Outin Leffaopas

Muotibloggaaja ja -vloggaaja Marja tavoittelee omaa elämäänsä blogin julkisuuden kautta hinnalla millä hyvänsä, joka hänen kohdallaan johtaa maksuhäiriöihin muodin ajatessa muiden asioiden ohitse. Elämisen ehtojen tavoittelun keskellä hän törmää tarjoilijana ollessaan Olaviin. Olavi on varakkaan yrittäjäsuvun perijä, joka haluaisi vain olla tavallinen hemmo ja ansaitse itse omat rahansa. Kumpikin näistä nuorista haaveilee jostain sellaisesta, mitä toisella on ja itsellä ei. Edessä onkin omaan itseensä uudelleen tutustuminen, elämäntapavalintoja ja romanssirintaman kutinaa. Kaksi hyvin erilaista ajatusmaailmaa ottaa yhteen tässä elokuvassa koomisin seurauksin, joka kuitenkin samalla osoittaa, että sitä sisäistä omaa ääntä kannattaa oikeasti kuunnella (lain puitteissa).

Käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Pekko Pesonen (mm. Napapiirin sankarit ja Napapiirin sankarit 2, Tyttö sinä olet tähti), joten oletettavaa oli dialogin olevan suhteellisen lentävää ja tarinan kerronan sujuvaa. Mr. Pesosta tässä käsikirjoituksessa on ajanut eteenpäin kansan enemmistön naureskelu pinnallisina pidetyille lifestyle-bloggaajille ja rikkaille perijöille. Mr. Pesonen kertoo tehneensä suuren pohjatyön lifestyle-blogistien elämän selvittämisessä. Itse olen lähinnä yllättynyt siitä, että hemmo totesi niiden suosion yllättäneen hänet. Erilaisia blogeja on ollut olemassa useita vuosia, eikä niille näy vielä loppua. Niiden muoto toki saattaa muuttua, mutta sosiaalisen median vaikutuksen vähenemistä on vaikea nähdä. Voisipa jopa melkein väittää, että b/vlogit haastavata yhä enemmän tosi-TV:tä.  Niiden ylläpitäjien kannalta on vain sääli, että niillä ei ole samanlaisia taustavoimia tukenaan kuin televisio-ohjelmien puolella. Mutta takaisin siihen dialogiin. Onnenonkija tarjoaa niitä pakollisia nauruja, mutta samanlaiseen revittelyyn mitä esimerkiksi nähtiin ensimmäisen Napapiirin Sankarien kanssa ei ikävä kyllä päästä. Potentiaaleja tähän kyllä olisi ollut, eikä se olisi syönyt uskottavuutta b/vloggaamisen vaikutukselta tai itsensä etsimiseltä.

Ohjauspuikoissa tässä kotimaisessa elokuvassa pyöri Mr. Ville Jankeri, jonka debyyttielokuva Pussikaljaelokuva osoitti hemmon osaavan ainakin näyttelijöiden oikeaan suuntaan kaitsemisen. Tosin tällä kertaa Kallion kukkuloilla hengailevien hemmojen sijasta Mr. Jankeri sukelsi energisen ja kroonisessa rahapulassa olevan naisen b/vlogimaailman. Ohjaaja toivookin elokuvan auttavan katsojaa osaltaan ymmärtämään b/vloggagien painetta elää yli oman kukkaronsa tilanteen. Maksuhäiriöitä esiintyy yhä enemmän ja enemmän, Onnenonkija esittää yhden syyn niiden takana. Toisaalta ohjaaja tuo myös elokuvassa esille sen, että rahahuolet ovat yleensä ratkaistavissa muutenkin kuin oivalla naimakaupalla.

Onnenonkija on siitä mielenkiintoinen elokuva, että se omalla tavallaan ottaa kantaa tähän 15-minuuttia-julkisuudessa, don’t-you-know-who-I-am ja blogilla-rikkaaksi-lifestyle -odotuksiin. Dokumentti Matka minuksi osoitti sen jo olevan suhteellisen hankalaa, eikä blogin varassa elämiseen kannata kovin paljon laskea. Tai no riippuu varmaankin blogista ja bloggaajasta, mutta ainakin itse vielä joudun maksamaan kaikki leffalippuni Finnkinolle (vink, vink, se bloggarin pressikortti tai bonusjärjestelmä olisi oikeasti ihan kiva ja taloudellisesti huojentava asia). Leffaa on kuitenkin kiitettävä siitä, että avaa omalla tavallaan lisää tätä suosittua blogi- ja vlogimaailmaa. Lifestyle-b/vlogien lukijoiden määrä on kuitenkin huisissa kasvussa ja omalla tavallaan varmasti ruokkii julkisuuden nälkäisiä, asialle omistautuneita ja siitä elinkeinoa itselleen haavailevien toiveita.

Olennaisen asian (elokuva) lisäksi leffa kiinnosti minua juuri bloggaamisen/vloggaamisen vuoksi. Jokaisen erilaisen blogin/vlogin takana on kuitenkin aina se yksi ihminen, joka haaveilee jostakin erityisesti. Ei tätä virtuaalitodellisuuden kanssa seurustelua jaksaisi, ellei haluaisi jakaa jotain erityisestä muiden samanmielisten kanssa. Pääosassa pyörinyt Mr. Olavi Uusivirta pohti tämä hienosti. Hänen mukaansa lähes jokaisella alalla on tärkeää brändätä itsensä. Tavoite olla myyvä tuote on joidenkin mielestä se  ainoa keino taattuun elintasoon. Ilmaan jää kuitenkin kysymys siitä, että kumpi on parempi: hyvä tietotaitoa asiasta vai se että olet brändi? Kumpaa kuluttaja käyttää? Sitä ”It”-vaatetta vai vuodesta toiseen kestävää tuotetta?

Onnenonkija on kuvattu Turusssa. Minulla ei ole mitään sitä kaupunkia vastaan, mutta olisi mahtavaa saada kuvauksia välillä myös esimerkiksi Tampereelle, Seinäjoelle, Jyväskylään tai Ouluun. Kotimainen filmiteollisuus vaikuttaa pesiytyneen pääkaupunkialueelle, joten mielestäni matka Turkuun tai Tampereelle on ihan yhtä helppoa tai vaivalloista. Turkun etua on kyllä tällä rintamalla ajanut sinnikkäästi Turun Seudun Kehittämiskeskus ja Länsi-Suomen elokuvakomissio. Mutta oikeasti niitä leffoja voisi tehdä muissakin kaupungeissa. Turun seudulla on 2000-luvulla kuvattu yli 30 pitkää elokuvaa, joista Vares-rainat lienee olevat tunnetuimpia. Mutta viime vuosina sinne ovat mukaan mahtuneet myös elokuvat Tyttökuningas, Ella ja Kaverit, Rölli ja Kultainen avain.

Kun yritetään olla joitain muita

eikä sitä, mitä oikeasti ollaan. Maksuhäiriöiden, b/vlogien ja julkisuuden tavoittelun lisäksi Onnenonkija ottaa hienosti kantaa siihen, millaista on olla joku muu. Tai ainakin siihen haluun olla joku muu. Oma itse on kuitenkin se paras vaihtoehto, joka tulee leffassa myös jossain vaiheessa esille. Onnenonkija on kevyt komedia erilaisten persoonien kohtaamisesta ja omista kasvutarinoista. Siinä rinnalla se ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, brändäämiseen ja vastuun ottamiseen omasta elämästään. Suosittelen tätä kevyttä kotimaista kaikille b/vlogien ystäville, jotka haaveilevat siitä omana elinkeinonaan sekä tietenkin meille kevyen kotimaisen elokuvan ystäville

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Minka Kuustonen, Olavi Uusivirta, Pamela Tola, Emmi Parviainen, Niko Vakkuri, Satu Silvo, Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä