Pienessä talossa kerrostalojen keskellä asuu eläkkeellä oleva isoäiti Hatsue mielenkiintoisen perheensä kanssa. Perhe koostuu nuoremmasta sukupolvesta ja lapsista, jotka keskittyvät arkipäiväiseen selviytymiseen. Tämä omistuisten otusten sakki täydentää elintasoaan satunnaisilla myymälävarkauksilla. Eräänä iltana isän Osamun ja pojan Shotan mukaan tarttuu myös lähitalon parvekkeella paleleva nuori tyttö Juri. Perheen äiti Nobuyo päättää olla palauttamatta tyttöä kotiinsa huomattuaan hänessä pahoinpitelyn merkkejä ja muuttaa hänen nimensä Liniksi. Lapsen katoaminen kuitenkin huomataan, joten edessä on menneisyyden kohtaaminen ja sitä kautta vastuun kantaminen omista teoistaan.
Japanilaisohjaaja Mr. Hirokazu Kore-eda jatkaa elokuvallista tarjontaansa tutulla ja turvallisella linjalla. Mikäli on nähnyt miehen edelliset elokuvat, tietää mitä on luvassa. Taidokasta draamaa perhesuhteista, perheen määrittelyä ja oman paikkansa löytämistä. Mukana on myös ohjaajalle selvästi tärkeä lasten asema ja heidän kohtelunsa / olemassaolonsa todentaminen. Shoplifting ei tee tästä poikkeusta. Joten mielenkiintoista ja osin yllättävää olikin, että ohjaaja lähti viime vuonna Cannesista kotiin Kultaisen palmun kanssa.
Tämä sydämellinen, lämminhenkinen, perhekeskeinen draamaelokuva ei tarvinnut avukseen alleviivausta päivän polttavissa asioissa, skandaalinkäryä, tarttuvia lauluja tai erikoistehosteita. Sen sijaan se hoitaa homman kotiin taidokkaalla kuvauksella perheestä ja sen määrittelystä. Ja on varmasti siinä sata kertaa parempi kuin mikään nyt nähty elokuva. Se on omalla tavallaan hyvänmielen elokuva, mutta ei välttämättä omaa mitään onnellista loppua hollywoodlandian tyyliin. Tämä liiallisen draaman välttäminen, seinäkukkasen rooliin suostuminen ja näyttävyyttä välttävä elokuva koskettaa monella tasolla. Joten herkkäsydämisille suosittelen nessupaketin kanssa leffateatteriin suuntaamista. Mutta mihinkään itkuvirsi-draamaan ei sentään pitäisi päästä.
Elokuva koskettaa alusta alkaen. Nessuja ei tarvitse kaivaa alkumetreillä esiin. Mutta tarinan kuoriutuessa kuin sipuli esiin, tunteet perhe käsitteestä nousevat kiitettävästi esiin ja saavat kyynelkanavat herkästi puhdistumaan. Ihastuttavasti tämä perheen koskettavuus nähdään valkokankaalla niin lasten kuin aikuistenkin kautta. Kuka sen lopuksi määrittää, mikä on meille paras perhe? Ehkä me vain hakeudumme niiden pariin, jotka oikeasti ja aidosti rakastavat meitä ilman taka-ajatuksia.
Elokuvasta tekee vielä koskettavamman sen liittyminen tositapahtumisiin, toki taiteellisin vapauksin. Ja sitä suuremmassa määrin, se jättää perheen merkityksen pohdinnan pinnalle. Kuka määrittää perheen / vanhemmuuden? Onko perheen pakko olla biologinen, vai muodostuuko se meille tärkeistä ihmisistä? Ja mikä antaa meille oikeuden olla vanhempi? En ole vielä itse saanut näihin kaikkiin pohdintoihin vastauksia, joten jo näissä merkeissä pidän elokuvaa merkittävänä. Se jättää katsojan reippaasti saajan puolelle, eikä vain poistumaan takavasemmalle elokuvateatterista.
Mr. Koere-eda vakuuttaa jällleen valkokankaalla omalla tyylikkäällä tavallaan. Hän ei päädy alleviivaamaan perheen kokemia vaikeuksia, vaan onnistunut tekemään niistä hyvinkin arkipäiväisiä. Elokuva on hienovarainen, mutta ei tylsä. Se vie mukanaan alkuhetkistä lähtien ja osoittaa elämän raadollisen tavalla, johon kovin muu ohjaaja ei pysty. Mr. Koere-eda on myös pystynyt antamaan jokaisella näyttelijälle oman osuutensa valkokangaaikaa, mikä on enemmän kuin ihailtavaa. Jokaisella heistä on oma sanomansa sanottavana, jonka myötä jokaisesta heistä alkaa myös välittämään. Olisin toivonut toisenlaista loppua, mutta versio on varmasti enemmän elämänmakuinen ja siihen katkerasti sopiva.
Kuka on perheeni | |
---|---|
ja kenellä on oikeus sen määrittämiseen. Myymälävarkaat on koskettava elokuva, joka ei huuda asiaansa valkokankaalta. Sen sijaan se koskettaa hitaasti ja varmasti katsojaa koko elokuvan ajan. Ohjaajan elokuvallisen tyylin tietäen osaa odottaa tämäntyylistä loppua, mutta silti elokuva onnistui koskettamaan. Se ei etene kiivasta tahtia, vaan antaa arkisen kuvauksen rakentaa tarinaa kohti lopullista oivaltamista. Siinä vastuu kannetaan ja ymmärretään paremmin itseään. Ja näissä merkeissä soisin yhteiskunnan kuuntelevan paremmin niin lapsia kuin aikuisiakin siitä, mitä perhe heille merkitsee. Yhteiskunnan virkamiesten ei tarvitse olla oikeassa, vaikka kuin niin haluaisimmekin ajatella. Suosittelen elokuvaa kaikille hitaasti lämpenevän tarinan ystäville. Shoplifters on kaunis, koskettava ja omalla tavallaan ajankohtainen tarina, joka onnistuu koskettamaan vielä pitkään elokuvan jälkeenkin. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Kirin Kiri, Lily Frankly, Kairi Jō, Miyu Sasaki, Sakura Ando, Mayu Matsuoka
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat