Elokuva on saanut innoituksensa todellista tapahtumista, joista ei juurikaan historian kirjoissa kerrota. Joidenkin lähteiden mukaan lähes 2000 saksalaista sotavankia sai tehtäväkseen miinanraivauksen käsipelillä juurikaan ilman minkäänlaista koulutusta asiaan Tanskan rannikolta. ”Yllättäen” yli puolet näistä raivaajista kuoli tässä työssä tai loukkaantui hyvin vakavasti. Mukana on luonnollisesti sitä taiteellista vapautta, mutta leffaa katsoessa on hyvä muistaa tämäkin osa mennytttä historiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=ANL-Qnf6Eh0
Viisi vuotta Saksan valliotuksen jälkeen toukukuun lopussa vuonna 1945 tanskalaisen armeijan kersantti Rassmussen saa tehtäväkseen miinanraivauksen rannalta. Raivaukseen hän käyttää nuoria saksalaisia sotavankeja reilun kolmen kuukauden ajan. Nuorista miehenaluista koostuvan sotavankijoukon tehtävä ei voisi olla vaarallisempi, heidän pitää raivata noin 45,000 miinaa käsipelillä tanskalaisen kersantin Carl Leopold Rasmunssenin alaisuudessa. Epäonnistumisen keskellä raivaajia pitää elossa toivo siitä, että he pääsevät työnsä jälkeen kotiin Saksaan. Miinojen poksauttelun lisäksi ilmassa kuitenkin leijuu kylmän sodan tuulet, mistä huolen erityisesti pitää Rassmussenin esimies kapteeni Ebbe.
Kylmien tuulien puhaltelun lisäksi elokuvan aikana hahmojen keskuudessa tapahtuu luonnollisesti sitä katoa miinojen raivaamisen epäonnistuessa ja hahmojen kasvaessa henkisesti kummallakin puolella. Varmasti suurin muutos tapahtuu Rasmunssenin päässä moraalisen pohdinnan merkeissä. Vaikka leffan lopputulos on aika nopeasti selvillä, ohjaaja Mr. Zandvliet on onnistunut rakentamaan tiivistä jännitystä alusta loppuun. Onnitteluni tästä, samoin kuin liiallisen melodraaman välttämisestä pakollista veren näyttämistä lukuunottamatta. Tämä ei kuitenkaan estänyt meikäläistä nyyhkyttämästä leffan alusta sen loppuun. Joten on pakko todeta niin aiheen kuin hyvän näyttelijätyön koskettaneen tätä daamia todella syvästi.
Geneven ihmissoikeussopimus suojelee sotavankeja, joita tulisi kohdella inhimillisesti, mutta mikä sen inhimillisyyden sitten määrittää katkeruuden, vihan ja epäluulon ilmapiirissä onkin ihan eri asia. Ja tämä tuodaan hyvin esille niin elokuvan alussa, sen aikana kuin lopussakin kuitenkin ilman poliittista paatosta. On vaikea sanoa miten itse käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa, mutta ainakin haluan elää siinä luulossa, että olisin inhimillisempi.
| Ihmisyys meissä kaikissa |  |
|---|---|
| Toisin kuin voisi kuvitella Land of Mine ei esittele paatosta toisen maailman sodan jälkikuvioista, vaan panostaa enemmmän siihen ihmisyyteen mitä meistä kaikista löytyy, tai ainakin pitäisi löytyä. Toisilla sen esiin kaivaminen vaan voi kestää hieman pidempään, mutta kyllä se silti siellä jossakin on moraalisessa kopissaan. Tämän lisäksi Land of Mine on mielenkiintoinen elokuva, koska toisesta maailmansodasta on tehty lukemattomia, lukemattomia ja taas lukemattomia elokuvia, joilla voisi täyttää useamman varaston. Mutta tästä jälkipuinnista ei kovinkaan paljon, eikä näin koskettavaa. Tanska suostuu elokuvan myötä myös hyvin tunnustamaan menneisyytensä. Seuraavaksi olisikin mielenkiintoista nähdä Suomen tekevän samoin uuden Tuntemattoman Sotilaan sijasta. Suosittelen elokuvaa kaikille sotaelokuvista ja niihin liittyvistä asioista kiinnostuneille, tässä ei rintamalla edetä, mutta kuolemilta ei siitä huolimatta vältytä. Myös me sodasta vähemmän kiinnostuneet saamme leffasta paljon irti sen inhimillisyyden ja koskettavuuden kautta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Roland Møller, Mikkel Følsgaard, Laura Bro, Louis Hofmann, Joel Basman, Oskar Bökelmann, Emil Buschow, Oskar Buschow, Leon Seidel, Karl Alexander Seider, Maximilian Beck, August Carter, Tim Bülow, Alexander Rasch, Julius Kochinke
Osastot: Draama, LeffatHenkilöt: alexander rasch, august carter, emil buschow, joel basman, julius kochinke, karl alexander seider, leon seidel, louis hofmann, maximilian beck, oskar bökelmann, oskar buschow, roland møller, tim bülow