VALIKKO

Oceans – Valtameret


Ohjaajat Jacques Perrin ja Jacques Cluzaud ovat tehneet kovaa työtä tiivistäessään neljän vuoden aikana ja yli 50:ssä kuvauspaikassa kuvattu aineistoa parin tunnin dokumentti / suoraa elämää kuvaava valkokangas esitys. Valtameri dokumentti vie meidät syvemmälle kuin koskaan aikaisemmin on dokumentin keinoin viety ja kaikille maailman valtamerille niiden ainutlaatuisine piirteineen. Ja kun budjettina on ollut 50 miljoonaa euroa, ei voi kuin odottaa ja saada hyvää. Mutta on toki myös ymmärrettävää, että 12 eri kuvaajatiimiä (mm. Ranskasta, Japanista ja Ruotsista) vaativat myös palkkansa, mutta samaa palkkapussia olisi voinut venyttää isoille valtamerille.

Joka tapauksessa elokuva on koskettava, lunastaa lupauksiaan, pitäytyy äärimmäisessä niukassa ihmisen välisessä dialogissa ja ennen kaikkea ihastuttaa eläinten äänimaailmalla. Tunnelmaan vetäisi myös mukanaan kaikkien kauniiden eläinten ja niilel omalaatuisen ulkonäön ja käyttäytymisen havainnointi. Örinä, mörinä, maiskutus, rapina – veden alla ei todellakaan ole hiljaista. Ja kaikki se kuulostaa sekä näyttää vielä paremmalta, kun sen katsoo ISOLTA valkokankaalta (vaikka kyllä tämä dvd varmaan kotiin löytää tännekin osoitteeseen). Nyt täytyy siis tunnustaa, että hieman häpeilyttää esittää trailerin näinkin pienissä mittasuhteissa…. vaikka mistä sen tiedät, jos siellä ruudun toisessa päässä tykität sitä seinälle – toivottavasti.

http://www.youtube.com/watch?v=uXLbQrK6cXw

Raina muistutti myös erittäin miellyttävällä tavalla merta rakastaneen tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteaun dokumentteja. Hänen televiosarjaansa ”Meren salaisuudet” toi miehelle ja hänen pikku purkilleen Calypsolle monta fania (kiitos tästä mielenkiinnon herättämisestä myös rakkaalle siskolleni Sirulle, joka jaksoi opettaa minut ihailemaan meren alaista elämää, vaikka se tulikin mielestäni ”ranskankielisellä mongerruksella” hyöstettynä). Mr. Cousteuta voi varmaankin osaltaan kiittää siitä, että ihmisillä heräsi kiinnostus merien elämää ja niiden suojelua kohtaan. Paljon on kuitenkin tällä saralla vielä tehtävää.

Tekninen taitavuus on sitten Mr. Cousteaun aikojen parantunut huomattavasti (osa budjetista varmaan menikin vedenalaisten, eläinten elämää häiritsemättömien kameroiden kehittelyyn) eläinten elämän kuvaamisessa ja tekniikan miehet / naiset / henkilöt ansaitsevat tulla tunnustetuksi tässä yhteydessä. He ovat kehittäneet menetelmiä, joilla eläimiä voi kuvata menemättä liian lähelle, vaikka katsojasta tuntuisi siltä, että linnut syöksyvät juuri nenäsi eteen tai ravut kiipeävät jalkojasi pitkin.

Pikku vihjeenä sanon, että leffaa / dokumenttia ei sitten muuten kannata katsoa kovin täydellä virtsarakolla. Leffa provosoi pissaamisen halua alkuaalloista lähtien. Ja sen ollessa kestoltaan suhteellisen pitkä, lähes kaksi tuntia, meikäläinen joutui ainakin availemaan housun ylimpiä nappeja, että rakko parka pääsisi hieman helpommalla. Ihan pikkuvinkkinä elokuvateatterille voisi esittää, että he pitäisivät katsojille pissatauon 10 minuuuttia rainan alun jälkeen. Tai laittaisivat lippuun varoituksen: ei nesteitä sisäisesti neljä tuntia ennen elokuvaa.

Virtahevon päiväkirjawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
veden alla. Asialle omistautuneet ymmärtävät, jos lopetan tähän ja annan dokumentille 4 pistettä. Teitä muita varten ovat sitten seuraavat riviset. Kyseessä on taatusti maailman kallein luontodokumentti, joka ei jätä ketään kylmäksi. Se esittelee merenalaista elämää kauniisti ja ikävä kyllä myös muistuttaa välillä eläinten suurimman vihollisen – ihmisen – olemassaolosta ja vaikutuksesta eläinten elämää (herkkähipiäiset ihmiset ovat tässä koetuksella). Jotkut kohdat rainassa tekivät oikeasti pahaa, samoin olisin ehkä jättänyt turhat jorinat pois ja niiden sijaan keskittynyt vielä enemmän vedenalaiseen maailmaan. Jokaisella nousee varmasti omat suosikkinsa leffasta. Itse keskityin veden alaisten olioiden bongailuun ja nimien muisteluun sekä jäin kaiholla muistelemaan rapujen ”mereen nousua.” . Suosittelen leffan katsomista, sen sanoman sisäistämistä, sillä maapallo pärjää ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman maapalloa ja se sisältää sitten myös ne valtameret.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Disney on kunnostautunut aiemminkin luontoelokuvien kanssa. Firman edellinen tuotos oli ”Earth”. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä seuraavaksi on tulossa. Taivaat? Maanalaiset onkalot? Mikäli raina muuten jättää jotain mielenkiinnon poikasta päälle, suosittelen piipahtamaan leffan virallisilla kotisivuilla: http://www.disney.com/oceans

Ja jos muuten tähän asti olit sitten miettinyt, että mistä ihmeestä erikoistehostefirmat etsivät niitä oivalluksiaan erilaisten örkkien ja muiden luomiseen, niin vaikuttaa siltä, että British Museum on saanut arvoisensa kilpailijat – valtamerissä elävät oliot ja muuta meren pohjan kuluttajat.

Osastot: Dokumentti
Kommentit

Vastaa