Outin Leffaopas

Claire Dearing yrittää pelastaa Isla Nublar -saarelle loukkuun jääneet dinot, mutta maailma tuntuu olevan häntä vastaan. Yllättäen hän saa apua Benjamin Lockwoodilta ja hänen alaiseltaan Eli Millisiltä. Mies tarjoaa mahdollisuuden siirtää dinot omaan rauhalliseen saareensa, jos mukaan vain saadaan myös Owen Gradyn opettama Blue. Millisillä eikä hänen palkollisellaan Ken Wheatleyllä kuitenkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan, mikä selviää saarella nopeasti niin Clairelle kuin Owenilekin.

Perinteisten sukupuuuttoon kuolleiden dinojen seurana esitellään taas uusi genetiikan luomus tottelevaksi tappajaksi luotu indoraptor, joka on sekoitus Indominus rexiä ja velociraptoria. Ja mielenkiintoistahan on se, että millä ihmeellä ihmiset luulevat tuollaisen hampaita louskuttelevan tappokoneen tottelevan ihmistä kuin koira. Kyseessä ei kuitenkaan ole robotti, vaan aika hyvin omilla aivoillaan ajatteleva raptorin sukulainen. Eikö edellisen leffan Indominus rex opettanut tätä porukkaa riittävästi?

Ohjaaja Mr. J. A. Bayona yrittää jatkaa omaa tyyliään elokuvallisessa maailmassa. Jurassic World: Fallen Kingdom sopii hänen muiden leffojen (The Orphanage, 2007; The Impossible, 2012; A Monster Calls, 2016) ) seuraan, mutta ei selvästi päästä hemmoa ihan valloilleen. Ohjaajan visuaalinen kauhun ja sen tasapainon rakentamisen tyyli uupuu lähes koko rainasta. Mutta on silti todettava, että pääasiallisesti miehen uusi raina on ihan riittävän jännää katsottavaa. Tosin on myönnettävä, että leffassa on ne kohtansa, jossa tyhmyydestä on tehty alleviivattua. Katsoja kyllä tietää, että jos pään laittaa dinon suuhun, niin kita napsahtaa kiinni. Miksi ihmeessä sitä pitää alleviivata? Ja eikö tekijäporukka ole oppinut mitään edellisestä rainasta? Joka tapauksessa uusin jurakautinen maaailma jatkaa edellisen osien tavoin maailman valloitusta. Ja lisää tätä hupia (??) on kuulemma luvassa tulevaisuudessa tulossa. Itse en laittaisia pahaksi, vaikka leffa olisi dinojen viimeinen esitys näissä merkeissä. Varsinkin kun siitä ensimmäisestä rainasta tulee tänä vuonna kuluneeksi huimat 25 vuotta. Ehkä olisi aika jättää dinot sinne menneisyyteen meripihkan sisään.

Jos leffa vakuuttaa dinollisesti, niin saman se tekee myös erikoistehosteellisesti dinojen ja maiseman kohdalla. Leffa sietäisti toisenkin katsomiskerran näissä merkeissä, ellei sen juoni olisi loppujen lopuksi paperinohut, jota hyvät pääosien näyttelijät yrittävät pitää pystyssä. Tässä kohtaa ei voi marista ohjaajan suuntaan, vaan katse on käännettävä käsikirjoittaja herrojen Colin T. Trevorrow ja Derek Connolly suuntaan. Luulisi, että edellisestä rainasta (Jurassic World) olisi opittu jotain ja sitä kautta saatu tähän vähän vahvempi juoni tai ainakin vähemmän näkyvät sukupuoliset erot. Nyt alfauros tulee ja naaras piipittää…. Ei siinä mitään, Mr. Chris Pratt on yksi suosikkinäyttelijöistäni, vaikka tuntuukin jääneen nyt kiinni tuohon suureen testosteronimäärään.

Rainalla on myös ne jännittävät hetkensä, hyvät huumorinsa, mutta kokonaisuutta ne eivät pysty pelastamaan. Vaikuttaa siltä, että tätäkin leffaa ohjaa jonkinlainen hollywoodlandia uusi perhekoodi, jossa leffan pitää sopia sitten ihan kaikille katsojille. Jännää saa olla, vähän romantiikkaa ja ennen kaikkea sitä perhekeskeisyyttä. Ei minulla ole mitään perheen merkityksen korostamista vastaan, mutta raja se menee jossakin. Tällä kertaa perhekeskeisyyttä pienentämällä (vaikka se onkin olennainen osa juonta) aikaa olisi saatu dinoille enemmän sanoa ”Raaauuu….”

Dinollisesti leffa on ihan kivaa katsottavaa. Mukana on ovat tieteellisten luomusten lisäksi allosaurus, tyrannossaurus, carnosaurus, pachycephalosaurus, mosasaurus, velociraptor, baryonyx, brachiosaurus, ankylosaurus, apatosaurus, stygimoloch, parasaurolophus, sinoceratops, compsognathus, gallimimus, triceratops, pteranodoni ja stegosaurus. Osa näistä on kasvisyöjiä ja osa raadollisia lihansyöjiä. Joten leffa jättääkin hyvin pohtimaan sitä, että mikä oikeus ihmisellä on ronkkia genetiikkaa ja tuoda takaisin maailmaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä. Ja jos näin onnistuisi, niin miten sunnuntaikävely puistossa onnistuisi, kun taivaalla lentelisi dinolistoja ja raptorit etsisivät seuraavat ateriaa. Mikäli dinot kiinnostavat suosittelen kurkkaamaan tänne Tunturisuden sivuille sekä tietenkin yhteen maailman suosikkipaikkaani Lontoon luonnontieteellisen museon sivuille. Tässä yhteydessä sopii tietenkin myös pohtia sitä, että lähtisitkö katsomaan dinoja jonnekin maailman kolkkaan, jos ne olisivat esillä. Oma vastaukseni on, että ehdottomasti kyllä – jos siellä olisi vain kasvissyöjiä. Lihansyöjien lähellä palloilu ei herätä omalla kohdallani mitään intohimoja. Syömiseksi tulemisen riski on liian suuri, joten sitä voi todeta Jurassic Park ja Jurassic World -elokuvien tehneen tehtävänsä.

Edellisen jurakausien toistoa

jossa tehtävänä tällä kertaa oli pelastaa dinot kuolemasta sukupuuttoon. Leffan juoni olisi kaivannut lisää lihaa luiden päälle. Mutta nyt mennään näin ja kyllähän dinojen ystävät saavat tästä vastinetta rahoilleen. Mitään varsinaisia oivalluksia tässä ei tehdä, uusia asioita ei oikeastaan esitellä ja kyynisemmin voisi miettiä, ovatko dinot jo historiaa sillä ne ovat mesonneet valkokankaalla jo 25 vuotta. Mene ja tiedä. Omalla tavallaan uusin Jurassic World on kuitenkin viihdyttävä, vaikka se vetää välillä kohtaukset lyhyiksi ja mutkat suoraksi. Suosittelen sitä kuitenkin kaikille Jurassic Park ja Jurassic World elokuvista pitäneille.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Ted Levine, Rafe Spall, Toby Jones, Justice Smith, Daniella Pineda, Isabella Sermon, B.D. Wong, Jeff Goldblum

Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia