Elokuvallisesti Citizenfour saavutti mainetta ja mammonaa tänä vuonna Oscareissa voittamalla parhaan dokumentin palkinnon. Itse olisin suonut palkinnon menevän elokuvakriitikon suuntaan, mutta Mr. Edward Snowden ja hänen aiheuttamasa NSA:n joukkovalvontaskandaali ovat varmasti leffansa ansainneet. Pidetäänhän Mr. Snowdenin tietovuotoa yhtenä merkittävimmistä Yhdysvaltojen historiassa.
Vuoden 2013 tammikuussa ohjaaja Ms. Laura Poitras sai koodatun sähköpostiviestin henkilöltä, joka kutsui itseään Citizen Four – nimellä (Kansalainen Neljä). Sähköpostin teki mielenkiintoiseksi se, että siinä kysyttiin olisiko Ms. Poitras kiinnostunut saamaan salattuja salakuuntelutiedostoja Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuspalvelun (NSA) toiminnasta, jotka osoittavat, että hallitus vakoilee omia kansalaisiaan. Ja totta-kai ohjaaja oli ja suuntasi Hong Kongiin tapamaan Neljättä kansalaista, joka tunnetaan paremmin nimellä Edward Snowden yhdessä The Guardian-lehden reportterien Glenn Greenwaldin ja Ewan MacAskillin kanssa.
Nyt jo tunnetun paljastuksen lisäksi dokumentti kuvaa tätä kissa-ja-hiiri -leikkiä mitä Ms. Poitras ja Mr. Snowden kävivät kansallisesta turvallisuudesta vastaavien ihmisten kanssa. Milloin luvassa oli milloin turvapaikanhakijan statuksen hankkimista ja milloin (lähes alati) varmistamista siitä, että heitä ei seurata. Ilmeisesti tavoitteena oli saada Mr. Snowden Havannaan, mutta ikävä kyllä miehen passi meni deletoitiin ja yhä tällä hetkellä sälli on jumissa Moskovassa (mutta kaipaa luonnollisesti kotimaataan). Tämä on kova hinta maksaa toiminnasta, jolla Mr. Snowden vain halusi lisätä hallitusten toimintojen suurempaa läpinäkyvyyttä ja saada ihmiset tietoiseksi siitä, että meitä kaikkia vakoillaan jossain määrin. Just face the facts baby ja muista, että isoveli valvoo millä sivuilla täällä bittiavaruudessa oikein aikaasi vietät.
Citizenfour dokumentti osoittaa hyvin median mahdin. Tieto lisää todellakin tuskaa kummassakin päässä. Katsoja voikin sitten päättää, että onko Mr. Snowden narsisti vai patriootti? Dokumentaarisesta luonteestaan huolimatta elokuva vaikuttaa painottavan jälkimmäistä. Ja tämä puolestaan johdatti ajatukseni edelliseen paljastuselokuvaan The Fifth Estate -rainaan, jossa WikiLeaksin perustaja Julian Assange koki tarpeelliseksi ihmisten valistamisen kulissien takana tapahtuvista asioista. Kumpikin tietovuotojen esittelijä on evakossa tahtomattaan ja kumpaakin pidetään joko oivallisena nerona tai vaarallisena rikollisena, riippuen keneltä asiaa kysytään.
“I am more willing to risk imprisonment, or any other negative outcome personally, than I am to risk the curtailment of my intellectual freedom and that of those around me, whom I care for equally as I do for myself.”
Oman pohdintansa saa myös Mr. Snowden, jonka alku-uhoaminen kaiken paljastuksen keskellä saa toisen suunnan ajan kuluessa. Miehen ollessa haluttua tavaraa valtion virallisten tahojen listalla, hän joutuukin pohtimaan enemmän sitä, miten pääsisi tästä kaikesta turvallisesti eroon. Näin sitä on menty reippaasti ojasta allikkoon, ja loppua ei vielä näy. Mielenkiintoista on myös se moraalinen käsitys, mikä Mr. Snowdenilla on. Mies otti oikeuden omiin käsiinsä ja vuoti medialle salattuja dokumentteja eikä siitä huolimatta voi ymmärtää, miksi häntä syytetään rikoksesta.
Ja ennen kaikkea tällaisessa tavallisessa tallaajassa dokumentti on omiaan herättelemään sitä kysymystä, että mitä kaikkea minusta tiedetään? Kuka tietää minusta ja mitä? Ja miten sitä tietoa oikein käytetään? Esimerkiksi kurkistus omaan kukkarooni paljastaa sieltä löytyvän kymmeniä erilaisia kortteja: kirjastoon, kauppaa, virastoihin, ja niin edelleen. Ja mitä enemmän myös teen ostoksia netissä, sitä enemmä jaan tietoa itsestäni.
Edward Snowdenin maailma | |
---|---|
Dystopinen unelma, toive hallinnon läpinäkyvyydestä vai osoitus hallituksen käyttämästä tiedon väärinkäytöstä. Kaiken tämän pohdinnan keskeltä on kuitenkin todettava, että Citizenfour on hyvä kuvaus poliittisesta toiminnasta digikaudella, jossa eletään nyt-hetkeä yhä tiiviimmin. Ohjaajaa ei merkittävästä roolistaan huolimatta kameran edessä juuri nähdä, vaan valkokangasta hallitsee Mr. Snowden omine paljastuksineen. Tämän kaiken luulisi olevan äärimmäisen tylsää, mutta aika dokumentin parissa vierähtää nopeasti. Suosittelenkin dokumenttia kaikille, jotka ymmärtävät jotain oman yksityisyytensä päälle huolimatta siitä onko Mr. Snowden heidän mielestään idiootti vai sankari. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |