VALIKKO

Date Night – Treffi-ilta

Elokuva-arviointini:

K 11 – miksi? En sitten voi todellakaan ymmärtää. Yleensä se myös tarkoittaa, että muualla Pohjoismaissa jo 9-vuotiaat pääsevät tätä katsomaan, koska Suomen elokuvatarkastamo suojelee itsepintaisesti Suomen nuorisoa – joltakin….Miltä?? Vertailun vuoksi, voisin sanoa, että Titaanien taistelussa ikäraja tosiaankin oli huimat K13. Ja tämä elokuva ei pääse edes lähelle sitä kaikkea mätkimistä mitä siinä oli. Oliko kyse sittenkin siitä, että ”oikeille” ihmisille tapahtuvat jutut ovat todellisempia kuin ne, mitä Ukko Ylijumalat Olympokselta tai Manalasta laittavat ihmisten suuntaan. Ehkäpä, ehkäpä… Mutta samaan hengenvetoon on hyvä muistaa, että pitkittyneen päivällisen muuttuminen pako- ja salapoliisimatkaksi perheenpäiden kesken, ei välttämättä ole niin yleistä, kuin ehkä monet toivoisivat (sitä arkeen meinaan piristämään).

Oikeasti vähän niin kuin harmittaa, että ohjaaja Shawn Levy on mennyt mämmimään hyvät mahdollisuudet todella hauskaan elokuvaan ja ei ole antanut Tina Feyn ja Steve Carellin loistaa kunnolla. Niin fyysisen komedian kuin läpän heittämisen taidot hyvin hallitsevista Mrs. Feystä ja Mr. Carellista olisi voitu saada niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon enemmän irti kuin tämä lopputulos.

Nyt elokuva kertoo Phil (Carell) ja Claire (Fey) Fosterista, jotka koittavat piristää arkeaan avioliiton ja perheen velvollisuuksien keskellä yhteisellä treffi-illalla kerran viikossa. Sinänsä hyvä idea – lähde siipan kanssa kerran viikossa tuulettumaan, että jaksaa taas seuraavat kuusi päivää paremmin. Ja näin se näyttää myös toimivan Fostersien kohdalla. Mennään tuttuun paikkaan, syödään tuttuja ruokia ja pilaillaan kanssaruokailijoiden kustannuksella tuttuun tapaan. Yksi ilta tämä tuttu rutiini kuitenkin murtuu, osaksi siksi, kun Phil haluaa, että tehdään jotain erilaista, että ei oltaisi parhaita mahdollisia kämppiksiä, vaan oikeasti niin kuin treffeillä. Toki ymmärrän myös sen, että siihen iltaan mahtuu vain rajallinen määrä tunteja, mutta siitä huolimatta ne olisi voinut täyttää myös hauskemmin, mikä sitten käykin todeksi Fosterin pariskunnan kohdalla.

http://www.youtube.com/watch?v=uSV4Y2l7JQg

Juoni on pyritty saamaan syvälliseksi (??) tai ainakin mahdollisimman monitahoiseksi perinteisine hahmoineen. Mukana on niin hyviä poliiseja valkoisissa vaatteissaan kuin pahoja poliisejakin tummissa vaatteissa. Mafiapomo Millettokin (Ray Liotta) tummaksi rajattuine silmineen vilahtelee mukana, kuin olisi vasta matkalla maskeerajan luokse. Mutta vielä hauskempi ilmestys on piirisyyttäjä Crenshaw (William Fichtner), joka konkreettisesti kulkee kuistiharja kainalossaan. Parhaasta sivuosaroolistuksesta vastaa kuitenkin mielestäni pari, mihin Fostersit sekoitetaan, alkuperäiset ”Tripplehornit” alias Taste (James Franco) ja ”Whippit” (Mila Kunis) Felton.

Edellä mainittujen yhteenottojen lisäksi olisi toivonut näkevänsä lisää parisuhdeselvittelyä huumorin näkökulmasta, mitä Mrs. Fey ja Mr. Carell nytkin toki tarjoilevat, mutta huomattavasti enempi ei olisi todellakaan haitannut. Tai sitten lisää sitä improvisaatiota, mihin tiedän heidän pystyvän. En osaa todellakaan sanoa, että miksi näin ei päässyt käymään. Voisin Claire Fosterin sanoin todeta, että kun lasken kolmeen, niin sitten asia pitää korjata. One, two….. three. Nada, ei mitään.

Ellet sitten ole ehdottomasti ole aivojen nollaamisen tarpeessa tai siinä, ettei ole niin väliä, mitä katsoo – kunhan katsoo – ja sitä ei tarvitse enää muistaa elokuvista poistuessa, niin en ihan välttämättä suosittele elokuvaa.

Maisematwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuva toki tarjoaa maisemapisteitä jo pelkästään yöllisen New Yorkin näkemisessä ja niille totaalisen Mark Wahlbergiin ihastuneille hänen rinta/käsi/olkapäälihasten päälle kuolaamisessa. Ja olen kyllä samaa mieltä Phil Fostersin kanssa: laita se v----- paita päälle!. Itse kyllä ottaisin milloin vaan Phil Fosterin – vaikka niissä enemmän parittajalle sopivissa verkkareissa. Elokuvan musiikista en ota kantaa suuntaan enkä toiseen, se oli siellä – se riittäköön kuvaamaan sen olemassaoloa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Kotisohvapysykologisesta näkökulmasta katsottuna elokuvaa sopisi kuvaamaan myös Mamban kappale ”Vaimo paranisko vaihtamalla”, kun Phil Foster toteaa kaikkien yöllisten selkkausten jälkeen, että silti valitsisi Clairen ja lapset. Ja uskaltaa myös kaiken toiminnan tiimellyksessä tunnustaa, että hän yrittää ymmärtää vaimonsa näkökulmia.  Näin kai sen pitäisi ollakin (huom!! tätä sitten kirjoittaa vannoutunut sinkkuihminen) – että tuetaan sitä siippaa niissä hänen pyrkimyksissään, jaetaan tekemisiä ja harrastuksia (vaikka ne eivät itselle välttämättä niin mieluisa olikaan) ja halutaan pitää omasta parisuhteestaan kiinni. Ah, niin yltiöromanttista – on se, niin ihanaa, että voi kirjoitella tällaisia, kun ei ole siitä arjesta oikeastaan mitään käsitystä. Hih, hih.

Arviointiwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kun elokuvaa lähtee katsomaan pitkän työpäivän jälkeen, niin se onnistuu mielen nollaamisessa suhteellisen hyvin. Mutta samaan aikaan on muistettava, että elokuvasta olisi kiva muistaa jotakin myös myöhemmin, niin kuin esimerkiksi seuraavana päivänä. Elokuva oli toki erittäin viihdyttävä, mutta se eikä Mrs. Feyn ja Mr. Carellin karista pelasta kuitenkaan ihan kaikkea. Ensi kerralla he voisivat kyhätä oikeasti pitkään viihdyttävän paketin, jota voisi palata katsomaan uudestaan ja uudestaan…..
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa