VALIKKO

Bekas / Those without family – orvot

 

bekas-poster-english

”Dear God, please let me and my brother go to America and meet Superman.” Tässä on aika oleellisesti Bekasin pääjuoni. Siinä orpo veljespari 6-vuotias Zana (Zamand Taha) ja 10-vuotias Dana (Sarwar Fazil) haluavat päästä pois kotikylästään Amerikkaan tapaamaan Teräsmiestä, joka voi muuttaa kaiken, herättää kuolleet ja palauttaa hyvän tasapainon pikkuiseen kylään Saddam Husseinin valtakunnan reunalla. Se, että veljeksillä ei ole rahaa, passia tai kulkuvälinettä ei ole este, vaan pikemminkin hidaste matkalla paremman tavoitteluun ja Teräsmiehen tapaamiseen.

Ohjaaja Mr. Karzan Kader on Bekasissa laajentanut vuoden 2010 lyhytfilmiään pidemmäksi versioksi. Vuoden 2010 lyhytfilmi samasta aiheesta oli siinä määrin hyvin toteutettu, että se sai aikoinaan Student Academy Awardin, eli Oscarin arvoisen palkinnon omassa sarjassaan. Nyt Bekas yrittää pyrkiä samaan sarjaan Leijapojan (The Kite Runner) kanssa, mutta tarina jää jollakin tapaa kesken. Ohjaajalla on kuitenkin toivoa, tästä voi vain kehittyä eteenpäin. Olisikin mielenkiintoista nähdä kyseinen lyhytfilmi ja nähdä miten elokuva on siitä muuttunut nykyiseen muotoonsa. No, haaveillahan aina saa – myös siitä Teräsmiehen tapaamisesta. Potentiaalia on paljon olemassa, mutta sen hyväksikäyttäminen jää puolitiehen tai lapsenomaiseen ajatteluun. Ja tämä ikävä kyllä näkyy valkokankaalla.

Bekas on kuitenkin siitä mielenkiintoinen elokuva, se kertoo perheen merkityksestä ja siitä, miten haaveilulla pääsee pitkälle. Orvon veljesparin näkökulmasta tästä olisi voinut tulla kunnon nyyhkytarina, jossa nessuja olisi kulunut kassikaupalla mutta nyt siltä on vältytty suhteellisen hyvin. Joskin on myönnettävä, että liian avoimeksi jäänyt loppu vaivaa minua edelleen. Mikäli katsoja malttaa pitää itsellään nuoremman veljen, Zanan, vimman ja satuihin uskomisen toivon sekä vanhemman veljen, Danan, mukanaan kantaman haaveilla veljensä ohjaamisen taidon mukana, luvassa on mielenkiintoista seurattavaa. Ehkä tätä lapsenomaista uskoa asioiden järjestymiseen toivoisi myös omaan elämäänsä, eikä sitä, että aikuisena tietää miten arki iskee välillä kovaa vastaan. Maailma on avoin, kaikki on mahdollista ja Jumala näkee kaiken. Mutta samaan aikaan tälle veljesparille toivoisi ne rakastavat aikuiset ihmiset, jotka todella pitäisi heistä huolen.

Ei ilman veljeäniwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Bekas yrittää tasapainoilla melodraaman ja hyväntahtoisen, lapsilähtöisen ajattelumallin välillä. Tämä on vaikea tehtävä ja se myös näkyy valkokankaalla. Elokuvan maisemat ovat kauniin lumoavat, lasten kohtelu saa tuntemaan huonoa oloa ja ensikertalaiset lapsinäyttelijät huutavat vuorosanojaan laskelmoidusti. Tästä huolimatta elokuva kosketti, mikä kyllä voi enemmän johtua siitä, että veljeksille toivoi parempaa kohtaloa ja samalla jäi tuntemaan huonoa oloa kaikkien muiden kehnosti kohdelluiden lasten vuoksi. Tarkoituksena ohjaajalla lienee kuitenkin ollut toinen koskettamisen syy – elokuvan anti. Joten tasapainoilu jäi omalla kohdallani saavuttamatta. Elokuvalle pitää kuitenkin antaa arvostusta siitä, että osoittaa hyvin sisarusten välisen yhteyden ja voimakkuuden. Tämä on totisinta totta ja ylittää kaikki poliittiset ja ideologiset ajattelutavat, perhe puhaltaa yhteiseen hiileen. Suosittelen leffaa kaikille, jotka haluavat kurkistaa Kurdistanian kauniisiin maisemiin, pohtia rajan ylittämisen vaikeutta ja tarkkailla maailmaa kahden pienen pojan ajatusmaailmasta.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Kommentit

Vastaa