Neljä elementtiä esittelee meille neljä eri ihmistä, joilla jokaisella on läheinen suhde yhteen filosofiseen elementiin tai alkuaineeseen: tuleen, veteen, maahan tai ilmaan. Elokuva ei kreikkalaisten filosofiaan tätä enempää (onneksi) mene, mutta sen sijaa painottaa esiteltyjen ihmisten intohimon kohteet näissä. Olennaista on se, että valkokankaalla esitetyt ihmiset elevät elementtinsä mukaista elämää. Espanjalainen katastrofialueiden pelastus- ja palomies Pako Rivas on sujut tulen kanssa ja ymmärtää sen herruuden. Itävaltalainen base-hyppääjä ja varjoliitäjä Philipp Halla on omassa elementissään ollessaan ilmassa. Untersbergin vuoren sisällä puolestaan viihtyy itävaltalainen geologi Georg Zagler ja veden pinnan alla suomalainen vapaasukeltaja Johanna Nordblad.
Kaikki nämä ihmiset todellakin ovat omassa elementissäään, haaveammatissaan tai muuten vaan onnistuneet jättämään kaupungistuneen maailman taakseen luonnon keskellä. Jokainen heistä korostaa oman elementtinsä tuovan heille sitä turvaa ja tuttuutta, johon voi luottaa sataprosenttisesti mutta samalla myös ymmärtävät, että luonto on se, jolle ei voi ryppyillä. Tämä siitäkin huolimatta, että omalle aiheelle sydämensä menettäneet ovat todellakin yhtä elementtinsä kanssa, tai ainakin pyrkivät siihen.
Joidenkin mielestä dokumentti keskittyy enemmän extreme-lajia harrastavien ihmisten elämäntavan esittelyyn, mutta uskallan olla tästä eri mieltä. On toki myönnettävä, että dokumentin aikana mietin, että mikä on se oma juttuni. Maan voi hyllyttää samantien, koska pelkään ahtaita paikkoja (luolan ulostulo aukolla hengaillu onnistuisi ja siihen se jäisi), vettä pelkään (vaikka uida osaankin, joten ei sitten sekään). Mihinkään vapaapudotukseen base- tai benji-hyppy tyyliin minua ei saa (joten heippa vaan ilmallekin). Jäljellä jää tuli. En tunnusta itseäni pyromaaniksi, takan sytyttämisessäkin on välillä vaikeuksia, joten tämänkin lajin parissa puuhailu ei osu ja uppoa. Jos elementiksi voi laittaa luonnon parissa hengaillut ja siellä satunnaisen samoilun, niin sitten voisi löytää omansa. Maan päällä, kaukana vedestä (ja hyttysistä) kohti iltanuotiota ja sen jälkeen valmiiseen mökkiin nukkumaan. Että näillä sitten mennään. Joten onko Neljä elementtiä kuvausta extreme-lajeista? Toki sitä koetaan ilman ja veden merkeissä, mutta luolissa kiipeilyä ja palomiehen hommaa ei kai kovin extreme-harrastukseksi voi sanoa.
Joka tapauksessa ohjaaja Ms. Natalie Halla onnistuu jollakin ihmeellisellä tavalla herättämään elokuvan/dokumentin henkiin. Tarinankerronta soljuu suvasti eri ihmisten välillä, samalla yhdistäen heitä upean visuaalisen kuvauksen kautta. Joten elokuvan yhteydessä on syyllä hehkutettava sen kuvaajaa Mr. Teemu Liakkaa. Mies on tullut tässä blogissa tunnetuksi jo Järven tarina dokumentista (2016), mutta mainittakoon miehen elokuvallisesta CV:stä löytyvän vedenalaiset kuvaukset Syvälle Salattu (2011) elokuvasta sekä norjalaisista elokuvista Pioneer – sukellus meren syvyyksiin (2013) ja Bølgen / The Wave (2015). Vaikka Mr. Liakka pitää vedenalaista kuvaamista vaativana, niin ei tuo ilmassa roikkumisen, vuoren sisällä mönkimisen tai tulen kanssa pelaamisenkaan kuvaaminen varmaan ole sielä helpommasta päästä. Ohjaaja Ms. Natalie Hallalla on ollut siinä mielessä helppo työ, että kuvamateriaalia varmasti on löytynyt ja se on ollut myös tasokasta.
Täten omalla tavallaan kuvaaja Mr. Liakka nousee yhdeksi dokumentin tähdeksi oman ammattitaitonsa kautta (ja vesi on kai sitten se hänen elementtinsä). Tätä kuvaajan hallitsemaa visualisoinnin taitoa olisi kaivannut myös rainan ohjaajalle. Jokainen esitelty ihminen saa oman osuutensa, mutta pintaa syvemmälle ei juurikaan päästä. Toki niitä kuuluisia on-linereita omasta elämästä ja elämäntavasta kuullaan, mutta enemmänkin niitä olisi elokuvaan mahtunut. Mutta voihan se olla niin, että ohjaaja halusi kuitenkin antaa luonnon kuvaukselle sen viimeisen sanan, eikä millekään ihmisten turinoille. Ja tätä ajatusta kyllä tukee nuoren Michael Andreas Haeringer dokumenttiin säveltämä pianomusiikki.
Kaunista katsottavaa 
jota olisi voinut tuijotella pidempäänkin. Neljä elementtiä vie katsojan neljän eri ihmisen mukana heidän intohimonsa pariin veteen, ilmaan, vuoren sisään ja tulen pariin. Dokumentin kuvaus on visuaalisesti todella vakuuttava, kiireisestä arjesta irrottava ja puhutteleva. Seuratut hahmot saavat sanasensa sanoa, mutta niissä jäädään pintaraapaisun pariin. Olisi kiva tietää, mitä kaikkea jäi niin sanotusti leikkaamon lattialle. Ohjaaja tekee toki parhaansa, mutta luonto ja sen kuvaaja Mr. Teemu Liakka kyllä korjaavat potin tästä rainasta. Suosittelen elokuvaa kaikille luonnosta pitäville. Tätä dokumenttiä ei tarvitse katsella extreme-urheilun näkökulmasta vaan siitä, että meillä kaikilla on kai sittenkin se oma juttumme luonnon parissa.. Overall Kokonaisarvosana.
Henkilöt: georg zagler, johanna nordblad, pako rivas, philipp halla