Outin Leffaopas

Me Before You on hyvin perinteinen tyttö-hömppä-kaiva-nessuja-esiin-draama. Elokuva perustuu Ms. Jojo Moysin samannimiseen novelliin vuodelta 2012 ja kun sisältö oli osaltaan todellista toisen edestä uhrautumista ja nyyhkimistä se lienee oli vain ajan kysymys, että teos löysi myös tiensä valkokankaalle. Mikäli elokuvan tyyli ja sen sanoma miellytti kehotan suuntaamaan Ms. Jojo Moyesin kirjojen pariin. Daami on julkaissut kirjoja vuodesta 2002 lähtien, eikä loppua vielä näy. Ne, joita Louisan tarina jäi kaivelemaan voivat jatkaa sen selvittämistä kirjassa After You (2015).

Ohjauksesta on vastannut Ms. Thea Sharrock. Elokuva on hänen ensimmäisensä valkokankaalla. Meriittejä ohjauksesta daami on hankkinut enemmän teatterinäytelmien ohjauksesta. Ehkä tämä näkyy hyvin tiiviissä kohtauksissa, joissa selvitään vähillä varustella ja pienellä ihmismäärällä. Hyvää työtä joka tapauksessa, sillä en muista olleeni näin vakuuttunut tyttöhömppä-leffoista aikoihin. Tämä raina tulee ihan varmasti löytämään tiensä omaan DVD-kokoelmaani joskus. Mutta ennen sitä ehdin käydä leffateatterissa ottamassa muutamat revanssit tähän erilaiseen rakkaustarinaan ja ihmisten itseilmaisuun.

Työssä ja elämässä muutenkin menestyneellä nuorella miehellä Will Traynorilla meni hyvin. Hänellä oli kiva työ, kaunis tyttöystävä ja mielenkiintoinen elämä. Sitten kohtalo puuttuu peliin onnettomuuden kautta ja edessä olivat uudet haasteet. Näitä haasteita tulee helpottamaan Louisa Clark, joka tarvitsee rahaa. Willin äiti Camilla Traynor ajattelee nuoren naisen piristävän poikaansa, eikä ole tässä väärässä. Tämä mielenpiristys ei kuitenkaan vaikuta muuttavan masentuneen ja vammautuneen Willin mielipiteitä elämää suuremmista asioista.

Elokuvan pääparin asenne elämään on monelta tahoin samanlainen. Siinä missä Will on vammansa vanki eikä näe missään mitään hyvää tai tekemisen arvoista, peruspositiivinen Louisa puolestaan ei uskalla elää. Kumpikin on tavallaan rajoitteidensa sisällä eri syistä. Ihastuttavaa on kuitenkin se, miten Louisa ei mene mukaan Willin synkistelyyn vaan kaivaa häntä kuorestaan konkreettisesti ulos. Nessuja voi kuitenkin kaivella siinä kohdin esiin, kun nuoret toteavat mitä eläminen oikeastaan on ja mitä he haluavat elämällään tehdä. Huolimatta pääparin hyvin erilaisista elämänasenteista leffa toimii. Ms. Emilia Clarke on valloittavan ihastuttava valkokankaalla, eikä se johdu vain hänen värikkäästä puvustostaan (jolle olen ihan oikeasti kateellinen ja joudun nyt vain ihailemaan Ms. Jill Taylorin taidonnäytettä valkokankaalla). Sitä samaan positiivisuuden voimaa toivoisi myös omaan elämäänsä itseään ja muita ilahduttamaan. Ehkäpä tässä sittenkin pitäisi lopettaa ”aikuismaistelu” ja heittäytyä suosiolla takaisin siihen tuttuun piiloblondin elämään, mitä nyt on koittanut suitsia takavasemmalle.

Elokuva on myös luonnollisesti herättänyt puhetta ja pulinaa ainakin ulkomailla vammaisjärjestöjen keskuudessa, joissa on keskusteltu siitä, onko vammainen lähimmäinen rasite vai ei. Keskustelusta on aistittavissa ajatus siitä, että kuollut vammainen on elävää parempi vaihtoehto. Mutta itse en tähän menisi mukaan vaan pikemminkin suuntaisin katseeni dokumenttiin ”Markon kaksi kuolemaa”, joka auttaa ymmärtämään Willin ja oikeassa elämässä vastaavassa tilanteessa olevien ihmisten tekemiä valintoja. Jotkut ovat pitäneet Will Traynorin elämää hyvin kaksitahoisena ja pinnallisena, joka ei anna itselleen mahdollisuutta onneen nykyisessä tilassaan. Heidän mielestään Loun positivismin ja elämänilon pitäisi riittää muuttamaan Willin mielipide. Tätä toki saa toivoa, mutta jokainen meistä tietää itse mitä me päämme sisällä ajattelemme. On niin kovin helppoa sanoa, että sinunhan pitäisi olla onnellinen ei itsetuhoinen. Juonellisesti voisi toki odottaa Loun tekevän ihmeitä Willin mielenlaadulle ja eutanasia-ajatuksille, mutta oikeasti hän vaikuttaakin vain antavan omalla tavallaan laadukasta saattohoitoa. Will on asiansa päättänyt ja elää sen kanssa. Jos leffa jotain lisää olisi kaivannut niin tätä pohdintaa entisen vauhdikkaan veikon ja nykyisen neliraajahalvaantuneen miehen ajatusten välillä. Miksi elämä ei ole enää elämisen arvoista? Mutta tässä kohtaa elokuva olisikin sitten ottanut käänteen kohti synkempiä sävyjä ja niitä varten on varmastikin olemassa muita rainoja.

Voiko rakkaus muuttaa kaiken

vai onko elämä sittenkin vain omia valintoja, joihin muut eivät voi vaikuttaa? Me Before You on hieman erilainen rakkaustarina, jota seuratessa katsoja saa elää mukana koko tunnekirjollaan. Edellisestä yhtä koskettavasta tyttöhömppä-rakkausdraamasta on kulunut aikaa ja on pakko tunnustaa, että nessuja kaivattiin useammassa kohtauksessa. Ei ehkä ihan niissä, mitä ohjaaja oli ajatellut, joten täten leffaa voi pitää hyvinkin onnistuneena kun osaa koskettaa alleviivauksiensa ulkopuolelta. Me Before You on hyvä ja koskettava elokuva, joka etenee tasaiseen tahtiin kohti vääjämätöntä loppuaan. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja heidän keskinäinen kemiansa on enemmän kuin uskottavaa. Mielenkiintoisesti sitä myös löysi omia piirteitään valkokankaalta jälleen kerran. Suosittelenkin elokuvaa kaikille enemmän tai vähemmän kevyttä tyttöhömppää kaipaaville. Itse taidan suunnata etsimään kirjan jatko-osaa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Emilia Clarke, Sam Claflin, Matthew Lewis, Steve Peacocke

Elokuvan lisäksi sen tunnuskappale ”Not Today” itketti oikein olan takaa, joten sen parissa on helppo jättää postaus tänne kaikkien luettavaksi.