VALIKKO

This Means War – Keinoja kaihtamatta (Tämä tarkoittaa sotaa)

Toimintapläjäyksiä, mm Charlien Enkelit (2000, 2003) ja Terminator Salvation (2009) aiemmin ohjannut Mr. McG (alias Joseph McGinty Nichol) on päättänyt kokeilla tyttöhömpän yhdistämistä toimintaan. Toivottavasti kokeilu jää tähän ja mies pysyisi siellä toiminnan kuvaamisen parissa, se kun vaikuttaa onnistuvan paljon paremmin. Hänen uusimmassa elokuvassaan This Means War -Keinoja kaihtamatta on meinaan suhteellisen paljon parantamisen varaa. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta oli pakko pohtia, onko Keinoja kaihtamatta tähän mennessä vuoden huonoin näkemäni elokuva…. hmmm… ei se ihan jumbosijaa kuitenkaan taida saada, vaikka likelle sijoittuukin. Elokuvan olemassaoloa voi kuitenkin yrittää puolustaa aiemmilla samaa teemaa lähenneillä kassamagneeteilla (??), joita ovat olleet mm. Bounty Hunter, The Tourist, Killers, Knight and Day. Näiden perusteella tuottajien pitäisi saada ainakin omansa pois, vaikka eivät rahakirstua ihan pullolleen saattaisikaan.

Yrityksessä yhdistää romanttinen komedia toimintafilmiin Keinoja kaihtamatta esittelee meille parhaat ystävykset FDR Fosterin (Chris Pine) ja Tuck Hensonin (Tom Hardy), jotka kämmäävät CIA-agentteina ja joutuvat takaisin sisätöihin. Sinä aikana miehet päättävät laittaa sosiaalisen elämänsä uuteen uskoon ja ihastuvat samaan naiseen Lauren Scottiin (Reese Witherspoon). Oikea agenttityö terroristi Heinrichin jäljittämisessä saa jäädä, kun miehet ryhtyvät vakoilemaan toisiaan ja ihastuksensa kohdetta.

Elokuvaa olisi toki hyvin kuvannut myös alkuperäinen työnimi Spy vs. Spy, mutta se olisi ehkä tuonut mieleen liian monille piirretyt mustavalkoiset hahmot, toisaalta niiden muistojen yhdistäminen elokuvan teemaan olisi ehkä kertonut katsojalle myös enemmän siitä, mitä oikein on luvassa. Sillä niin runsain määrin miehet valkokankaalla yhdistävät CIA:n salaiset voimat yhden ihmisen elämän selvittämiseksi ja siinä samalla laittavat oman ystävyytensä vaakalaudalle kaikista herrasmiessopimuksista huolimatta.


Dialogin puolelta jonkinlaista järjellistä sanomaa leffalle voi etsiä lausunnoista, joissa toivotaan sen oikean miehen Laurenille voittavan kisailun. Tai siitä, että hänen tulisi valita se mies, kenen kanssa hän muuttuu paremmaksi ihmiseksi, jos molemmat kerta ovat aivan yhtä ihmeellisiä. Aivan – tämä oli oikeasti se elokuvan syvällinen sanoma. Muitakin rainasta varmaankin saisi kaivettu esille, mutta se sitten vaatisi sen toisen katselukerran. Leffan eduksi on kuitenkin sanottava, että vaikka se on painoarvoltaan hyvin kevyttä katsottavaa, se todellakin nollaa aivokapasiteettia kivasti ja voisi siten olla miellyttävä hankinta omaan DVD-arkistoon. Tällöin kun mikään ei onnistu ja maailma rasittaa voisi katsoa hyvin ennaltatiedettyä ja välillä jopa hauskaakin leffaa.

Filmi pelastuu ehkä juuri sen näyttelijöiden vaikutuksesta. He tekevät hyvää roolisuoritusta surkean käsikirjoituksen keskellä sekä heidän keskinäinen kemiansa toimii hyvin ja näyttelijöillä selkeästi on ollut hauskaa leffaa tehdessä. Tästä syystä voi olla varmaankin tyytyväinen, että Mr. Pine ja Mr. Hardy olivat lopulliset valkokankaalle päässeet sankarit, sillä  agenttihommia suunniteltiin myös herroille Mr. Sam Worthington, Mr. Bradley Cooper ja Mr. Seth Rogen – ihan oikeasti. Toisaalta komealta / kauniilta näyttämisen ja paperinohuiden vuorosanojen vakuuttava lausuminen ei riitä pelastamaan Keinoja kaihtamatta rainaa. Vaikka on tunnustettava, että itse suuntasin saliin kyllä vain niitä maisemia katsomaan. Bonusta maisemien lisäksi tuli lähinnä niistä kohdista, missä Mr. Pinen ja Mr. Hardyn keskinäinen kukkotappelu vei mukanaan. Katsojalle jää tässä päätettäväksi, onko maisemointi riittävä syy mennä katsomaan rainaa. Tosin osa elokuvasta kyllä kului tuon Mr. Pinen pöyhkeän pehkon ymmärtämisessä – mies olisi niin parturin tarpeessa.


Ms. Witherspoonia tai hänen saamaansa vastaanottoa häiritsee nyt jokin yliluonnollinen signaali. Hollywoodlandia yrittää tehdä hänestä vimmalla uuden sukupolven  Ms. Julia Robertsia tai Ms. Sandra Bullockia. Ms. Witherspoonilla riittäisi tähän kyllä komediannen taitoja tai ulkonäköä, mutta meidän vastaanottajien kanava tässä kohtaa on suhteellisen epävastaanottavainen. En todellakaaan tiedä miksi. Yritystä tyttöhömpän puolella täytyy kuitenkin Oscar-voittajan kohdalla ihailla. Seuraavana on luvassa mm. Mud, jossa hän tekee yhteistyötä Mr. Matthew McConaugheyn kanssa sekä Big Eyes, jossa vastinparina puolestaan on Mr. Ryan Reynolds. Yrittämistä siis todellakin on, ikävä kyllä se ei ole vielä johtanut massiiviseen kaupalliseen menestykseen. Tunnustusta pitäisi joka tapauksessa antaa noilla kengillä kävelemistä, sillä itse katselen tuonne korkeuksiin vielä ihan kipsistä poistuneena talvitohveleissani. Sääli vaan, että koron korkeus ei ole tosiaankaan yhteydessä kassamenestykseen.

James Bond kohtaa Barbinwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisuudeltaan Keinoja kaihtamatta on kovaääninen, nopeatempoinen leffa, joka ei oikeasti saavuta kunnon toimintapläjäyksen tasoa adrenaliinin nostamisessa tai jännityksen vakuuttamisessa, eikä se myöskään etene sillä romantttisen leffan rintamallakaan johtuen runsaasta paikallaan polkemisesta ja jahkailemisesta. Välillä tuntui siltä, että se ei edes saavuta elokuvan tasoa, vaan katsoja joutuu pähkäilemään missä mennään. Se on väkinäisesti hauska – vaikka taisin olla niitä harvoja – jotka salissa nauroivat miesten kommelluksille, joten parantamisen varaa todellakin löytyy. Tämä on sääli sinänsä, sillä sen päätähdet ovat kykeneviä parempaakin tulokseen. Toivottavasti Keinoja kaihtamatta rainan voi laskea heidän välityökseen, aivojen nollaamiseksi, orientoimisessa niihin parempiin ja vakuuttavampiin suorituksiin valkokankaalla. Keinoja kaihtamatta yrittää miellyttää kaikkia katsojia samanaikaisesti ja loppupeleissä se ei onnistu missään niistä, koska se ei oikein pysty päättämään, mikä on elokuvan lopullinen teema: toiminta, jännitys, romantiikka, draama. Olen nähnyt vain yhden elokuvan, joka on onnistunut näiden asioiden edes jonkinlaisessa yhdistämisessä aiemmin. Se on True Lies, aikansa klassikko. Eli kannattaako sinne leffateatteriin suunnata. Jos tunnustaudut totaalisen pinnalliseksi – kyllä. Jos aivosi kaipaavat nollaamista – kyllä. Jos haluat vertailupohjaa jumbosijaa pitäville elokuville – kyllä. Itse löydän oman syyni edellä mainituista ja tunnustan nauttineeni maisemista, vaikka elokuvan juoni ja muu anti jäivät heikoksi.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa