VALIKKO

Moonrise Kingdom – Kuunnousun valtakunta

Elokuvan tapahtumapaikkana on New Englandin rannikolla sijaitseva saari New Penzance vuonna 1965, missä kaksi 12-vuotiasta partiolaista Sam Shakusky (Jared Gilman) ja Suzy Bishop (Kara Hayward) rakastuvat toisiinsa ja karkavat yhdessä vuoden suunnittelun jälkeen villiin luontoon paikkaan, jota he kutsuvat nimellä Moonrise Kingdom. Heidän suureksi harmikseen ja katsojien iloksi typerät aikuiset koittavat saattaa heitä takaisin sivistyksen pariin. Erityisesti parastaan tällä saralla tekevät kaupungin poliisi Sharp (Bruce Willis), herneaivoinen partionjohtaja Scout Master Ward (Edward Norton) ja tytön vanhemmat Walt (Bill Murray) ja Laura (Frances McDormand). Etsintäpartiosta on kuitenkin myös muuta iloa, kuin pelkkä lapsien löytäminen.

Elokuvan tunnistaa Mr. Wes Andersonin kädenjäljeksi hyvin sen hieman hipahtavasta piirteestä ja viattomuuden ajan esittelystä (mitä tässä blogissa on jo ihailtu Fantastic Mr. Fox animaatiossa). Lisäksi ohjaaja tyypillisesti itselleen esittelee valkokankaalla horisonttia seuraavia otoksia sekä mise-en-scéne otoksia, joissa valkokankaalle on päästetty kaikki mitä kamerassa näkyy. Joidenkin mielestä maalin kuivumisen katsominen aidassa on tätä mielenkiintoisempaa, mutta itse pidin elokuvasta todella paljon. Ehkä tällä kaikella saavutettu sadunomaisuus tai vanhojen valokuvien värisointua toistuva väritys sopii Moonrise Kingdomin tyyliin. Leffan aikana ei tunne ottavansa paluuta 1960-luvulle, vaan pikemminkin selailevan jotain vanhaa valokuva-albumia… muistatko silloin kun olin nuori…..ja ikävä kyllä elokuva loppuu ihan liian aikaisin. Valkokankaalta katsomoon valuvassa seurassa olisin viihtynyt niin paljon pidempäänkin.

Poikkeuksellisesti muista valtavirran elokuvista, tästä jäi mieleen erityisesti siinä soinut klassinen musiikki. Sen voi kuvitella heijastavan jollakin tavalla Samin ja Suzyn välistä suhdetta, samoin kuin aikuisten asennetta nuoriin rakastavaisiin. Mutta sitäkin enemmän on sille on annettava tunnustusta klassisen musiikin pariin houkuttelevana tekijänä. Mr. Benjamin Brittenin levy The Young Person Guide to the Orchestra luo vaikutuksen, että istuu monien muiden mukana auditoriossa katsomassa ja ennen kaikkea kuuntelemassa eri soittimien ääntä ja yhteensopivuutta. Siltä näkökannalta katsottuna yhteensopivuutta voi varmaan kotisohvapsykologian näkökulmasta pitää myös Moonrise Kingdomin yhtenä kantavana teemana.

Wes Andersonin elokuva Wes Andersonin faneillewww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
muille elokuva ei ehkä aukea samalla tavalla ja tarjoa samanlaisia kiksejä. Jos horisonttiin katseleminen ei innosta, kolmasosien sääntö tai mise-en-scene saa sinut haaveilemaan toiminnallisemmasta leffasta, suuntaa toiseen elokuvaan. Meille muille puolitoista tuntia kestävä komediallinen draama on liian lyhyt. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on kuitenkin tunnustettava, että Mr. Andersonin tyyli joko uppoaa katsojan tajuntaan tai sitten ei. Rauhallinen meno, naseva dialogi ja puolihitaasti tapahtuvat juonenkäänteet vaativat oman mielenlaatunsa, mitä kaikilta ei löydy. Ne, jotka omaavat taas slow-life tyyliä nauttivat varmasti elokuvasta – itse pidin siitä ihan satasella. Elokuvan tarjoama visuaalinen vaikuttavuus ja omalaatuinen huumori olivat täysin paikallaan tänä sateisena päivänä. Nyt jään odottelemaan, että leffa löytää itsensä DVD-hyllyyn lähikauppaan, mutta sitä odotellessa ehdin varmasti leffan käydä katsomassa muutaman kerran uudestaan. Suosittelen lefffaa kaikille elämästä nauttiville ihmisille. Älä anna sadunomaisen tunnelman estää lipun ostamista, vaan päästä mielesi pikemminkin solumaan eteenpäin khakipartiolaisten mukana.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Ja sitten kaikki voisivat ottaa nyt itseään niskasta kiinni, tunnustaa sen pienen lapsen olemassaolonsa itsensä sisällä ja siirtyä paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan Mr. Wes Andersonin raikasta tuulahdusta elokuvarintamalle. Toimintaa ei ole kovin paljon luvassa, vaikka rainassa olenkin mukana. Mutta sitäkin enemmän on sitä tuoretta näkökulmaa, mitä nykyään niin paljon saa elokuvista turhaan etsiä. Mars, mars siis elokuviin.

 

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa