Ammatista syrjään astunut entinen palkkamurhaaja John Wick (Keanu Reeves) elelee rauhallisesti yhdessä koiransa kanssa, kunnes venäläinen pilkkunilkki Josef Tarasov (Alfie Allen) kiinnostuu hänen autostaan vuoden 1969 Mustangista, murtautuu hänen taloonsa, tappaa hänen koiransa ja varastaa miehen auton. Wickin mielestä tämä on riittävä syy palata entiseen ammattiinsa ja kostaa koiransa kuolema. Asiat menevät kuitenkin vaikeammaksi, kun pikkunilkin isäksi osoittautuu gansteripomo Viggo Tarasov (Michael Nyqvist ), joka palkkaa Johnin entisen ystävän Marcusin (Willem Dafoe) päästämään John manalan maille. Palkkio Johnin päästä on kuitenkin niin iso, että samoille apajille pyrkii myös Ms. Perkins (Adrienne Palicki).
Ensikertalainen ohjaaja Mr. Chad Stahelski on hankkinut toiminnallisia kannuksiaan pääasiassa stunt-töiden parissa ja sen huomaa. Toimintakohtaukset on kuvattu tavalla, joka antaa kunniaa sille, kenelle se kuuluu. Tämän lisäksi ohjaaja antaa elokuvan olla viihdyttävä kaiken tappamisen keskellä. John Wick ei varmasti ole vuoden älykkäin toimintatrilleri, mutta se on taatusti hauskin. Elokuva on täynnä verisiä kunnianvelkoja , rauhoitettuja hotelleja ja raadollisia ganstereita.
Ohjaajaa vauhdikkaissa lähitaistelukohtauksissa on varmasti auttanut Mr. Reeversin asenne. Mies on nimittäin pysynyt tyylilleen uskollisena ja on tässäkin elokuvassa tehnyt itse omat stunttinsa. Ehkä Mr. Keanu Reevesin geeneissä on jokin masokismista nauttiva piirre. Kaiken toiminnan keskellä kasaantuvia ruumiita laskeville kerrottakoon tässä vaiheessa, että niitä pitäisi olla 95. Elokuvan tuottajien mielestä se on sopiva luku tappaa ihmisiä, kun heitä vedetään tilille Johnin koiran tappamisesta ja häneen kotiinsa murtautumisesta. Katsojan kannalta lohduttavaa on taas se, että sitä ruumiskekoa kasvatetaan kärsivällisesti koko elokuvan ajan. John Wickin tähtäimessä ovat tietyt ihmiset ja ne, jotka asettuvat hänen tielleen sen tavoittamisessa.
Elokuvaa on kritisoitu tästä ruumiiden tuottamistavasta. John Wick tappaa tehokkaasti lähitaistelussa. Aseista kiinnostuneet ihmiset kuitenkin huutavat hurraata tässä. Vaikka mahdollisuuksia olisi, niin Wick suosii lähitaistelua. Tämä puolestaan tarkoittaa yleensä pieniä ja käteviä aseita kuten elokuvassa nähtyä Heckler & Kochin P30L käsiasetta. Asekätköstä löytyy myös perinteinen Glock 26, mutta Wickin suosikiksi veikkaisin kyllä Heckler & Kochia. Muita perinteisiä käsiaseita esitellään Marcuksen kourissa, jossa mies ihailee Browning Hi Poweria ja Jenkinsin suosimaa Walther P99-käsiasetta. Järeämpiä keinoja tarvitaessa Wick tarttuu Kel-Tec KSG:n ja Coharie Armsin CA-415 tuliaseeseen. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä jos mies tuntee käyttämisen helpoutta Heckler & Kochin P30L -käsiaseen kanssa, niin Ca-415 on amerikkalainen klooni Heckler & Kochin HK 416:sta.
Kostokierteen keskellä John Wick on hyvin miespainoitteinen (ja toimintapainoitteinen) elokuva. Tuottaja Mr. Iwanyk pyrki korjaamaan tätä palkkaamalla Ms. Palickin potkimaan Mr. Reevesiä munille. Fyysisten yhteenottojen lisäksi elokuva on tosi hauska ja välillä kieli poskessa tehty. On ihme, jos siitä ei nouse on-linereita arkeen. Joten tasapuolisesti lättyyn lätkimisestä ja hengiltä päästämisestä huolimatta dialogi on hauskaa, se tarjoaa omat naurunsa ja pitää katsojan hyvin otteessaan.
Elokuva seuraa hyvin Mr. Liam Neesonin tasoittamaa tietä Taken-elokuvan jäljessä. Jälleen kerran valkokankaalla nähdään ’eläkkeelle’ jäänyt siistijä / tappokone, joka kuitenkin olosuhteiden pakosta joutuu kaivamaan aseensa uudelleen esiin ja etsimään oikeutta itselleen ja muille. Tällä kertaa päähenkilö Mr. Wick ei vain ole entinen CIA-agentti, vaan pelkästään tehokas tappokone.
Kaikki koiran puolesta | |
---|---|
John Wick pääsee nopeasti asiaan alkuesittelyjen jälkeen. Sen jälkeen valkokankaalla nähdäänkin kissa ja hiiri leikkiä, missä voimiaan mittelevät kostonhimoinen John Wick ja gansteripomo Viggo omine joukkoineen. Oikeus voittakoon tämän mittelön. Elokuva on hyvin sinisävyinen, mikä on omiaan luomaan siihen tietynlaista synkkämielisyyttä. Onneksi tämä kuitenkin keventyy kieli poskessa tehdyn dialogin kanssa, joka ei äidy liian syvälliseksi. Voisi jopa väittää, että John Wick -leffasta jää jollain tapaa sarjakuvamainen olotila. Olipa niin tai näin, niin kaiken lähitaistelussa kasaantuvan ruumispinon lisäksi leffa jaksaa jotenkin ihmeellisesti pitää otteessaan. Se ei kyseenalaistele omia käyttäytymistapojaan, vaan pitää niitä kaikkia oikeutettuina. Suosittelenkin elokuvaa kaikille rikostrillereiden, kostoelokuvien ja Mr. Keanu Reevesin elokuvien ystäville. John Wick yllättää myönteisesti, ei jätä pahaa makua suuhun vaan päätyy omanlaiseensa onnelliseen loppuun. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Henkilöt: adrienne palicki, keanu reeves, michael nyqvist, willem dafoe