Elokuva alkaa Sudanista, missä pienen kyläyhteisön lähes kaikki jäsenet tapetaan brutaalisti. Henkiin jääneillä lapsilla ei ole paljon muuta mahdollisuutta kuin kävellä useita satoja kilometrejä Keniaan pakolaisleirille. Elokuva seuraa kahta veljestä Mamerea (Peterdeng Mongok), Theoa (Okwar Jale )ja heidän siskoaan Abitalia (Keji Jale) sekä matkalla tavattuja Jeremiahia (Thon Kueth) ja Paulia (Deng Ajuet). 13 vuotta Kakuman pakolaisleirillä olon jälkeen sisarukset saavat kuulla pääsevänsä Yhdysvaltoihin. Siellä edessä on kuitenkin perheen hajoaminen sijoitusongelmien vuoksi, jonka vuoksi Abital lähetetään Bostoniin, kun taas Mamere (Arnold Oceng), Jeremiah (Ger Duany) ja Paul (Emmanuel Jal) Kansas Cityyn missä heitä on vastassa työvoimatoimiston virkailija Carrie (Reese Witherspoon). Edessä onkin 2000-luvulle pääseminen, perheenjäsenen menestyksestä toipuminen ja kulttuurishokista ylipääseminen. Mamere kuitenkin huomaa jossain vaiheessa yhteisön olevan täynnä valkoisia valheita, joilla pyritään antamaan muille hyvä mieli, enemmänkin kuin oikeita tekoja. Tästä lienee tulee myös elokuvan nimi – The Good Lie.
Ohjaaja Mr. Philippe Falardeau edellinen elokuva Monsieur Lazhar käsitteli myös pakolaisongelmaa omalla tavallaan. Tavoite samanlaiseen koskettavuuteen on havaittavissa myös tästä elokuvasta, mutta se jää kuitenkin jonnekin matkan varrelle. Mikäli elokuva tuntuu tutulta, voi omista muistoistaan kaivaa esiin vuonna 2006 Sundancen elokuvafestivaaleilla säväyttäneen dokumentin: God Grew Tired of Us (The Story of Lost Boys of Sudan). Ohjaaja on selvästi pyrkinyt hyvän-mielen-elokuvaan, joka osoittaa miten hyvätahtoisia valkoihoiset amerikkalaiset ovat pakolaisia kohtaan. Yhtään kyynisempi ihminen voisi tässä kohtaa haukotella ääneen ja todeta, just – joo. Mutta toki elokuva on erittäin sentimaalinen, hyväntahtoinen ja hollywoodmainen loppupisteeseen asti. Lähes kaikki spontaanisuus ja yllätyksellisyys on riisuttu draamankaaren edestä, mutta onneksi se ei tahtia haittaa kovinkaan paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nessut pitäisi jättää taskusta pois. Itse kaivelin niitä esiin satunnaisen säännöllisesti ja viimeistään elokuvan loppusuora avasi myös kyynelkanavat.
Niin kornia kuin se onkin elokuvan sudanilaisten näytteljöiden kohdalta, Ms. Reese Witherspoon on nimi, jonka avulla elokuvaa myydään.Tämä jos jokin on valkoinen valhe, jolla katsojia ohjataan harhaan. Korniutta lienee lisää entisestään se, että elokuva voi hyvinkin menestyä eri kisoissa johtuen sen teemasta: valkoiset auttavat mustia. Oivia esimerkkejä tästä vuosien takaa ovat elokuvat Cry Freeedom (1987, Kevin Kline auttaa Denzel Washingtonia), Missisippi Burning (1988; Gene Hackman auttaa tummaihoisia), Glory (1989; viisaat valkoihoiset ottavat mustia sotilaita riveihinsä), Dances With Wolves (1990; Kevin Coster auttaa intiaaneja), The Bodyguard (1992; Kevin Costner auttaa Whitneytä), The Last Samurai (2003; Tom Cruise auttaa japanilaisia), Gran Torino (2008: Clint Eastwood auttaa hom-heimon jäseniä), The Blind Side (2009: Sandra Bullock auttaa mustaa nuorta miestä), District 9 (2009; Sharlto Copley auttaa avaruusolioita), The Help (2011; Emma Stone auttaa mustia kotiapulaisia). Ja nyt voikin kysyä, että miten The Good Lien Ms. Withespoonin roolisuoritus eroaa jollakin merkittävällä tavalla edellä mainituista valkoisen vallan osoittamisesta heikompia kohtaan? Mutta nyt tämä menee niin mustavalkoiseksi ajatteluksi, että se on paras lopettaa tähän.
| Hyvää tarkoittavia ihmisiä |   |
|---|---|
| ja apua tarvitsevia lapsia. The Good Lie on koskettava tarina muistetuista ja unohdetuista sotaorvoista ja heidän kokemistaan vaikeuksista. Lisäksi se yrittää olla tarina myös amerikkalaisten ystävällisestä toiminnasta heidän auttamisekseen. Enemmän olisin toivonut keskittymistä ensimmäiseen asiaan, joka olisi varmasti avannut unohdettujen sudanilaisten elämää enemmän. Toisaalta yritän kovasti ymmärtää, että elokuvan aiheena se ei ehkä olisi yhtä houkutteleva. Näissä merkeissä joudunkin toteamaan, että The Good Lie raottelee hyvin moraalisia verhoja, esittelee kuvia niiden takaa sopivan herkästi ja varmasti uppoaa hyvin massayleisöön. Suosittelenkin sitä kaikille, jotka haluavat nauttia asiallisesta elokuvasta ja siinä samalla ehkä tuntea hieman huonoa omaatuntoa sotaorpojen unohtamisesta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ne, jotka kaipaavat sitten hieman realistisempaa lähestymistapaa pakolaiskysymykseen voivat uppoutua näiden dokumenttien / elokuvien pariin sekä tietenkin klikata itsensä tänne ja etsimään sieltä lisää virikkeitä.
- Afghan Stories (2002)
- In This World (2002)
- Benjamin and His Brother (2002)
- Lost Boys of Sudan (2003)
- And God Grew Tired of Us (2006)
- The Fortress (La Forteresse) (2008)
- A Family Crisis: The Elian Gonzales Story (2008)
- War Child (2008)
- Rebuilding Hope (2009)
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: arnold oceng, emmanuel jal, ger duany, reese witherspoon