Tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlien juliste esittää tunisialais-italialaista näyttelijätärtä Claudia Cardinalea (1938 – ) talon katolla Roomassa vuonna 1959. Daami on suurelle yleisölle tunnettu muun muassa elokuvista 8½ (1963) ja Huuliharppukostaja (1968).
Arvovaltainen raati, jonka puheenjohtajana toimi espanjalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. Pedro Almodóvar päätti suuressa viisaudessaan antaa Cannesin tärkeimmän palkinnon Kultaisen palmun (Palme d’or) ruotsalaiselle elokuvalle The Square. Se on satiirinen elokuva taidemaailmasta, jossa nykytaiteen museon johtaja yrittää tasapainoilla poliittisen oikeellisuuden, taiteellisen vapauden ja sananvapaauden rajamailla. Ei kuulosta välttämättä kovin mielenkiintoiselta, mutta sitä se taatusti on. Ohjaaja Mr. Ruben Östlund ei ole ensikertalainen Cannesissa, vaan miehen edellinen ohjaustyö Force Majeure voitti Jury Prize -palkinnon vuonna 2014.
Toiseksi merkittävin palkinto Grand Prix annettiin ranskalaiselle Mr. Robin Campillon elokuvalle 123 Beats per Minute. Elokuva kisasi myös Kultaisesta palmusta, mutta joutui nyt taipumaan toiselle sijalle. Filmi käsittelee homoseksuaalisuutta 1990-luvun alun Pariisissa, missä ryhmä HIV/aids-aktivisteja osallistuu poliittiseen ACT UP-toimintaan Ranskan hallitusta vastaan.
Kolmanneksi arvokkaimman palkinnon Prix du Jury – Tuomariston palkinto annettiin elokuvalle venäläisen ohjaajan Mr. Andrei Zvyagintsevin elokuvalle Loveless. Myös tämä elokuva oli Kultaisen palmun ehdokkaana, mutta sai nyt tyytyä tuomariston palkintoon. Ohjaaja jatkaa tässäkin elokuvassaan Venäläisen keskiluokan kuvaamista. Elokuvassa avioeron partaalla olevan parin Zhenyan ja Boriksen 12-vuotias poika Alyosha katoaa yllättäen. Vanhempien pyytäessä poliisilta apua he saavat kehoituksen hankkia vapaaehtoisia etsintään, koska poliisilla ei ole tähän aikaa tai resursseja.
Tässä yhteydessä kannattaa nostaa esille myös Parhaan ohjaajan palkinto (Prix de la mise en scène) palkinto. Tänä vuonna sen voitti Ms. Sofia Coppola (The Beguiled), joka edellisten tavoin myös tavoitteli Kultaista palmua. Vuodesta 1998 lähtien Ms. Coppola on ohjannut kahdeksan elokuvaa, joista jokainen on omalla tavallaan erikoisen eteerinen. Niistä joko pitää tai sitten ei. The Beguiled elokuva on feministinen psykodraama, jossa haavoittunut sotilas joutuu heittäytymään useamman eri naisen armon varaan Yhdysvaltojen sisällissodan aikana. Miesten ollessa rintamalla, naisten kökkiessä sisäoppilaitoksen suojissa ja silmäpelin toimiessa vilkkaana, sekaiselta lopputulokselta ei voi välttyä.
Elokuvien ja ohjaajien lisäksi arvovaltainen raati palkitsi parhaan nais- ja miespääosan näyttelijät. Kunnian parhaasta naissuorituksesta sai Ms. Diana Kruger elokuvasta In the Fade (ohjaaja Fatih Akin). Katja on naimisissa Nurin kanssa ja heillä on ihastuttava 5-vuotias poika Rocco. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttuu, kun Nuri ja Rocco kuolevat pommi-iskussa. Tämän jälkeen Katja joutuu miettimään mitä tehdä elämällään.
Parhaan miesnäyttelijän palkinto annettiin Mr. Joaquin Phoenix elokuvasta You Were Never Really Here (ohjaaja Lynne Ramsay). Lain harmaassa välimaastossa työskentelevä entinen veteraani Joe saa tehtäväksi pelastaa poliitikon tyttären Ninan, josta on tullut tyttöjen ihmiskauppan uhti. Senaattori Votto antaa Joelle vapaat kädet tyttärensä vapauttamisessa, mutta pian asiat alkavat mennä metsään niin Joen kuin Ninankin kohdalla.
Mainittakoon myös, että viime vuonna Un Certain Regard – sarjan parhaan elokuvan palkinnon voitti suomalainen Hymyilevä mies. Tänä vuonna arvovaltainen raati Ms. Uma Thurmanin johdolla palkitsi parhaana elokuvana Mr. Mohammad Rasoulofin elokuvan A Man of Integrity. Elokuva kertoo vanhurskaasta miehestä, jolle korruptio Iranissa asettaa omat haasteensa. Kun naapuri tekee kärpäsestä härkäsen elokuvan päähahmo Reza löytää pian itsensä vankilasta. Monien iranilaisten draamojen tavoin yksi ongelma on pian johtanut toiseen ja ollaan matkalla kohti loputonta suota. Vapaus kuitenkin ilmeisesti odottaisi mahdollisen lahjonnan päässä. Mutta Reza on rehellinen mies, eikä oikein taivu moiseen ajatteluun.
Mr. Michel Francon elokuva Hijas de Abril /April’s Daughter (Huhtikuun tyttäret) voitti jury palkinnon. Kaikki Mr. Francon elokuvia katsoneet tietävät, että kyseessä ei millään muotoa ole komedia, vaan pikemmin draama perhesuhteista. Nuori raskaana olevia Valeria asuuyhdessä poikakaverinsa Mateon ja sisarpuolensa Claran kanssa Puerto Vallartassa. Valeria on toivonut pitävänsä tilansa salassa äidiltään, mutta Abril-mamman tullessa paikalle vyyhti alkaa purkautua kaikkine luurankoineen kaapista.
Parhaan ohjaajan tittelin vei kotiinsa esikoisohjauksellaan Mr. Taylor Sheridan elokuvasta Wind River. Ohjaaja on vaikuttanut elokuvallisella alalla ennen käsikirjoitusten parissa, muun muassa kynäillen Sicarion ja Hell or High Water. Joten leffalta voi odottaa paljon, toivottavasti. Miehen mielenkiinto amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmiin jatkaa valloitustaan valkokankaalla. Luonnonvaroja suojelevassa toimistossa työskentelevä Cory Lambert törmää yhdellä eräretkelään kuolleeseen teini-ikäiseen intian reservaatissa Wyomingissa. Pian FBI lähettääkin keltaniskaisen agentin Jane Bannerin Lambertin avuksi. Yhdessä nämä kaksi yrittävät selvittää tapausta, joka etene oppikirjan mukaisesti vaan vie mukanaan hyvinkin väkivaltaiseen maailmaan.
Ja jotta emme unohtaisi nelijalkaisia ystäviämme on myös mainittava, että Palm dog palkinnon voitti Bruno roolistaan elokuvassa The Meyerowitz Stories (New and Selected). Hän pärjäsi roolissaan vakuuttavasti, vaikka vastapuolella oli niinkin konkarimaisia näyttelijöitä kuin Dustin Hoffman, Ben Stiller ja Adam Sandler.
Ja lopuksi on tietenkin hieman hehkutettava Suomea! Cannesissa oli myös mukana kisaamassa Mr. Teppo Airaksinen 15-minuutin lyhytelokuvallaan Katto. Se kertoo avieron keskellä olevasta Olavista, jonka kesämökin katto on yllättäen laskeutunut. Lyhytelokuva ei omaa sarjaansa voittanut, mutta sen sijaan sai erikoismaininnan. Ja jo pelkästään mukaan pääseminen on hieno asia, sillä yhdeksän ehdokkaan sijasta kisasi yhteensä 4843 elokuvaa. Toivottavasti Katto nähdään myös Suomessa, vaikka ensi vuonna Tampereen elokuvafestivaaleilla.
