Japanilainen animaatiostudio Studio Ghibli herättää kauniilla tavalla henkiin vuoden 1963 Yokohaman ja vuoden 1964 olympialaisia kohti kulkevan Japanin. Animaatio on herkkä tarina Umi Matsuzaka nimisestä tytöstä joka liputtaa merelle kadonneelle isälleen päivittäin vaarasta ja turvallisesta kotimatkasta. Umin lippuihin eteläsataman hinaajasta vastaa samaa koulua käyvä Shun Kazama. Lippujen välisen kommunikaation lisäksi Kukkulan tyttö, sataman poika elokuva kertoo tarinaa siitä, miten yhdessä toimitaan yhteisen hyvän eteen ja siinä samalla kokeillaan jotain uutta ja ainutkertaista romanssirintamalla.
91 minuuttia animaation taikaa valkokankaalla tarjoaa katsojalla optimismia, herkkää varovaisuutta ja viatonta rakkautta ja osoittaa samalla hyvin Studio Ghiblin pystyvän taidokkaasti esittämään muutakin kuin pelkkää fantasiaa valkokankaalla. Ei sitä päiväänsä voisi viehättävämmin viettää ja nauttia samalla laadukkaasta ja suhteellisen realistisesta kuvauksesta 1960-luvun alun Japanista. Ja uskonkin, että myös Ghiblin fantasioista pitävät fanit löytävät paljon pitämisen aihetta myös tästä, hieman realistisemmasta tarinasta.
Studio Ghiblin (vapaasti suomennettuna: Studio kuuma tuuli puhaltaa Saharan autiomaassa) tuotannosta pitävät voivat virittää vastaanottamisensa sellaisten animaatioiden katsomiseen kuin Kätkijät – The Secret World of Arrietty (2010), Ponya rantakalliolla – Ponyo (2008), Maameren tarinat – Tales from Earthsea (2006), Liikkuva linna – Howl’s Moving Castle (2004), Kissojen valtakunta – The Cat Returns (2002) ja Henkien kätkemä – Spirited Away (2001). Studiota voivat kaikki sen elokuvista pitävät kiittää siitä, että se pyrkii uusiutumaan tarinoissaan koko ajan ja siten välttää niiden kuuluisien jatko-osien tekemistä, oli elokuvan menestys ollut millainen tahansa. Omasta kiinnostuksestani studion elokuvia kohtaan saan kiittää rakasta veljeäni, joka aikoinaan osoitti minulle oikeaa suuntaan näiden elokuvien pariin. Kiitos tästä. Ghiblin elokuvista enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne.
Realistinen animaatio teiniromanssista ja yhteen hiileen puhaltamisesta | |
---|---|
jota aikuinenkin jaksaa katsoa. Elokuvanautintoa ei myöskään haitannut alkuperäinen kieli, vaikka välillä laulujen suomennus saikin hymynkareen nousemaan huulille, mikä taas voi johtua pelkästään kulttuurieroista ja niiden tunnistamisesta. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Kukkulan tyttö, sataman poika vie potin kotiin kokonaan. Aika leffan parissa kului hyvin, vaikka kyseessä ei ollutkaan Studio Ghiblille tyypillinen fantasia-tarina. Sen sijaan oli ihan mielenkiintoista sukeltaa nousukautta kohti pyrkivän Japanin sielun salaisuuksiin. Suosittelen leffaa kaikille animaation ystäville, joskus se kunnon tarina voi olla paljon merkittävämpi kuin sulavasti etenevä visuaalinen kuvaus valkokankaalla. Ja tässä kohtaa mikään animaattoreita kohtaa annettava tunnustus ei ole liian suurta. Kiitän ja kumarran, elokuvanautinto oli kuin virkistävä sade kuumana päivänä, se on totaalinen hyvän mielen elokuva. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Osastot: Animaatio, Komedia, Leffat
Kiitos vierailusta blogissani! Osaat varmasti askarrella kaikkia ihanuuksia, kun vain tartut saksiin ja liimaan! 🙂 Sinullakin on kiva blogi. Tätä elokuvaa jäin erityisesti tutkimaan, koska en ole vielä nähnyt tätä, vaikka monta muuta Studio Ghiblin omaa olenkin katsonut. Tykkään näistä kovasti!
Kiva kuulla, että pidit blogistani.
Suosittelen leffan pariin sukeltamista, itse menetin Kätkijät-elokuvan myötä sydämeni kokonaan Studio Ghiblin tuotannolle. Kyllä niitä katselee ja maisemista nautiskelee hyvän tarinan lisäksi. Ja on kyllä myönnettävä, että paperi-sakset-liima-ompelukone paketin yhdistäminen liittyy omalla kohdallani usein leffoihin liittyviin asioihin. Nyt kerään elokuvalippuja, joista voisi kokeilla tehdä joskus leffakassin 🙂