VALIKKO

Les Misérables – Kurjat

les-miserables-movie-poster-11

Kurjat-elokuvalta voi odottaa paljon jo pelkän ohjaajan ansiosta. Mr. Tom Hooper toi Oscarin kotiin edellisestä työstään, King’s Speech (2010), ja nyt kun kyseessä on Mr. Viktor Hugon aikoinaan kirjoittama tuhatsivuinen klassikko Les Miserables (1862) massiivisella tähtikaarrille kuorrutettuna, voi lähes kuulla hollywoodlandian lähettelevän ohjaamiskutsukirjeitä Mr. Hooperin suuntaan. Mutta päättäköön jokainen katsoja itse, miten hyvin ohjaaja oikein on onnistunut työssään.

Mr. Hooperin ohjaustyyliä voi varmaankin kuvata parhaiten hyppynä kuvattavaan aikakauteen, sillä niin intessiivisesti hän pyrkii autenttisuutta aina elokuvissaan tavoittelemaan. Toinen Mr. Hooperille tyypillinen piirre vaikuttaa olevan fyysisen tilan antaminen tarinalle, vaatii se sitten kameran viemistä niin lähellä näyttelijää, että katsoja näkee nielurisojen takapuolelle tai fyysisten etäisyyksien kuvaamista roolihenkilöiden välillä. Hyvistä ohjauslahjoistaan huolimatta on tunnustettava, että Mr. Hooperilla on aikamoinen urakka yleisön vakuuttamisessa, sillä valkokankaalle sovitettu Kurjat-musikaali on ollut enemmän tai vähemmän työn alla aina 1980-luvulta lähtien. Vakuuttamishaasteita huolimatta tai juuri niidne vuoksi,  Mr. Hooperin elokuvissa mennään draamallisesti sata lasissa eteenpäin, tai sitten ei liikuta metriäkään vaan luotetaan enemmän läsnäolon voimaan. Kumpaakin näistä on tarjolla valkokankaalla Les Misérablesin tyyliin.

les-miserables-trailer-uk

Les Miserables -musikaalielokuvan pääosassa on ranskalainen Jean Valjean (Hugh Jackman), joka jättää ilmoittautumatta ehdonalaisvalvojalleen oltuaan vankilassa 19 vuotta leipävarkauden vuoksi. Valjean pyrkii luomaan itselleen uuden ja hyvänlaatuisen elämän uuden identiteetin alla. Se ei kuitenkaan estä poliisivoimien sinnikästä etsivää Javertia (Russell Grove) ryhtymästä takaa-ajoon. Tämä takaa-ajo ja Valjeanin pyrkimykset parantaa myös traagisen Fantinen (Anne Hathaway) ja hänen tyttärensä Cosetten (Amanda Seyfried) elämää ovat elokuvan keskeiset teemat. Ajalisesti kaikki sijoittuu vuoden 1832 Pariisiin, mistä on luksus aika kaukana ihmisten normaalissa arjessa. Jotta kaikki ei olisi vain kissa-ja-hiiri leikkiä ’rosvojen ja poliisien’ välillä mukaan sivujen väliin ja nyt valkokankaalle on sijoitettu myös perinteistä kolmen koplan rakkausdraamaa Cosetten, Eponinen (Samatha Barks) ja Mariuksen (Eddie Redmayne) välille. Humorista sävytystä traagiselle tarinalle puolestaan tuovat taidokkaasti herrasväki Mr. Thenardiernina (Sasha Baron Cohen) ja hänen vaimonaan Madame Thenardierina (Helena Bonham Carter).

1.162213

Musikaaleista tehdyt elokuvat ovat jonkinlainen riski. Ne voivat onnistua totaalisen hyvin tai mennä totaalisesti penkin alle, jolloin ohjaaja voi pyrkiä poistamaan ne omasta CV:stään. Musikaalisia mieleeni pullahtaneita esimerkkejä kummastakin suunnasta löytää varmaankin seuraavasta listasta: West Side Story (1961), My Fair Lady (1964), Hello, Dolly! (1969), Crease (1978), Annie (1982), Chorus Line (1984), Evita (1996), Chicago (2002), Hairspray (2007) ja Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street (2007). Kumpaan kategoriaan nämä sitten sijoittaa, jää jokaisen katsojan itsensä päätettäväksi. Les Misérablesin kohdalla ohjaaja Mr. Hooper on pystynyt tuomaan valkokankaalla yhteen kummastakin taidemuodosta (elokuvasta ja musikaalista) parhaat puolet. Tämä siitäkin huolimatta, että nyt kuullut lähes 50 kuultua laulua muistuttavat ikävä kyllä liian paljon toisiaan ja sieltä ei juuri montakaan jää päähän soimaan (ehkäpä näin on onneksi). Näyttelijät kuitenkin hypähtävät laulu-vuorosanojensa sisään ihan kiitettävällä tavalla. Ja suurin osa heistä jopa ihan onnistuu tässä. Ms. Hathaway ja Mr. Crowe yllättävät erittäin myönteisesti, eikä Mr. Crowen laulutaito todellakaan ole mitään mylvintää, vaan myönteistä rooliin sopivaa esitystä. Minä tykkäsin 🙂

les-miserables-film-hathaway

Elokuvaa on arvostettava siitä yrityksestä, että näyttelijät laulavat omat laulunsa suoraan valkokankaalle. Niitä ei äänitetty jälkikäteen tai käytetty sijaisääniä, vaan se mitä kuulet laulun lurituksena, on todellakin näyttelijän omaa dialogia – nyt vain musikaalisemmin esitettynä. Tunneilmaisujen kirjon puolesta tämä on varmasti järkevämpi vaihtoehto kuin kuvitella laulavansa sydäntä särkevästi ja näyttää samalla siltä. Ehkä tämä erilainen lähestymistapa, tai sitten mahdollisuus päästä osaksi Kurjat-elokuvaa, sai monet tähtöset tavoittelemaan roolia elokuvassa X-factor tyylisen karsinnan kautta, missä näyttelijät koittivat laulaa toisiaan suohon. Ms. Hathawaylle menetettyä Fantinen roolia tavoittelivat kuulemma myös daamit Amy Adams, Jessica Biel, Kate Winslet ja Marion Cotillard. Samoin Ms. Samatha Barskin Eponine-roolin perässä olivat  daamit Scarlett Johansson, Rachel Wood, Lea Michele ja Taylor Swift. Herrojen Crowe ja Jackman kohdalla kyse lienee kuitenkin ollut laulutaitoa enemmän ehkä siinä, minkälainen parivaljakko on riittävän uskottava ottamaan toisistaan mittaa valkokankaalla.

les-miserables

Elokuva on ansainnut varmasti jokaisen mahdollisen ehdokkuutensa. Mutta onko se sitten se vuoden paras elokuva, siitä voidaan olla montaa mieltä. Leffa oli toki hyvä, viihteellinen ja koskettava, mutta …. itse antaisin palkinnon valua jonnekin toiseen suuntaan, sillä ainakin minun kohdaltani se lopullinen järisyttävä kokemus jäi saamatta. Les Miserables yrittää olla surullinen, surullisempi ja surullisin ja ennenkaikkea tästä osasta koittaa pitää huolen Fantine yrityksillään elättää Cosettea. Toisaalta vaikka olen itse aikamoinen itkupilli elokuvissa, johtuen varmaankiin liiallisesta heittäytymisestä niiden tunnemaailmaan, poistuin lähes silmät kuivana kuin kärpänen Saharassa salista. Tipan vain silmäkulmaan lopun kuolleiden aamukoiton kuoroesityksen kohdalla. Se oli aika massiivisista katseltavaa ja kuunneltavaa, musiikki todellakin hoitaa hommansa asiallisesti kotiin.

Les-Miserables-Still-les-miserables-2012-movie-32902319-1280-853

Suhteellisen onnistunut musikaaliwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Ohjaaja Mr. Hooper itse piti elokuvan tavoitteena saavuttaa samanlaista sydämen sopukoiden herättämistä kuin King's Speech teki aikoinaan älylllisesti tai ideologisesti. Ja kyllä tässä on onnistuttu kiitettävästi. Les Miserables on draamallinen musikaali sosiaalisesta epätasa-arvosta, perheiden hajoamisesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja anteeksiantamisesta tavalla, joka saisi myös kirjan kirjoittajan Mr. Hugon ylpeäksi teoksestaan. Valkokankaalla kuullaan noin 50 lauluesitystä tarinaan upotettuna, joten kuultavaa näkemisen lisäksi kyllä riittää sillä ohjaajalla vaikuttaa olevan mottona myös, että enempi on parempi. Herkkisten kannattaa varata runsaasti nessuja mukaan, sillä niiden kulutus nousee useamman kerran huippuunsa elokuvan aikana - ainakin kanssa katsojien nyyhkytyksestä päätellen. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Les Misérables kyllä hoitaa tehtävänsä viihdyttävänä leffana, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös niitä, jotka tälle eivät lämpene. Suosittelen elokuvaa kaikille Mr. Hugon kirjallisuuden ja musikaalien ystäville sekä niille, jotka haluvat nähdä mistä tässä kaikessa mainostamisessa on oikein ollut kyse. Elokuvaa pidän itse vaikuttavana juuri live-laulannan kautta, mutta se ei ikävä kyllä kanna omassa mielessäni niin pitkälle, että leffasta jaksaisin enempää innostua.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

LesMis_rables_2446250b

 

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat, Musikaali
Henkilöt: , , , , , ,
Kommentit

Vastaa