Outin Leffaopas

Vuonna 1944 suomalaisen elokuvateollisuuden parissa työskentelevät ihmiset päättivät ruveta kunnioittamaan suomalaisia työtovereitaan elokuva-alan palkinnolla. Huomion osoitus oli omaa laatuaan, sillä se kuuluu myös Euroopassa jaettavien elokuvapalkintojen ikämieskaartiin. Muut maat ovat sitten seurailleet perästä. Hyvä Suomi!! Pohdin blogissa aiemmin sitä, mistä ihmeestä elokuvapalkinnot saavat hahmonsa niiden vaihdellessa palmuista villieläimiin ja maapalloihin. Samaa voisi kai kysyä suomalaisen elokuvapalkinnon kohdalla. Meillä on se on kipsiin valettu pohjalaisen isännän kuva. Ukko seisoo hajareisin ja katselee eteeenpäin ylpeän isännän tavoin. Ehkä se kuvastaa jotain elokuvan vaikuttavuudesta. Homma tuli tehtyä ja nyt  kotiin – mentaliteetti (ja tämä ei ole sitten mikään Härmä-elokuvan mainos).

Jussi-palkintoja jaetaan 14:ssa eri kategoriassa suomalaisille elokuville. Itseäni niistä kiinnostavat eniten paras elokuva, ohjaus, nais- ja miespääosa sekä dokumenttikategoriat. Näiden mielenkiinnon kohteiden ulkopuolelle jäävät sivuosat, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, elokuvamusiikki, äänisuunnittelu, lavastus ja puvustus. Toki sivuosat ovat aina merkittäviä, mutta tuntuu vaan siltä, että niiden ehdokaskategoriaan pääsevät / joutuvat nekin näyttelijät/näyttelijättäret, joita näkee kyseisessä elokuvasa vain muutamia minuutteja. No, voihan toki siinäkin ajassa tehdä todella vaikuttavan sivuosan. Tunnettu tosiasia on myös se, että sivuosalla voidaan elokuva upottaa tai nostaa taivaisiin tai sitten sivuosan esittäjä voi karismallaan kerätä kaiken huomion omaan suuntaansa. Kuitenkin toimiessaan hyvin, sivuosat pystyvät jalostamaan pääosia esittävistä näyttelijöistä vielä lisää vaikuttavuutta valkokankaalle.

Joka tapauksessa tämän vuoden Jussi-gaalan anti oli ollut todella runsas. Viimeksi vuonna 1986 kotimaisia elokuvia on ollut yhtä paljon tarjolla. Filmiauran jäsenet saivat vuoden 2011 tuotannosta eteensä huimat 29 elokuvaa, joista voittajavalinnat piti tehdä. Ei sinänsä käy kateeksi. Lisäksi on mainittava, että Jussi-gaala olisi voinut keskittyä runsaan elokuva vuoden tarjonnan esittelyyn poliittisten kannanottojen sijasta. Tämä siitäkin huolimatta on, että on menossa presidentinvaalien toinen kierros.

Ja sitten niihin itseäni kiinnostaviin elokuvapalkintokategorioihin. Ensimmäisenä on vuoden paras elokuva. Vuonna 2010 sen sai maailmallakin huomiota herättänyt Postia pappi Jaakobille. Seuraavana vuonna 2011 voiton muutaman muuttujan kanssa kotiin korjasi DVD-boxin hakureissu  elokuvassa Napapiirin sankarit. Tänä vuonna ehdokkaat vaihtelivat teemaltaan hyvinkin paljon. Tarjolla parhaan elokuvan Jussiksi olivat: Hiljaisuus, Hyvä poika ja Le Havre. Elokuville yhteistä oli solidaarisuus ja moraalisuus teema, joten sen puolesta ei ainakaan eroa elokuvien välille voinut tehdä. Joten valintaa on sitten pitänyt tehdä muilla perusteilla. Filmiauran tuomariston vakuutti parhaiten Mr. Aki Kaurismäen Le Havre.

Hyvää elokuvaa määrittää hyvä ohjaus. Joten se ei yllätä, että viime vuosien aikana Jussi-palkinto parhaasta ohjauksesta on annettu samoille elokuville kuin vuoden paras elokuva-pysti. Vuoden 2010 Mr. Klaus Härö todellakin vakuutti Postia pappi Jaakobin kanssa, samoin kuin viime vuonna Mr. Dome Karukoski Napapiirin sankareissa. Tänä vuonna 2012 parhaan ohjaajan palkintoa tavoittelivat Ms. Zaida Bergroth (Hyvä poika), Ms. Taru Mäkelä (Varasto) ja Mr. Aki Kaurismäki (Le Havre). Voiton kotiin vei Mr. Aki Kaurismäki (Le Havre).

Mikäli elokuvansa valitsee palkintoja rohmunneen ohjaajan perusteella, niin nykyään valkokankaalla vaikuttavista Mr. Aki Kaurismäki on voittanut viisi Jussi-palkintoa ohjauksesta (Rikos ja rangaistus, 1984; Tulitikkutehtaan tyttö, 1991; Boheemielämää, 1993; Kauas pilvet karkaavat, 1997 ja Mies vailla menneisyyttä, 2002). Suomi-trilogian viimeinen osa Laitakaupungin valot (2006) jäi ilman ohjaus-Jussia, joten Le Havrella oli nyt mahdollisuus korjata tilanne, minkä se tekikin ja lisäsi Mr. Kaurismäen Jussi-kokoelmaa kuuteen  ohjaus-kategoriassa.

Kolme ohjaajan Jussi-palkintoa ovat puolestaan keränneet Mr. Markku Pölönen ja Mr. Olli Saarela. Mr. Pölösen ohjausta on kiitelty patsaan kerä elokuvista: Kivenpyörittäjän kylä (1996), Kuningasjätkä (1999) ja Koirankynnen leikkaaja (2005). Hänen teoksensa kertovat yleensä miehen muutoksesta maalais(romanttisissa) maisemissa. Tosin mies vaikuttaa tällä hetkellä sanomalehdessä, joten seuraavaa elokuvaa voi joutua odottamaan pitkään.  Mr. Saarela voi ikävä kyllä olla enemmänkin tuttu iltapäivälehtien lööpeistä kuin ohjauksen meriiteistä. Hän on kuitenkin taitava saamaan esille yleisöä koskettavaa kokemusta eri elokuvatyypeistä. Sen ovat palkitut elokuvat: Lunastus (1998), Rukajärven tie (2000) ja Bad Luck Love (2001) osoittaneet hyvin.  Kaksi Jussia ovat puolestaan rohummeet kotiinsa Mr. Aku Louhimies ja Mr. Dome Karukoski. Mr. Louhimies on osoittanut ohjaustaitojaan elokuvissa Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki (2006). Miehen viimeisempiä elokuvia ovat Käsky (2008)  ja piakkoin elokuvasaleihin saapuva Vuosaari (2012). Mr. Karukoski puolestaan on osoittanut kiitettävästi elokuvan ohjaustaitojaan elokuvissa: Tummien perhosten koti (2008) ja Napapiirin sankarit (2010). Mielenkiintoista onkin jäädä seuraamaan mitä tapahtuu kiistellyn ja tuotantovaikeuksia kohdanneen Mannerheim-elokuvan kanssa, missä Mr. Karukoski on korvannut Mr. Renny Harlinin sen ohjaajana.

Parhaana naispääosannäyttelijän puolesta rahat kannattaisi laittaa likoon Ms. Outi Nordbergin (ent. Mäenpää) ja Ms. Kati Outisen puolesta. Ms. Nordbergia voi pitää todellisena luottonäyttelijänä Jussi-patsaan saamisen suhteen. Ms. Nordberg on voittanut nykyään vaikuttavista daameista parhaan naispääroolin palkinnon kolme kertaa elokuvista: Lomalla (2000), Kukkia ja sidontaa (2004) ja Musta jää (2007). Lisäksi on mainittava, että nainen sai Ruotsin maalla parhaan naissivuosan palkinnon Guldbaggen elokuvasta Sovinto (2011). Sen lisäksi viime vuonna Ms. Nordbergia on nähty elokuvissa: Vares – Pahan suudelma (2011), Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri (2011) ja tänä vuonna rouvaa voi odotella valkokankaalle elokuvissa Rat King (2012). Ms. Nordbergin tavoin Ms. Outinen on saavuttanut kolme Jussia parhaasta näispääroolista: Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Mies vailla menneisyyttä (2002). Ei siis  yllätä, että häntä pidetään myös yhtenä Mr. Aki Kaurismäen luottonäyttelijöistä. Viime vuosina Ms. Outista on tavattu elokuvista Haarautuvan rakkauden talo (2009), Havukka-ahon ajattelija (2009) ja Le Havre (2011).

Viime vuosina parhaan naispääosan Jussi-palkinnon kategoriassa on kuitenkin kilpaillut vähän tuoreempia nimiä. Vuonna 2010 palkinnon vei kotiinsa Minna Haapkylä (Kuulustelu) ja vuonna 2011 Ms. Katja Küttner (Prinsessa). Tämän vuoden, 2012, ehdokkaina olivat  seuraavat daamit: Ms.  Elina Knihtilä (Hyvä poika), Ms. Jessica Grabowsky (Missä kuljimme kerran) ja Ms. Krista Kosonen (Syvälle salattu). Tuomariston heistä vakuutti parhaiten: Ms. Elina Knihtilä.

Nykyään valkokankaalla vaikuttavista miehistä, kukaan ei ole vielä toistaiseksi päässyt keräämään Jusseja Ms. Nordbergin tai Ms. Outisen tavoin. Mr. Tommi Korpelalle tämä voi kuitenkin olla mahdollista. Hänen takan reunustaan on koristamassa kaksi pystiä. Elokuvat Miehen työ (2008) ja Putoavia enkeleitä (2009) toivat hänelle Jussin parhaasta miespääosasta.  Näiden lisäksi hänen vakuuttavaa esitystään on päässyt viime vuosina seuraamaan elokuvissa: Skavabölen pojat (2009), Havukka-ahon ajattelija (2009), Rare Exports (2010), Harjunpää ja paha pappi (2010)  ja Kotirauha (2010). Lisäksi mies on sidottu kahteen uuteen elokuvaan sovitukseen Sofi Oksasen Puhdistus-romaanista ja Santaan. Itse odotan paljon tulevalta Puhdistus-elokuvalta.

Parhaan miespääosan Jussin voitti vuonna 2010 Mr. Heikki Nousiainen (Postia pappi Jaakobille) ja viime vuonna, 2011, Mr. Ville Virtanen (Paha perhe). Tänä vuonna palkintoa olivat tavoittelemassa Mr. Joonas Saartamo (Hiljaisuus), Mr. Samuli Niittymäki (Hyvä poika) ja Mr. Samuli Edelman (Kotirauha). Arvoisan tuomariston parhaiten vakuutti Mr. Joonas Saartamo (Hiljaisuus – JEEEEEE)

Ja viimeisimpänä, muttei vähimpänä dokumentti-luokan palkinnot. Kategoria on sinänsä mainitsemisen arvoinen, koska siihen kuuluvia tuotoksia voi mielestäni pitää suomalaisessa mittakaavassa perinteisen fiktionaalisen elokuvan rinnalla myös ihan riittävän massa-elokuvallisina tuotoksina. Toki joissakin niissä on selvä dokumentaalinen rakenne, mutta ne myös yllättävät hyvin elokuvallisella tyylillä. Haastellista dokumenttien kohdalla on yhä se, että ne tulevat vähän vaihvihkaa elokuvateattereihin ja askeleissaan saa olla nopea, jos ne meinaan  nähdä isolla valkokankaalla. Onneksi täällä Tampereella elokuvateatteri Niagara jaksaa niitä esittää useamman päivän aikana. Kaunis kiitos Niagaran suuntaan.

Tarkastellessa viime vuosien voittajia dokumenttielokuva luokassa, sieltä varmasti löytyy useammalle katsojalle tuttuja nimiä. Viime vuosien voittajat ovat olleet:
* 2009: Katastrofin aineksia
* 2010: Kansakunnan olohuone
* 2011: Miesten vuoro
Vuoden 2012 ehdokkaista Ikuisesti sinun, Tuntematon emäntä ja Salla – Selling the Silence, arvoisaan raatiin parhaimman vaikutuksen Ms. Mia Halme elokuvallaan Ikuisesti sinun.

Ja niistä muista on mainittava tämän vuoden saldosta seuraavaa. Vuoden 2012 palkintokaartissa lillui pääasiallisesti kolme eri elokuvaa: Le Havre, Hella W. ja Hiljaisuus- Nämä kolme elokuvaa keräsivät yhdessä yli puolet ehdokkuuksista (voittoineen). Loput Jussi-patsaat menivät seuraavasti:
* Naissivuosa: Ms. Elina Salolle (Le Havre)
* Käsikirjoitus: Mr. Aki Kaurismäki (Le Havre)
* Leikkaus: Mr. Timo Linnasalo (Le Havre)
* Kuvaus: Mr. Timo Salminen (Le Havre)
* Miessivuosa: Ilkka Heiskanen (Hiljaisuus) – meni niin oikeaan osoitteeseen!!
* Äänisuunnittelu: Mr. Olli Huhtanen ja Mr. Pietari Koskinen (Hiljaisuus)
* Musiikki: Mr. Timo Hietala (Hiljaisuus)
* Pukusuunnittelu: Ms.Anu Pirilä (Hella W.)
* Lavastus: Mr. Kari Kankaanpää (Hella W.) Ihastuttavaa on se, että myös puolituttujakin tuli julkisesti kiitettyä. Hyvä Ms. Tytti Tiri!! Lisäksi Mr. Kankaanpää kiitos puhe oli tosin, oikeesti, siis niinkuin oikeesti, kaikkein, oikeesti paras ja oikeeasti yllättynein.

14:sta elokuvaan kiinteästi liittyvän Jussi-palkinnon ulkopuolelle jää vielä kaksi mielenkiintoista Jussi-pystiä. Toinen niistä on vuodesta 2000 lähtien jaettu Yleisö-jussi, jonka saaja todellakin tulee yleisöäänestyksen perusteella. Tässä viralliset elokuvakritiikot ovat sitten voineet olla ihan mitä mieltä tahansa, sillä palkinto todellakin menee yleisöäänestyksen mukaan. Kaikilla on mahdollisuus voittaa. Tämä kriitikkovapaa palkinto on olemassaolonsa aikana mennyt seuraaville elokuville:

* Häjyt (2000)
* Levottomat (2001)
* Menolippu Mombasaan (2003)
* Pahat pojat (2004)
* Keisarikunta (2005)
* Tyttö sinä olet tähti (2006)
* Duudsonit elokuva (2007)
* Joulutarina (2008)
* Tummien perhosten koti (2009)
* Rööperi (2010)
* Napapiirin sankarit (2011)
Tänä vuonna sen sai elokuva Varasto (en siis niin voi ymmärtää. Toisaalta sitä on jatkuvasti valunut väki kuin sopulilauma katsomaa.  Joten voi varmaankin turvallisesti olettaa, että  jos jokainen suomalainen osti viime vuonna keskimäärin 1.4 elokuvalippua, niin se yksi kokonainen lippu on varmaan mennyt tuohon Varastoon. Itse olenkin sitten muuten koittanut pitää tuota lipputasapainoa yllä yrittämällä lisätä pari nollaa tuon ykkösen jälkeen)

Yleisöäänestyksessä menestymisen lisäksi Jussi-pystien loppusijoituspaikasta päättävä Filmiaura antaa tunnustusta elokuvateollisuuden parissa tehdystä merkittävästä elämäntyöstä. Erikoispalkinnon, betoniin valetun Jussi-patsaan ovat saaneet muun muassa Tampereen elokuvajuhlat-tapahtuma (1990) – tämä on sinänsä merkittävää, koska Betoni-Jussit annetaan ihmisille, ei tapahtumille (hyvä Tampere!!) Vuonna 1992 betonisen Jussin sai kotiinsa paperipainoksi Mr. Peter von Bagh. Hän on tehnyt merkittävän uran elokuvahistorian parissa ja siinä, että me tietäisimme siitä paljon, paljon enemmän valkokankaalla tapahtuvista asioista. Itse rakastan edelleen Mr. von Baghin radiosarjaa: elämää suuremmat elokuvat. Vuonna 2009 Betoni-Jussin sai näyttelijä-eloluvaohjaaja Mr. Åke Lindman (1928 – 2009). Mr. Lindmanin elokuvauralta löytyy lähes 80 elokuvaa ja televisiosarjaa. Seuraavana vuonna, 2010, pysti lähti Mr. Lasse Pöystin mukaan. Mr. Pöysti on varmasti tunnetuin Suomisen Olli elokuvista (ja Pikku Kakkosen iltasatuja lukevana setänä – sekin kyllä ihan palkitsemisen arvoinen suoritus).

Viime vuonna betonisen Jussin sai Mr. Matti Kassila. Hänen panostuksensa suomalaisella elokuvalle on tapahtunut käsikirjoittamisen ja ohjaamisen saralla. Mr. Kassila on varmasti tunnetuin Komissaario Palmu -elokuvien ohjauksesta (Komisario Palmun erehdys, 1960; Kaasua, komissario Palmu, 1961; Tähdet kertovat, komissario Palmu, 1962 ja Vodkaa, komissario Palmu, 1969).  Tänä vuonna betonisen paperipainon, Betoni-Jussin sai Ms. Elina Salo. Ms. Salo aloitti uransa 1950-luvun puolivälissä ja loppua ei vielä näy. Näytttelijätär voi olla nuoremmalla polvelle toki enemmän tuttu Tove Janssonin luoman Pikku Myyn äänen takaa. Betoninen Jussi meni todellakin oikeaan osoitteeseen. Hyvä Elina!!