Cannesin elokuvafestivaalit olivat jälleen täynnä vakuuttavia elokuvia, joista osa päätyy Suomen valkokankaille (onneksi) ja osasta saamme nauttia sitten muita kanavia pitkin. Kisaavia elokuvia varmempia nakkeja Suomen valkokankailla ovat kisan ulkopuolella ensi-iltansa saaneet elokuvat: The BFG, Money Monster, The Nice Guys, The Wailing ja Cafe Society, joista ainakin kolme ensimmäistä ovat tulossa Suomeen tämän kesän aikana.
69:n Cannesin elokuvajuhlien juliste on saanut innoituksensa Mr. Jean-Luc Godardin elokuvasta Le Mépris / Contempt – Sen täytyi tapahtua (1963). Kyseinen leffa oli yksi ensimmäistä elokuvaa käsittelevistä elokuvista, vaikkakin raina oli hyvin satiirinen luonteeltaan. Visuaalisesti kuva sopii hyvin Cannesin maisemiin, sillä julisteessa mies nousee portaita pitkin kasvot Välimereen päin. Koko kuva suorastaan kylpee kultaisessa valossa. Mr. Godardin leffan sanotaan innoittaneen useita elokuvantekijöitä, muun muassa herroja Quentin Tarantinoa ja Martin Scorsesea. Elokuvajuhlien perinteistä tavoitetta ajatellen julisteen kuvan valinta on myös paikoillaan. Cannesin elokuvajuhlathan pyrkivät oikeasti esittelemään enemmänkin kunnioitusta elokuvaa kohtaan kuin punaisella matolla erilaisissa luomuksissa keikailevia näyttelijöitä kohtaan.
Kaikki viime vuonna kunniaa ja mainetta saaneet leffat eivät löytäneet tietänsä Suomen valkokankaille, mutta ainahan sitä toivossa saa elää ja rauhassa kuolla, sanoi lapamato. Mutta nyt niihin arvovaltaisen raadin vaikuttaneisiin elokuviin. Australialaisen ohjaajan Mr. George Millerin (mm. Mad Max -elokuvat, Babe, Happy Feet) johdolla arvovaltainen raati päätti suuressa viisaudessaan antaa Palme d’Or -pystin ohjaajan Mr. Ken Loachin elokuvalle I, Daniel Blake. Se on toinen Mr. Loachin saama Palme d’Or palkinto, edellisen sai miehen elokuva The Wind That That Shakes the Barley. Samaan ovat aiemmin pystyneet muun muassa ohjaajat Michael Haneke, Francis Ford Coppola ja veljekset Jean-Pierre ja Luc Dardenne. Mr. Loach totesi palkinnon vastaanottaessaan, ”“Film can bring us the world of the imagination. But it can also bring us the world that we live in…We must give a message of hope. We must say that another world is possible, and necessary.” I, Daniel Blake kertoo 59-vuotiaan Danielin kamppailusta työttömyyden keskellä. Elokuva on tyypilistä Mr. Loachia, eikä juurikaan saa aikaiseksi hyvän mielen tuntemuksia, vaan sitäkin enemmän esittää ahdingossa olevian arkea suhteellisen realistisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=aLEPQ9FYU0U
Toiseksi merkittävimmän palkinnon Grand Prizen sai kanadalaisen Mr. Xavier Dolanin elokuva It’s Only the End of the World. Tämäkin elokuva on masennuksen maamerkki. Siinä kotiinpaluun tekee vakavasti sairas Louis 12 vuoden poissaolon jälkeen. Luvassa onkin päätöntä kirkumista ja luurankojen esiinkaivamista yhden viikonlopun ajan.
Jury Prize -palkinnon puolestaan sai Ms. Andrea Arnold elokuvasta American Honey. Palkinto oli kolmas samassa kategoriassa Ms. Arnoldille. Aiemmin mainetta ja mammonaa ovat saaneet hänen elokuvansa Red Road (2006) ja Fish Tank (2009). Tämä ei ole ihme, itse olen yhä vakuuttunut daaminen Humisevan Harjun – Wuthering Heights (2011) sovituksesta. American Honey -elokuvassa teini-ikäinen daami lähtee roadtripille lehtien myymisen mereksisä ja oppii siinä samalla paljon asioita lain toiselta puolelta.
Parhaan ohjaajan maininnan Cannesissa kaksi eri ohjaaja. Herrat Olivier Assayas (Personal Shopper) ja Cristian Mungiu (Graduation) eivät saaneet raatia erimieliseksi taidoistaan. Kumpikin on varmasti palkintonsa ansainnut. Personal Shopper -elokuvassa Kristen Steward puhuu kuolleiden kanssa (tai ainakin yrittää tehdä niin) toimiessaan samalla yksityisenä ostosneitinä.
Graduation-elokuvassa paikallinen lääkäri tekee mutkista suoria varmistaessaan jälkikasvunsa menestymisen lopputesteissä.
https://www.youtube.com/watch?v=gBCPZhdJYLA
Parhaan näyttelijättären palkinnon sai joidenkin mielestä yllättäen filippiiniläinen Ms. Jaclyn Jose ohjaajan Ms. Brillante Mendozan Ma ‘Rosa -elokuvasta, joka keskittyy pienen perheen hengissä pysymiseen. Kaupanteon rinnalla tiskin alta myydään huumeita ja käryn käydessä edessä onkin vastuun ottaminen teoistaan.
Parhaan näyttelijän tittelin sai kantaakseen iranilainen Mr. Shahab Hosseini ohjaajan Mr. Asghar Farhadin elokuvasta The Salesman. Elokuvassa Emad ja Rana joutuvat ojasta allikkoon muuttaessa liian hyvältä tuntuvaan paikkaan. Edessä onkin koettelemuksia, joita ei tavalliseen arkeen haluaisi. Kaikissa Cannesissa mainetta keränneistä elokuvista uskon tämän saapuvan joskus Suomeen. Ohjaajan aiemmat leffat The Separarion ja Past ovat ainakin löytäneet tiensä tänne. Joten toivossa on hyvä elää.
https://www.youtube.com/watch?v=_VcfinMasfw
Suomen kannalta ihastuttavaa oli saada Un Certain Regard Prize palkinto kotiin Mr. Juho Kuosmasen elokuvasta The Happiest Day in the Life of Olli Mäki – Hymyilevä mies. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin Ms. Olli Mäen elämästä, rakkaudesta ja nyrkkeilystä. Siinä selvitellään omaa aitoa itseään ja rooli, jota ympäristö vaatii ylläpitämään.
Osastot: Elokuvia ja elämää