Blogin kannalta olisi aika mielenkiintoista, jos elokuvateatteri ottaisi viikon tai edes yhden päivän teemaksi (vink, vink) HIV ja AIDS-aiheiset elokuvat. Vuodessa tulee kuitenkin niin paljon uusia elokuvia, että vanhojen lämmittely ja sitä kautta katsojien sivistyksen / ajantajunnan lisääminen vanhojen kertaamisella ei varmasti olisi keneltäkään pois. Teemasta riippuen elokuvallista tarjontaa on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, joten kyllä sieltä joukosta niitä todellisia helmiäkin nostalgisten otoksien lisäksi on saatavilla.
Omaan HIV/AIDS-elokuvien listaani olen koonnut kolme koskettavaa ja mieleeni jäänyttä elokuvaa. Nämä kolme kipittäisin ainakin kiltisti leffateatteriin katsomaan uusintana vuosi vuoden jälkeen. Jokaisella on luonnollisesti näiden lisäksi myös omat suosikkinsa, mutta jos aihe kiinnostaa, niin näistä voi varmaankin aloittaa AIDS-maratoninsa. Näistä elokuvista löytyy draamaa, koskettavia ihmiskohtaliota, mutta myös niitä hauskoja hetkiä. Niissä on esitettu myös ennen kaikkea taudin vaikutusta sitä sairastavin ja yhteisöön siinä ympärillä. Mutta ehkäpä näiden elokuvien suurin vaikutus on ennakkoluulojen vähentyminen ja ihmisarvon lisääntyminen.
The Dallas Buyers Club (2013)
Dallas Buyers Club osoittaa omalla tavallaan, että HIV:n sairastuminen ja AIDS:n kuoleminen ei ollut homoseksuaalien yksinoikeus, vaan taudin saattoi saada mistä tahansa suojaamattomasta sukupuoliyhteydestä niiden likaisten neulojen lisäksi. Superhetero bilehile Ron Woodroof valmistautuu kuolemaansa, mutta jää yllättäen elämään ja ryhtyy tuomaan Yhdysvaltoihin Meksikosta lääkeviranomaisten kieltämää itsensä ja muiden elämien pitkittämiseksi. T’ämän lisäksi elokuva on hyvä esimerkki homofobiasta, sen kanssa elämään joutumisesta ja uusien ystävien hankkimisesta. Elokuva on myös taidokkaan näyttelijätyön esimerkki herrojen Matthew McConaughey ja Jared Leto kohdalla. He heittäytyivät rooleihinsa tavalla, joka jättää taakseen kaikki aiemmat esitykset.
How to Survive a Plague (2012)
David Francen dokumentti kurkistaa taidokkaassti HIV/AIDS-epidemian esille syöksyyn. Se antaa sananvuoron aktivisteille, tartunnan saaneille ja heille, jotka tukivat heitä pyrkimyksissään oikeudenmukaisemman elämän takaamiseksi. Kuvitteellisten elokuvien sijasta suuren osuuden on saanut taudin toteamisen varhaiset päivät ja niiden merkitys yhteiskunnalle. Dokumentin nimi ”kuinka selviytyä rutosta” kuvaakin tätä hyvin. Mukana on raivoa, surua ja toivoa sekä tietenkin valtiolle heitettyä haastetta asettaa HIV/AIDS-epidemian hoito prioriteettilistalle. Kantava voima dokumentissä on ACT UP (AIDS Coalition to Unleash Power) -ryhmän alkuvuodet sekä tietenkin kuvatut lähes 700 tuntia, josta leikkaamon lattialle on täytynyt jäädä iso määrä käyttökelpoista tavaraa.
Philadelphia (1994)
Dallas Buyers Club -elokuvan tavoin Philadelphia on hyvä esimerkki ennakkoluulojen muutoksesta ja ihmisarvoisesta elämästä / kuolemasta. Lakifirmasta HIV:n vuoksi potkut saanut Andrew Beckett palkkaa puolustajakseen homofobisen Joe Millerin, sillä kukaan muu ei oikeastaan hommaan suostunut. Edessä onkin perinteistä lakitupaa ja sairauden kuvausta tavalla, joka kosketti elokuvan ensi-illan aikoihin laajasti kaikkia sen katsojia. Ajallisesti elokuvan ensi-ilta osui aikaan ennen lääketieteellistä läpimurtoa HIV:n ja AIDS:n hoidossa sekä siinä samalla se omalla tavallaan johti paranoidiseen käyttäytymiseen taudin suhteen samalla kuin sen parempaan ymmärtämiseen. Herrat Tom Hanks ja Denzel Washington vakuuttavat tässä asenteen muutoksessa ja taudin kanssa kamppailussa.
Osastot: Elokuvia ja elämää