Dokumenttielokuva Kummisetäni Thai Morsian (ja minä) tarjoaa juuri sitä, mitä se katsojalle otsikossa lupaa. Siinä Mr. Wille Hyvonen on Aalto-yliopiston lopputyön merkeissä lähtenyt selvittämään millä asioilla hänen rakkaan kummisetänsä, Sepon, tuleva thaimaalainen morsian Pin oikein on. Wille itsessään uskoo vain tasa-arvoiseen avioliittoon, missä miehellä ja naisella on oikeasti yhtä suuri päätösvalta (pakko nauraa tässä kohtaa ääneen täällä tietokoneen toisessa päässä) ja siten hänen mielestään eri kulttuurien välisessä rakkaudessa on kyse hyväksikäytöstä molemmin puolin. Tätä mottoaan Wille koittaa myös parhaan kykynsä mukaan tarjoille Sepolle ja Pinille. Willen mukaan Seppo saa seksin ja Pin rahat, mistään muustahan tässä ei todellakaan voi olla kyse, eikä ainakaan todellisesta aidosta rakkaudesta. Kummisetä puolestaan yrittää todistaa Willen ajatusmallin vääräksi ja ottaa hänet kuukaudekdsi mukaan Thaimaahan seuraamaan nuorikon elämää. Dokumentti keskittyy erityisesti tähän jaksoon ja Willen yrityksiin esittää Sepon ja Pinin suhde hyväksikäytön mallina, ei rakkautena.
Vaikka kyse on Mr. Hytösen lopputyöstä, on hän käsittääkseni saanut sen muodostamisessa apua dramaturgian puolelta Mr. John Websteriltä, joka on tunnettu omasta dokumentistaan Katastrofin aineksia (2008), missä suomalainen perhe yritti elää vuoden ilman öljypohjaisia tuotteita. Ja juuri siksi dramaturgian puolelta olisinkin odottanut kuulevani enemmän myös Sepon ja Pinin kommentteja heidän parisuhteestaan ja Willen asenteesta heidän keskinäiseen rakkauteensa. Sepon ja Pinin ei toki tarvitse todistaa rakkauttaan valkokankaan kautta koko maailmalle verbaalisesti, sillä se näkyy kuitenkin niin vahvasti parivaljakon eleissä ja ilmeissä, mutta nyt Wille syö dokumentissa kaiken pohdinnan omaan nimiinsä ja sitä kautta jättää myös hyvin vähän esitettyä kasvua katsojille todettavaksi. Verrattuna nyt nähtyä dokumenttia esimerkiksi Mr. Websterin työhön, alitajuntaan tai omaan käytöksen pohdintaan ei jää samanlaista halua muuttaa käytöstä, pikemminkin pinnalla on vain vahva myötähäpeän tunne.
Voiko tätä sitten sanoa romanttiseksi draamaksi vai pään hakkaamiseksi kantoon? Ehkäpä sen pään hakkaamiseksi, niin Sepon kuin Willenkin kohdalla. Kumpikin on varma omasta näkökulmastaan. Olipa asia sitten niin tai näin, niin tässä yhteydessä on kiitettävä Seppoa ja Piniä kärsivällisyydestä ja siitä avoimuudesta, mitä he tarjoavat katsojille antaessaan kameroiden ja Willen tunkeutua heidän yksityiselämäänsä. Ehkäpä heidän rohkeutensa auttaa pyyhkimään pölyjä muiden samanmielisten willejen ajatusmaailmasta ja sitä kautta avaa lisää portteja maailmankansalaisuuteen. Tästä näkökulmasta Seppo ja Pin tekevät hienoa pohjatyötä muille vastaavissa tilanteissa oleville. Itse koen tämän dokumentin parhaaksi anniksi, muut aiheesta kiinnostuneet voivatkin sitten klikata itsensä tästä dokumentin kotisivuille tutkimaan, jos sieltä löytyisi siitä lisää.
Myötähäpeän tunteesta onnelliseen loppuun On toki myönnettävä, että myös dokumenteillä on käsikirjoituksensa sekä paljon tavaraa jää leikkausvaiheessa niin sanotusti lattialle. Mutta tästä huolimatta on vaikea ymmärtää Mr. Hyvösen ajatusjuoksua itsepäisen pässin roolin esittämisestä. Hänellä täytyy olla todella PITKÄpinnainen kummisetä sietäessään kummipoikansa lähellä rasismia olevia kommentteja parisuhteesta. Ja on vaikea uskoa, että elokuvan lopussa kaikki olisi annettu anteeksi. Mutta kuten sanottu, paljon tavaraa on siellä leikkaushuoneen lattialla. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Kummisetäni Thaimorsian yllätti kuitenkin myönteisesti. Trailerin tarjoamasta myötähäpeän tunteesta käsin oli kiva katsella Willen kasvua aikuisemmaksi ja avaramielisemmäksi. Samaa kasvumallia soisin kaikille niille, joiden tuttavapiirissä on monikulttuurisia perheitä. Dokumentti on asiallinen, enimmäkseen Willen mielipiteitä tuputtava ja jättää vastaamatta sen, kuka saa päättää, koska rakkaus on aitoa. Varmaa on kuitenkin se, että Willen oman parisuhteen ulkopuolella se ei ole Wille. Mielenkiintoista yllättävän antoisan dokumentin lisäksi oli tarkkailla yleisön ikäjakaumaa, joka keskittyi reippaasti sinne +60 puolelle. Liekö monet käyneet Thaimaassa samanlaisia tilanteita seuraamassa. Overall Kokonaisarvosana.
Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat