VALIKKO

Manifesto – Manifesti

Kuvahaun tulos haulle manifesto film

Mi’täh?? Elokuvasta kertominen on helpoin aloittaa määrittelemällä manifesti. Manifesti on julkinen periaatteiden tai aikomusten ilmoitus. Yleensä se liittyy poliittisiin aiheisiin, mutta periaatteessa manifesti voi tehdä varmaan mistä vaan. Tämä määritelmä on hyvä pitää mielessä elokuvaa katsoessa (tai kuunnellessa), sillä Ms. Cate Blanchett esittää useiden tunnettujen ihmisten manifestejä arkielämään upotettuna.

Tämä oli sinänsä myönteinen yllätys, sillä manifestin esille laittoon liitetään yleensä sen keskipisteeksi nostaminen: Huom! Huom! Täällä päin ollaan vakavasti jotain mieltä. Ja harvemmin sen ajatellaan soljuvan osaksi luontaista elämistä, kuten tässä elokuvassa. Älynväläykset alkoivat vilkkua omassa päässä, kun pongailin tuttuja paatoksia näistä arkisista puheista lähinnä elokuvien tekemisen liittyen. Joten tässä kohtaa sitä sai sitten sivistää itseään muidenkin taitelijoiden, tanssijoiden ja arkkitehtien mielipiteistä. Varsinkin kun heille aikoinaan näiden manifestien tekeminen ei ollut vain osa taiteen tekoa. Ne olivat heille enemmänkin elämän ja kuoleman kysymys, joita muut eivät vaan välttämättä ymmärtäneet samalla tavalla. Manifestisen puheenvuoronsa saivat elokuvassa seuraavat ihmiset ja heidän puheensa:

  • Karl Marx / Friedrich Engels, Manifesto of the Communist Party (1848)
  • Tristan Tzara, Dada Manifesto (1918)
  • Philippe Soupault, Literature and the Rest (1920)
  • Lucio Fontana, White Manifesto (1946)
  • John Reed Club of New York, Draft Manifesto (1932)
  • Constant Nieuwenhuys, Manifesto (1948)
  • Alexander Rodchenko, Manifesto of Suprematists and Non-Objective Painters (1919)
  • Guy Debord, Situationist Manifesto (1960)
  • Filippo Tommaso Marinetti, The Foundation and Manifesto of Futurism (1909)
  • Giacomo Balla / Umberto Boccioni / Carlo Carrà / Luigi Russolo / Gino Severini, Manifesto of the Futurist Painters (1910)
  • Guillaume Apollinaire, The Futurist Antitradition (1913)
  • Dziga Vertov, WE: Variant of a Manifesto (1922)
  • Bruno Taut, Down with Seriousism! (1920)
  • Bruno Taut, Daybreak (1921)
  • Antonio Sant’Elia, Manifesto of Futurist Architecture (1914)
  • Coop Himmelb(l)au, Architecture Must Blaze (1980)
  • Robert Venturi, Non-Straightforward Architecture: A Gentle Manifesto (1966)
  • Wassily Kandinsky / Franz Marc, ”Preface to the Blue Rider Almanac” (1912)
  • Barnett Newman, The Sublime is Now (1948)
  • Wyndham Lewis, Manifesto (1914)
  • Manuel Maples Arce, A Strident Prescription (1921)
  • Vicente Huidobro, We Must Create (1922)
  • Naum Gabo / Antoine Pevsner, The Realist Manifesto (1920)
  • Kazimir Malevich, Suprematist Manifesto (1916)
  • Olga Rozanova, Cubism, Futurism, Suprematism (1917)
  • Alexander Rodchenko, Manifesto of Suprematists and Non-Objective Painters (1919)
  • Tristan Tzara, Dada Manifesto 1918 (1918)
  • Tristan Tzara, Manifesto of Monsieur Aa the Antiphilosopher (1920)
  • Francis Picabia, Dada Cannibalistic Manifesto (1920)
  • Georges Ribemont-Dessaignes, The Pleasures of Dada (1920)
  • Georges Ribemont-Dessaignes, To the Public (1920)
  • Paul Éluard, Five Ways to Dada Shortage or two Words of Explanation (1920)
  • Louis Aragon, Dada Manifesto (1920)
  • Richard Huelsenbeck, First German Dada Manifesto (1918)
  • André Breton, Manifesto of Surrealism (1924)
  • André Breton, Second Manifesto of Surrealism (1929)
  • Lucio Fontana, White Manifesto (1946)
  • Claes Oldenburg, I am for an Art… (1961)
  • Sol LeWitt, Paragraphs on Conceptual Art (1967)
  • Sol LeWitt, Sentences on Conceptual Art (1969)
  • Sturtevant, Shifting Mental Structures (1999)
  • Sturtevant, Man is Double Man is Copy Man is Clone (2004)
  • Adrian Piper, Idea, Form, Context (1969)
  • Yvonne Rainer, No Manifesto (1965)
  • Emmett Williams, Philip Corner, John Cage, Dick Higgins, Allen Bukoff, Larry Miller, Eric Andersen, Tomas Schmit, Ben Vautier (1963–1978), George Maciunas, Fluxus Manifesto (1963)
  • Mierle Laderman Ukeles, Maintenance Art Manifesto (1969)
  • Kurt Schwitters, The Merz Stage (1919)
  • Stan Brakhage, Metaphors on Vision (1963)
  • Jim Jarmusch, Golden Rules of Filmmaking (2002)
  • Lars von Trier / Thomas Vinterberg, Dogma 95 (1995)
  • Werner Herzog, Minnesota Declaration (1999)
  • Lebbeus Woods, Manifesto (1993)

Ihailtava litania mieltä, vapautta, taidetta, itsensä ilmaisua ja elämää askarruttavista asioista. Ja on kyllä myönnettävä, että jos-kun näitä manifestejä sellaisenaan lukisi, ei ehkä osaisi niitä samassa määrin arjessa ajatella kuin elokuva niitä esittelee. Tässä kohtaa on kuitenkin sanottava varoituksen sana kaikille kanssakatsojille. Leffassa ei tapahdu sitten juuri yhtään mitään. Toimintaa, dialogia, jännittäviä kääntetä tai draaman kaarta on ihan turha kaivata esiin. Sen sijaan voi rauhassa joko haukoitella takarivissä tai kuunnella, mitä eri ihmisillä oli aikoinaan sanottavana eri asioista. Itse tein molempia ja pohdin, että leffa olisi varmasti antoisimmmillaan äänikirjana, jota voisi kotona kuunnella ja aina välillä pysähtyä pohtimaan kuulemaansa. Joka tapauksessa rainalle on nostettava hattua siitä, että siirtää esitetyt manifestit uusiin ulottuvuuksiin ja ympyröihin, mihin niitä ei varmastikaan ensimmäisessä paikassa ollut ajateltu.

Tämän taiteellisen manifestin kokoonkasaamisesta vastasi Mr. Julian Rosefeldt. Elokuva kuvattiin nopealla tahdilla 12 päivän aikana Berliinissä. Ja ainakin esitettyjen paikkojen perusteella sinne tekee mieli. Valkokankaalla oman visuaalisen painoarvonsa saavat muun muassa Friedrichstadtin palatsi, Helmholtz-Zentrum Berlin, Teufelsberg, Humboldtin yliopisto, Berliinin teknillinen yliopisto (Technical University of Berlin), Brandenburgin ympäristö, Stahndorfin hautausmaa sekä Rüdersdorf, Brandenburg University of Technology. Todella vaikuttavia rakennuksia, joita ei varmasti muuten pääsisi sisätiloihin ihmettelemään.

Leffan näkökulmasta oli mielenkiintoista se, että Ms. Blanchett taipuu 13:sta eri hahmoon, joista jokainen sai noin 10 minuuttia oman manifestinsä esittämiseen. Ja vaikka reperturaari olikin laidasta laitaan niin hahmojen kuin sisällön kohdalta, niin mielestäni kaikki puhuivat tavalla tai toisella taiteesta. Jäinkin pohtimaan sitä, oliko Manifesti-elokuva manifesti nykyaikaista elokuvakulttuuria kohtaan vai oliko tässä ihan sattumanvaraisuudesta kyse. Olen taipuvainen uskomaan tuohon ensimmäiseen aatokseen. Mutta katsoja päättäköön mitä haluaa.

Sen sijaan ennen lopullista yhteenvetoa on vielä hehkutettava Ms. Blanchettin suoritusta. Daami osaa todellakin eläytyä ja näytellä. Hänen esityksestään tulee mieleen entinen draamaopettaja, joka totesi vain sillä olevan väliä, miten asiat sanot. Ja tämä näkyy hyvin elokuvassa. Ms. Blanchett puhua paapattaa eri manifestejä sujuvasti eri tyyleillä imeytyen täysin tilanteisiin mukaan. Dialogia ei niinkään merkitse, koska silloin joudut miettimään eri tunteita ja olotiloja. Sen sijaan totaalinen heittäytyminen siihen kuka olet, missä olet ja mitä tunnet määrää miten asiat sanot. Itse harjoittelimem tätä lukemassa täysin siansaksaista tekstiä eri tunteilla. Ja kyllä, draamaope oli jälleen kerran oikeassa ja varmasti hurraisi Ms. Blanchettin esitykselle kaksin käsin aaltoja tehden.

Valikoivaa sanomaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
valikoiville katsojille, jotka eivät säikähdä sitä, että elokuvassa ei oikeastaan tapahtu mitään. Kuten sanottu, leffa toimisi hyvin myös äänikirjana. Vaikka se onkin näyttelijän yksinpuhelu, niin samalla se avaa manifestin sanomaa arkisella tavalla, arkisissä olosuhteissa ja tämä tekee niistä kuulemisen / katsomisen arvoisia. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta loppupeleissä niistä voi kuitenkin oppia jotain. Leffakokemuksesta on kuitenkin turha odottaa mitään suurta oivallusta, vaan pikemminkin kannattaa heittäytyä tajunnanvirtaan filosofisella tasolla. Ehkäpä siitä saa niin eniten irti. Suosittelen rainaa kaikille paatoksellisuudesta pitäville, jotka miettivät mitä keksisivät seuraaville päivällisille puheenaiheeksi. Tässä kohtaa pitäisi varmaan myös todeta, että Manifesti on varmasti omalla laillaan tuleva klassikko, kriitikko ja taidetta toisella lailla katsova elokuva. Siitä huolimatta se ei varmastikaan löydä paikkaansa omasta elokuvakokoelmastani.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Cate Blanchett

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Osastot: Leffat
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa