiden näkemisestä loukkaantuu, voi ihan rauhassa mennä itseensä. Ja jos nyt pohtii sitä, että voiko elokuvaa päästää katsomaan nuoria, niin siitä vaan. Youth in Revolt ei kuitenkaan mässäile niin sanotulla sinisellä huumorilla (mitä nyt ehkä sienipainotteisessa illanvietossa), mikä on yleensä hyvinkin seksuaalipainoitteista ja nostaisi sellaisenaan tämänkin elokuvan ikärajan taatusti kohti 18. Tietämättömille tiedoksi: sininen huumori sai aikoinaan nimensä koomikko Max Milleriltä, joka kirjoitti omaan sinikantiseen vihkoonsa aikuisille suunnattuja vitsejä. Täällä Pohjoismaissa siihen sinikantiseen vihkoon on kirjattu vain Eemelin metkuja, muistaakseni.

Oletko valmis

jättämään aivot narikkaan, asettamaan aivosi 0-asentoon ja nauramaan silloin kun naurattaa. Jos näin, tällöin elokuva on sinua varten. Tällöin myöskään elokuvan satunnainen sekoilu ja juonen päästä kiinnipitämisen vaikeus ei sinua haittaa. Kesäkomedia hittiä tästä ei ikävä kyllä tule – muuta kuin ehkä kypsien aikuisten seurassa, mutta he taas eivät suuntaa teinielokuvaa katsomaan, koska paljon parempaakin on luvassa. Rahansa olisi voinut käyttää paremminkin, mutta sitten olisi taas jäänyt kokematta muutamia mielenkiitoisia Nickin oivalluksia. Pitkään myös mietin, että meneekö elokuva suoraan vuoden huonoimmat elokuvat Top-5-listalle. Ei se ainakaan tule olemaan kovin kaukana tästä huipusta. Mr. Ceran roolisuoritus pelastaa paljon, mutta ei sekään ihan kaikkeen pysty. Olisi mieli tehnyt kirjoittaa hieman raisumpi itsensä etsimisesitys tästä(kin) elokuvasta. Mutta nyt piti ottaa mitä annetaan.

Overall
Kokonaisarvosana.

”Käy itse katsomassa, miksi sitä ei kannata käydä katsomassa.” – Samuel Goldwyn