VALIKKO

Terraferma / Dry land – Tukeva maaperä

Italialainen elokuva Terraferma liittyy niiden useiden elokuvien joukkoon, joilla koitetaan herättää katsojan sosiaalista omatuntoa nykyajan ongelmia kohtaan. Tällä kertaa kyseessä on laiton siirtolaisuus, joka enemmän konkreetista koskettaa ehkä Euroopan maista Italiaa ja Maltaa, joiden lähimaastoon elokuva Terraferma myös fyysisesti sijoittuu. Elokuva ei sitten ole mikään hyvän mielen leffa Mr. Aki Kaurismäen Le Havren (2010) tapaa, vaan esittää ongelmien olemassaolon, kieltämisen ja ratkaisuyrityksiä.  Se yrittää kertoa siitä, miltä laiton siirtolaisuus tuntuu valtakansan näkökulmasta. Laiton siirtolaisuus jaksaa koskettaa elokuvan tekijöitä aiheena, eikä sille siten vielä näy loppua. Suomessa tämä ei ehkä ole yhtä näkyvä ilmiö kuin Maltalla ja Italiassa, mutta täälläkin aiheesta saa lukea päivälehdistä.

Jos sinua jäi sitten vaivaamaan, että missä ihmeessä tämä pieni Linosa oikein sijaitsee, niin tästä kartasta löytyy. Isommilla kartoilla näin pieniä saaria ei edes paineta karttaa.

Mutta itse elokuvaan. Terraferma elokuvassa pienen Linosan saaren kalastajat ovat ammatinvaihdon edessä. Meri ei enää tarjoile elantoa samassa muodossa kuin ennen, joten edessä olisi työuran suunnan vaihto tai ainakin meren hyödyntäminen eri tavalla. Pääosiin nousevat kalastajasuvun suvun nuorin jäsen Filippo (Filippo Pucillo), hänen setänsä Nino (Giuseppe Fiorello) ja isoisänsä Ernesto (Mimmo Cuticchio). Kiista kapula kolmen sukupolven välillä koskee sitä, miten mereen ja sen asettamiin lakeihin tulisi suhtautua. Isoisä uskoo Ahdin yhä antavan antejaan, Nino uskoo turismin voimaan, jota eivät kannusta rannalle huuhtoutuneet pakolaiset ja Filippo etsii yhä omaa paikkaansa. Sukupolvien päässä toisistaan olevien miesten ajatukset joutuvat yhteentörmäyslinjalle, Erneston ja Filippon törmätessään merellä laittomia pakolaisia täynnä olevaan veneeseen. Tästä eteenpäin juontavat tapahtumat muuttavat kummankin miehen elämänsuuntaa tavalla, jossa laittomalla Etiopian siirtolaisella Saralla (Timnit T.) on merkittävä rooli.

Rainan käsikirjoittajanut ja ohjannut Mr. Emanuele Crialese vaikuttaa suosivan siirtolaisuutta elokuvissaan. Hänen aiemmista tuotoksistaan elokuva The Golden Door – Kultainen Portti (2006) käsittelee siirtolaisuutta hieman erilaisemmin ja ehkä syvääluotaavimmin kääntein kuin Terraferma. Nykyisessä elokuvassa asia ja siihen suhtautuminen ei jää epäselväksi, vaan sitä alleviivataan ehkä liiankin rajuin kääntein. Toki sama asia voitaisiin sanoa, että tällaisessa muodossa Terraferma on hyvä ja ytimekäs elokuva tärkeästä asiasta. Samanlaista rautalangasta vääntämistä on nähty aiemmin tässä blogissa Nicostratos Le Pelican -elokuvan yhteydessä. Maisemat ovat mahtavia, mutta tarina kaipaa lisää syvyyttä. Ehkä Terraferman suurin merkitys elämään tulee näyttelijöiden kohdalta. Etiopialaista Sara näyttelevä Timnit T. kuului niiden viiden henkilön joukkoon, jotka jäivät henkiin 70-henkisestä venepakolaisseurueesta Lampedusan rantavesillä. Meri todellakin vaatii omansa, ja me saamme pohtia sitä, kenellä on oikeus elää ja kenen täytyy kuolla.

Meren mahtiwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuva on moraalisesti hyvin vahva, mutta ei varsinaisesti tarjoa kovinkaan yllättäviä käänteitä vaan perinteisen 'hyvä voittaa aina' idean voi melkein kuulla hohkuvan läpi valkokankaalta. Moraalin kanssa painiskelusta saisi kuitenkin varmaan myös merkittävämpiäkin tuotoksia. Elokuvan jälkeen voi kysyä, että kenellä on oikeus jäädä eloon: turismilla itsensä elättävät Linosan saaren asukkaat vai pakkosiirtolaisuuteen lähteneillä pakolaisilla? Kummallakin on vain yksi elämä, ja toiseen vaikuttaminen vaikuttaa toiseen, tästä huolimatta nessuja ei kannata varata mukaan mielettömiä määriä. Elokuva arvioinnin näkökulmasa Terraferma on aika suoraa pässinlihaa. Näyttelijät vetävät roolinsa läpi rutiinilla ja tarina on selkeän lyhyt ja ytimekäs. Olisin kaivannut lisää syvällisyyttä tähän, hieman enemmän länsimaisen omatunnon kolkuttamista – jos niin voi sanoa, sillä nyt ikävä kyllä omatunto ei kyllä paljon kolkuttele leffan jälkeen. Jos elokuvasta ei muuta saa irti, niin moraalisen tarinan lisäksi Terraferma on pääasiallisesti kaunista katsottavaa ja saa kaipaamaan kaukomaille auringon alle.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

 

 

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Kommentit

Vastaa