Finnkino järjesti daamien Salla Simukka ja Marika Riikonen kokoon kasaaman Marilyn, Marilyn -kirjan merkeissä mahdollisuuden yhden Marilyn elokuvan näkemiseen. Yleisö oli äänestänyt suosikikseen Some Like It Hot – Piukat paikat. Ja raina oli kyllä ihan kaikki hehkutuksensa ansainnut. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1959 eikä aika ole ollut sille kova tai armollinen, vaan leffa on edelleen säilyttänyt oman viehätysvoimansa. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi Mr. Billy Wilder (1906 – 2002), jonka repertuaarista löytyy myös sellaisia klassikoita kuin Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard, 1950); Kaunis Sabrina (Sabrina, 1954), Kesäleski (The Seven Year Itch, 1955) ja Etusivu uusiks’ (The Front Page, 1974). Ohjaajana Mr. Wilder oli tiukkapipoinen nihilisti, joka ei suvainnut ylimääräistä sanoja käsikirjoituksissaan tai improvisointia. Näyttelijän tuli pysyä käsikirjoituksessa ja sillä siisti. Pitäen tämän mielessä ei voi kuin ihailla miehen ohjaustaitoa, joka todellakin sai visuaalinen näkymän tukemaan tarinaan ja siihen vielä sopimaan hyvin nokkelat dialogit.
Valkokankaalla tavataan Joe ja Jerry, jotka joutuvat sattumalta Chicagossa mafiosojen tekemän murhan silmännäkijöiksi. Edessä on pako paikkakunnalta ja sellaisen tarjoaa basistin ja saksofonistin paikka orkesterissa kohti Floridaa. Edellytys olisi vain, että nämä muusikot olisivat naisia. Uusien nimien ja hameiden sisällä Josephine ja Daphne ihastuvat kumpikin orkesterin solistiin Sugar Kaneen ja tekevät parhaansa hänen suosionsa saavuttamiseen. Tässä sopassa Daphneen (Jerry) ihastuu vanhempi miljonääri Osgood Fielding III ja edessä onkin ainakin yksien häiden suunnittelu Osgoodin lausuessa yhden elokuvan tunnetuimmista repliikeistä: Nobody’s perfect – Kukaan ei ole täydellinen.
Elokuva palkittiin aikoinaan parhaana musiikaali- tai komediaelokuvan Kultaisella maapallolla sekä Ms. Monroe palkittiin parhaasta naispääosasta ja Mr. Lemmon parhaasta miespääosasta samoissa kisoissa. Vuonna 2000 American Film Institute (AFI) valitsi Piukat paikat kaikkien aikojen hauskimmaksi elokuvaksi. AFI:n listan Top 10:stä löytyvät elokuvat tehty on vuosina 1934 – 1982. Mutta enemmistö pyörii tuossa 1960-1970-lukujen nurkilla. Kertooko tämä jotain nykyelokuvan komediallisesta tasosta. Ehkäpä, sillä samaan hengenvetoon on todettava, että näin paljon en ole nauranut pitkään aikaan leffateatterissa.
Mutta ihan tosissaan asiaa pohtiessa on pakko myöntää, että AFI:n listalta (kurkkaa tänne) löytyvät 1980- ja 1990-luvulla tehdyt elokuvat ovat mielestäni todella hauskoja. Niissä ei toki nauraa räkätetä koko ajan, mutta kaikista piirteistä ja kommelluksista huolimatta leffasta jää pääsääntöisesti myönteinen ja kiva tunnelma. Listalta löytyy myös omia suosikkejani näiltä vuosikymmeniltä kuten
- 2. Tootsie (1982)
- 28. Ghostbusters (1984)
- 31. Arizona Baby (1987)
- 41. Moonstruck – Kuuhullut (1987)
- 67. Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä (1993)
- 74. Nine to Five – Yhdeksästä viiteen (1980)
- 82. Private Benjamin – Tyttö joka kävi intin (1980)
- 100. Good Morning, Vietnam – Hyvää huomenta, Vietnam (1987)
Mutta takaisin Piukkoihin paikkoihin. Finnkinossa saatiin kuulla ensin ihastuttavan naisköörin Merry Ladies esittämänä myös elokuvassa kuullut kappaleet ”I Wanna Be Loved by You” ja ”I’m Thru with Love” sekä teemaan hyvin sopiva Agricola (Rum And Coca Cola). Oma suosikkini näistä oli sitten tuo viimeinen. Tässä siitä hieno tyylinäyte, joskin äänenlaatu ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta sanat sitäkin paremmat.
Agricola
Ainutlaatuinen on sanoiltaan
tää kaunis kieli kotimaan
tätä rääkkääkkään ei jokainen
vain meikäläinen osaa sen
Sulle kiitos Agricola
kielestä rikkaasta
Ilman Agricolaa
oltais niinkuin mikä muu maa..
Toiset hukkuu massaturismiin
kun antautuvat puheisiin
On heillä kielet helpommat
niin maisemansa pilaavat
Sulle kiitos…..
Kauppavaltuustomme osoittaa
ei liene kieltä parempaa
Ei muut voi heitä ymmärtää
ja tavaramme kotiin jää
Sulle kiitos agricola….
Ainutlaatuinen on sanoiltaan
tää kaunis kieli kotimaan
Tätä rääkkääkkään ei jokainen
vain meikäläinen osaa sen
Sulle kiitos….
Mielenkiintoisesti Some Like It Hot haastoi myös aikoinaan The Motion Picture Production Code – elokuvien tuotantosäännöstön (tai tuttavallisimmin Haysin ohjeisto). Ne asetettiin vuonna 1930 varjelemaan elokuvassa kävijää vaarallisilta asioilta, kuten alastomuudelta, viittauksilta seksuaalisuuteen ja liialliselta väkivallalta. Virallisesti koodisto oli voimassa aina vuoteen 1968 asti, mutta kuten Some Like It Hot osoittaa, niiden valtakausi oli jo reippaasti murenemassa. Elokuvassahan kaksi miestä pukeutuu naisiksi (tsot, tsot), pakenee pahaa mafiapomoa (tsot, tsot) ja lopulta toinen miehistä ilmeisesti päätyy miehen kanssa naimisiin (tsot, tsot). Joten ei ole ihme, että katolilainen järjestö (Catholic League of Decency) sanoi sen olevan kristinuskon vastainen ja moraalia katsojan vahingoittava. Ja näin kyllä varmasti omalla tavallaan onkin, sillä Some Like It Hot kuulemma vihjaa homoseksuaalisuuteen, naisen käsitteellistämiseen ja naisvihaan. ’Täh?!? Itse en näitä leffasta juuri suuremmin bongaillut, mutta kai se kaksi mielisyys piilee edelleen siellä kuulijan / katsojan päässä. Tai sitten sitä on vain niin totttunut osaansa naisena, että ei osaa enää murehtia moisia.
Vaikka tapahtuma oli hyvin Marilyn painoitteinen, oma syyni leffan katsomiseen löytyi Mr. Jack Lemmonista (1925 – 2001). Herralla on niin paljon ihastuttavaa karismaa, että leffaa ei voi katsella synkällä päällä. Tai niin voi ehkä aloittaa, mutta lopussa on jo pakko höllätä. Mr. Lemmon oli myös elokuvan ohjaajan Mr. Wilderin yksi suosikkinäyttelijöistä. Miehelle oli suotu peräti seitsemän pääosaa hänen elokuvissaan, eikä varmasti suotta. Sitä sen sijaan voi äimistellä, että miten ohjaaja on aikoinaan onnistunut pitämään ystävänsä Herran kurissa ja nuhteessa, kun Mr. Lemmon vauhtiin päästeessään oli aikamoinen hysteeripakkaus. Mutta juuri sen vuoksi hän ainakin sopii hyvin tähän rooliin.
Ajan kestämä elokuva | |
---|---|
joka ei sinänsä kultaa muistoja, vaan osoittaa, että hyvä ei huonoksi muutu. Piukat paikat jaksaa edelleen ihastuttaa, hämmästyttää ja naurattaa. Se on tehokas, tiivis ja hupaisa paketti, jossa ei ole yhtään tyhjä hetkeä. Päärooleissa pyörivät näyttelijät tekevät todellakin parhaansa ja saavat elokuvan ohuehkon juonen unohtumaan taustalle. Vaikka leffaa mainostellaan Marilyn Monroen nimissä, sen ehdoton tähti on mielestäni Jack Lemmon. Suosittelen tämän klassikon katsomista kaikille. Leffa on todellakin ansainnut paikkansa AFI:n listalla ykkösenä. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Marilyn Monroe, Jack Lemmon, Tony Curtis, Joe E. Brown
Mutta laitetaan nyt tänne kaikille Marilyn faneille myös tuo I Wanna Be Loved By You….
Osastot: Historian siipien havinaa, Kevyttä katseltavaa, Komedia, LeffatHenkilöt: jack lemmon, joe e. brown, marilyn monroe, tony curtis