Korsoteoria sopii hyvin elokuvablogiin pääkaupunkiseudulla piipahtamisen yhteydessä liitettäväksi. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että jos Tampereelta olisi tullut samanlainen – esimerkiksi Tammelateoria – niin olisin myös silloin luuni leffasaliin raahannut. Mutta nyt tämä lähiöleffoihin perehtyminen sai tapahtua Helsingissä. Nimi tai paikkakunta ei kuitenkaan leffaa pahenna, mutta luulisin silti joidenkin ihmisten vetävän herneen nenäänsä asuinpaikkansa näin vahvasta leimaamisesta. Mutta samanlaista pihinää ja puhinaa kokevat varmaan ne muutkin, joiden kotipaikka on päässyt valkokankaalle hieman kyseenalaisin keinoin esimerkiksi elokuvissa Vuosaari, Pussikaljaelokuva, Härmä ja Taistelu Turusta. Finnkino tekeekin hyvin ottaessaan levitykseensä tämän lähiöleffapaketin ja soisin tälle Lähiöleffa-paketille katsojia huomattavasti enemmän kuin se varmaan saa.
Mr. Antti Heikki Pesosen käsikirjoittama ja ohjaama Korsoteoria on tiivis paketti ison suomalaisen lähiön merkityksestä ihmisen elämään. Siinä pessimistinen, mutta paremmasta elämästä haaveileva, varastoduunari Elli (Armi Toivanen) tapaa alaikäisen runopojan Hezen (Santeri Mäntylä). Ellin ja Hezen välille syntyy mielenkiintoinen, mustaa huumoria täynnä oleva ystävyyssuhde, joka myös alkaa kaivaa esille Ellin todellista luonnetta. Lyhytelokuva esittää hyvin sen, miten jo pelkkä asuinpaikka (Korso) määrittää ihmisen ja K-junaan hyppääminen vie kohti samaa kohtaloa muiden kanssa. Elokuva ei kuitenkaan leimaa Korsoa mitenkään raadolliseksi paikaksi, joten kaikki siellä asuvat saavat mielestäni olla ihan ylpeitä asuinnurkistaan.
Mä tiiän et mä oon pentu ja sä oot vanha, tai siis kolkyt tai jotain, mut mä tajusin et miten täysin paska elämä sul on ollu. Mä laitan sut uskomaan onnellisiin loppuihin.
Lähiöleffojen toinen näytös on Korsoteoriaa lyhyempi Sirocco, jotka sen käsikirjoittajat Mr. Mikko Kuparinen ja daamit Elina Pohjola ja Mira Muikko ovat riisuneet turhasta keskustelusta. Asioiden yksinkertaisesta esittämisen kuvauksen ohjauksesta on vastannut Mr. Mikko Kuparinen. Tässä lähiöleffassa puhutaan, jos on asiaa .- eikä aina edes silloin. Sirocco kertoo yhteiskunnasta eristäytyneestä ja ihmiskontakteja välttevästä Raisasta (Eeva Putro), joka päättää pitää kerrostalon roskakorista löytämänsä vauvan.
Tässä kohtaa haluan esittää kauniin kiitoksen Pohjola-Filmiä kohtaan, joka on oivallisesti nitonut yhteen nämä kaksi lyhyttä elokuvaa. Tällä tavalla suomalaisille lyhytelokuville saadaan varmasti laajempaa katsojayleisöä kuin vain esittämällä niitä Tampereen elokuvajuhlilla, DocPointissa ja Helsinkin lyhytelokuva-festivaaleilla. Tätä tahtoo lisää ja näissä merkeissä suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, ikärajan puitteissa, 45 minuutin lahjoittamista näiden lähiöleffojen katsomiseen. Mielenkiinnolla jään itse odottamaan, että mitä muita kombinaatioita lyhytelokuvatuotannosta voisi laittaa kasaan kuin lähiöelämää käsitteleviä helmiä.
Kumpainenkin lähiöleffa on omalla tahollaan niittänyt mainetta ja mammonaa myös elokuvateattereiden ulkopuolella. Korsoteoria on vienyt voittoja kotiin muun muassa Tampereen elokuvajuhlilta, Artova Film Festivaaleilta ja Sehsüchten festivaaleilta Saksasta. Sirocco on myös tehnyt osuutensa maailman valloituksessa. Se on menestynyt Overlook-festivaaleilla Italiassa, missä kiiteltiin Ms. Putron roolisuoritusta. Onneksi olkoon suomalainen lyhytelokuva!
Lisäksi Mr. Antti Heikki Pesonen nappasi ensimmäisenä suomalaisena Kööpenhaminassa Nordic Talent -kisassa pääpalkinnon parhaasta elokuvan ideasta. Työn alla oleva ’Päin seinää’ -projekti kertoo nuorena äidiksi tulleesta naisesta ja hänen tyttärestään, joilla molemmilla on aggressio-ongelma. Mr. Pesonen haaveilee idean muuttamisesta pitkäksi elokuvaksi, aika näyttää miten siinä käy. Mutta olettaisin valkokankaalla olevan tuolloin vastassa paljon samanlaista mustaa huumoria mitä nyt Korsoteoriassa oli tarjolla.
Myös Siroccon ohjaajaa Mr. Kuparista kannattaa pitää silmällä. Elokuvateattereissa pyöri viime vuonna miehen ensimmäinen pitkä elokuvatyö, Rakkauden rasvaprosentti. Toisaalta mies kyllä taitaa lyhytelokuvienkin teon, joten soisin hänen myös jatkavan uraansa myös sillä puolella.
Hyvä kotimainen lyhytelokuva | |
---|---|
Vaikka Korsoteoria ja Sirocco ovat omia itsenäisiä tuotoksiaan oli mielenkiintoista havaita miten niissä oli kuitenkin runsaasti samanlaisia elementtejä lähiöläisyyden lisäksi. Kummassakin elokuvassa päähenkilöillä on tarve inhimilliseen läheisyyteen ja parempaan tulevaisuuteen. Ehkä tämä onkin niin yleisinhimillinen piirre, että se löytyy paikasta kuin paikasta. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että lyhytleffat jaksoivat kantaa hyvän leffakaaren ja soisin ihmisten suuntaavan leffateatteriin myös tätä suomalaista osaamista katsastamaan. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
. Lyhtt
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen