Outin Leffaopas

Looper on aivan tajuttoman hyvä elokuva, älä anna minkään estää sen näkemistä. Tämä siitäkin huolimatta, että juonen selittäminen jälkikäteen voi olla haasteellista. Joten koitan itsekin pysyä tässä todella tiukassa rajauksessa. Kyseessä on siis vuosi 2044, jolloin aikamatkusta ei ole vielä virallisesti keskitty. Mutta tulevaisuudessa asiat ovat toisin. Joten rikollispomot tulevaisuudesta lähettävät nykyaikaan terminoitavaksi epätoivottuja henkilöitä, ja näitä looperit päästävät päiviltä kellon tarkkuudella. Tässä siis tämä aikamatkailuosuus Looperista.

Henkilötasolla Looper keskittyy kertomaan Joe nimisestä Looperista: Joe junior (Josept Gordon-Levitt) kuitenkin ryssii nykyajassa ja joutuu siten kohtaamaan itsensä Joe seniorin (Bruce Willis) murhan merkeissä. Homma ei kuitenkaan onnistu, vaan Joe sr. pääsee karkuun toteuttamaan omaa missiotaan ja Joe jr. tulee etsitty mies. Tämän enempää en elokuvaa selvennä, vaan kehoitan erittäin lämpimästi sen katsomaan.

Sitä voisi luulla elokuvaaa näkemättä, että tällainen kissa-hiiri-peli, missä toinen Joe yrittää pelastaa itsensä ja toinen tappaa vanhemman itsensä sekoittaisi totaalisesti katsojan pään. Mutta yllätys oli erittäin myönteinen, miten tiukasti leffa piti otteessaan ja katsoja pystyi erottamaan eri ikäiset Joet toisistaan, siitäkin huolimatta, että nuoremman teot ja muistot muokkaavan vanhemman mielikuvia. Tämän ’man on mission’-teeman lisäksi Looperista löytyy myös se herkempi puoli, jota pääsee edustamaan Sara (Emily Blunt) kirveen ja aseen kanssa syrjäisellä maaseudulla, missä hän yrittää kasvattaa nuorta poikaansa Cidiä (Pierce Cagnon). Ja tätä kautta Looperissa tulee esille myös toivon ja rakkauden merkitys, joskin tavalla, joka varmasti yllättää katsojan totaalisesti.

Erinomaisten roolisuorituksien ja pääparin keksinäisen kemian lisäksi on erityisesti hehkutettava Mr. Gordon-Levittin paneutumista ja muuttumista Mr. Willisin maneereiden mukaiseksi. Toki miestä oli muokatta myös muun muassa nenäproteesin avulla näyttämään enemmän Mr. Willisiltä, mutta välillä oli kyllä aika pelottavaa huomata, miten hyvin hän pystyi Mr. Willisiä todellakin matkimaan pienissä eleissä ja puhetavassa. Kokemuksen ollessa näinkin graavi jo katsojalle, on vaikea kuvitella, mitä kaikkea Mr. Willis on mahtanut tuntea katsoessaan vastanäyttelijäänsä, joka käyttäytyy omalle itselle tyypillisellä tavalla.

Aikamatkustusta ja sen lieveilmiöitä käsittelevässä elokuvatarjonnassa Looper tarjoaa jotain uutta ja mielenkiintoista, mihin en ole törmännyt sitten 12 Monkeys (1995) elokuvan jälkeen. Toki samanlaisia piirteitä löytyy muistakin aikamatkustuselokuvista kuten Back to the Future (paluu tulevaisuuteen) -elokuvista (1985, 1989, 1990) ja Terminaattori-sarjasta (1984, 1991, 2003, 2009), mutta siitä huolimatta ohjaaja Mr. Rian Johnson kyllä lunastaa Looperille merkittävän paikan tässä sarjassa. Looperin jälkeen on myös todettava, että aikamatkailu askarruttaa elokuvaväkeä säännöllisesti, sillä parin viime vuoden aikana aiheeseen liittyviä rainoja on tullut muutama: Hot Tub Time Machine (2010) ja Source Code (2011),  joista Source Code tarjoaa enemmän yhtyettä Looperiin kuin poreammeessa matkustelu.

Ohjaaja Mr. Rian Johnson jaksaa pitää katsojan kiinni penkissä koko kaksituntisen elokuvan ajan. Inceptionin tyylisesti Looperissa ohjaaja leikittelee mielen manipuloinnilla ja esittelee sen mahdollisuuksia, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa kiinnostuksen ylläpysymiseen yllättävän tarinan lisäksi. Mr. Johnsson on nimittäin onnistunut siinä, missä monet kaatuvat. Hän on tehnyt sci-fi elokuvan, joka viehättää myös toiminnan ja draaman ystäviä. Tästä on hyvä muiden ottaa oppia.

Tätä elokuvaa ei sitten pitänyt mennä alunperin katsomaan huolimatta siitä, että siinä näyttelee kaksi lempinäyttelijääni: herrat Gordon-Levitt ja Willis. Ensimmäisen kerran trailerin nähtyäni en oikein ymmärtänyt siitä mitään ja sen mukaan ikävä kyllä leimasin myös leffan. Tosin nyt elokuvan nähtyäni on myös todettava, että en ole edelleenkään ihan varma, olenko ymmärtänyt asian oikein, mutta se ei onneksi estä elokuvanautintoa. Loppu peleissä näitä ajassamatkustamisen leffoja on niin vähän, että jokainen niistä on varmaa omalla tavallaan klassikko, ja sellainen Looperistakin varmaan tulee.

Yksi vuoden parhaista leffoista

oikeasti ja olet taatusti pahoillasi, jos päästät leffan käsiesi läpi. Se pamauttaa katsojan tajunnan kunnolla takaraivoon, eikä se sieltä kovin nopeasti nouse. Looper ei teemastaan huolimatta ole varsinainen ajassa matkustamisen elokuva, vaan pikemminkin käyttää aihetta elokuvan todellisen teeman – draamaa, toimintaa ja scifiä – esittelemiseen. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Looper ei todellakaan jätä kylmäksi vaan tarjoilee kunnon menoa ja meininkiä aina loppumetreille saakka. Leffa yllättää erittäin myönteisesti ja soisin sille erittäin paljon katsojia. Älä anna trailerin pelästyttää sinua pois vaan suuntaa sinne leffateatteriin.

Overall
Kokonaisarvosana.