Trumbo kertoo tarinan elokuvakäsikirjoittaja Mr. Dalton Trumbon joutumisesta Hollywoodin studioiden mustalle listalle ja elämästä sen aikana, kun käsikirjoittajan työt loppuivat senaatin lausunnon ja vankeuden jälkeen. Mr. Trumbon kieltäydyttyä vastaavasta häntä koskeviin syytöksiin epäamerikkalaisesta käyttäytymisestä eli kommunistisesta toiminnasta hän joutui kantamaan siitä tulevat rangaistukset. Nämä eivät kuitenkaan ole elokuvan suola, vaan se mitä sen jälkeen tapahtui.
Se miten paljon taiteellista vapautta on käytetty ja miten paljon tosiasioita on hävinnyt matkan aikana tarinasta historian lehtien havinaan jää avoimeksi. Suosittelen kuitenkin jokaista katsojaa nauttimaan elokuvasta avoimin silmin ja asenteella, että maailma on ihmeellinen paikka kun sananvapaudesta rangaistaan näinkin näyttävästi. Varsinkin kun se ei missään kohtaan näkynyt miehen kynäilemissä elokuvakäsikirjoituksissa. Trumbo yrittää olla poliittinen draama sananvapauden ja poliittisen suuntauksen puolesta, mutta se jää jonnekin matkan varrelle. Sen sijaan valkokankaalla tavataan hyvinkin yksisuuntaisia ja mustavalkoisen ajattelutavan mukaan valittuja hahmoja. Sitä joko ollaan hyviä tai sitten pahoja, harmaata aluetta ei ole missään paitsi ehkä katsojan päässä.
Ohjaaja Mr. Jay Roach on puolestaan kävellyt tässä harmaassa massassa lähes koko elokuvan läpi. Leffan alku säväyttää, mutta sitten vajotaan suohon, josta ei edes Väinämöinen voisi laulaa elokuvaa kunnolla ylös. Onneksi ohjaaja on saanut lopussa hieman otetettaan takaisin ja tuo elokuvan joten kuten tyydyttävään maaliin. Tämä voi kyllä johtua siitä, että ohjaaja on jostain kumman syystä halunnut tehdä hauskan elokuvan vakavasta aiheesta. Niin taitavan käsikirjoittaja kuin Mr. Trumbo oli kohdalla olisi parempi käsikirjoitus ja ohjaus ollut todellakin tarpeen, joten rainan kasaan kynäillyt Mr. John McNamaralla on paljon oppimista. Tällä hetkellä hemmon käsikirjoitus alleviivaa asioita, jotka katsoja tajuaa kyllä muutenkin.
Takkuavasta ja hieman yksinkertaisesta käsikirjoituksesta huolimatta näyttelijät tekevät todella hyvää työtä. Mr. Cranston ei jätä kylmäksi kirjoittajana, joka ei luovu periaatteistaan vaan joutuu niiden vuoksi ponnistelemaan perheensä hengissä pitämiseksi. Kehuja ansaitsee itse asiassa koko näyttelijäkaarti. On kuitenkin vaikea antaa katsojille mitään laajempaa, jos heille on annettu vain lusikalla jotain tökittävää. Hollywoodlandia vaikuttaa kuitenin rakastavan hollywoodlandiaa. Siitä ovat hyviä esimerkkejä viime vuosien hyvin menestyneet elokuvat Birdman, Argo, The Artist. Trumbo sopii tähän joukkoon hyvin. Tämä siitäkin huolimatta, että nyt elokuvan maahantuoja on vetänyt sen markkinoilta pois ainakin kahdeksi viikoksi. Avoimeksi jää palaako Trumbo valkokankaiden valloitukseen 22.4. lähtien vai ei. Syy markkinoilta poisvetämiseen ei ole katsojalle tullut selväksi.
Oikeassa elämässä yhdysvaltalainen elokuvakäsikirjoittaja Mr. James Dalton Trumbo (1905 – 1976) ei suostunut vuonna 1947 vastaamaan häntä koskeviin kommunistisyytteisiin. Tästä johtuen Hollywoodlandia laittoi hänet mustalle listalle ja senaatti tuomitsi miehen kymmenen kuukauden mittaiseen vankeuteen. Tämä ei kuitenkaan estänyt miehen runosuonen sykkimistä, vaan hemmo kynäili Meksikosta käsin taidokkaita elokuvakäsikirjoituksia kuten Roman Holiday – Loma Roomassa (1953), The Brave One – Hiljainen sankari (1957), Spartacus (1960) ja Papillon (1973). Mustalla listalle olemisen vuoksi elokuvien käsikirjoitukset tehtiin salanimellä, jolloin niiden ansaitsemat palkinnnot menivät myös sivu suun, kuten esimerkiksi Loma Roomassa palkinnon kuittasi hänen ”front”-miehensä Ian McLellan Hunter ja The Brave One -elokuva tuli puolestaan kirjoitettua salanimellä Robert Rich. Virallisen tunnustuksen Loma Roomassa käsikirjoituksesta Mr. Trumbo sai vasta vuonna 2011.
Hollywoodin viihdeteollisuuden musta lista sisälsi käsikirjoittajia, näyttelijöitä, ohjaajajia ja muita viihdealan ammattilaisia. Heidän palkkauksen kiellettiin, koska ihmisten ajateltiin tuputtuvan salakavalasti vasemmistolaisia aatteita viihdeteollisuuden tuotostensa kautta.Listalle pääsi luonnollisesti, jos kuului kommunistiseen puolueeseen. Mutta myös poikkevat mielipiteet, kuten eläinten oikeuksien tai humaanitaaristen liikkeiden kannattaminen olivat liikaa hollywoodlandian johtoportaalle. Kuuluisalta Hollywoodin kymmenikkö-listalta löytyivät käsikirjoittajat Alvah Bessie, Lester Cole, Edward Dmytryk, Ring Lardner Jr., John Howard Lawson, Albert Maltz, Samuel Ornitz ja Dalton Trumbo sekä käsikirjoittaja-ohjaaja Herbery Biberman ja käsikirjoittaja-tuottaja Adrian Scott. Listalta Mr. Donald Trumbo oli ensimmäinen omaa nimeään käyttävä käsikirjoittaja elokuvassa Spartacus (1960).
Sananvapauden ja itsensä ilmaisemisen puolesta | |
---|---|
Trumbo esittää hyvin miten yksi mies voi muuttaa paljon ja miten paljon yhden miehen sanan säilää pelätään, jos se vaikka toisi valkokankaalle mukanaan tasa-arvoa ja demokratiaa kannattavia ajatuksia. Sama ajattelutapa toimii edelleen joissakin maissa, mikä osoittaa, että mikään ei ole muuttunut, tai historia toistaa itseään. Sanansäilä on mahtava voima, jota pelätään olipa kyse sitten elokuvasta tai koulutuksesta. Trumbo etenee ihan kiitettävään tahtiin, näyttää miten perhettä pidetään elossa ja omaa identiteettiä hengissä kaiken mulkoilun ja mustamaalamisen keskellä. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta enemmänkin tästä aiheesta olisi saanut irti. Suosittelen elokuvaa, mikäli se palaa vielä valkokankaalle, kaikille taiteellisen työn tekijöille, vahvan mielipiteen omaaville, elokuvista pitäville sekä heille, jotka ovat kiinnostuneita seuramaan hyvin mustavalkoista ajattelua. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Bryan Cranston, Diane Lane, Louis C.K., Helen Mirren, David James Elliott, John Goodman, Elle Fanning, Alan Tudyk, Michael Stuhlbarg
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: bryan cranston, diane lane, elle fanning, helen mirren, john goodman, louis c.k.