Orpokodissa asuva Félicie on intohimoinen tanssija ja päättää karata yhdessä ystävänsä Victorin kanssa Pariisiin. Tavoitteena olisi päästä Pariisin oopperan balettikouluun ja valloittaa maailma sitä kautta. Kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin Strömsöössä, vaikka Félicie saa paikan balettikoulusta. Edessä onkin totuuden esiin kaivaminen, tanssitaidon parantaminen ja lopullinen dance-battle Camillen kanssa, jonka paikan Félicie vei.
”Sairaan hyvä elokuva” oli se kommentti, joka kuului leffan jälkeen selkäni takaa. Jokaisella on mielipiteensä ja on toki tunnustettava, että aikuisena katselen lastenleffaa varmasti eri näkökulmasta, kuin tämä takanani istunut innokas neiti. Mutta on myönnettävä, että Ballerina yllätti myönteisesti. Näitä ryysyistä rikkauksiin rainoja on aina ollut ja aina tulee olemaan. Tässä teemassa Ballerina ei tarjoa mitään uutta. Orpokodista Pariisin tanssiopiston esiintymislavalle ponnahtaminen täyttää kaikki nämä kriteerit. Ensin kukaan ei ymmärrä, sitten kieroillaan mahdollisuus, kadutaan ja lopulta voitetaan kaikki puolelleen (tai no, lähes kaikki).
Periaatteellisesti ainakin nimensä puolesta Ballerina tähtää juuri Félicien näkökulman esittämiseen. Mutta siinä rinnalla singahtelee neroutensa keskellä vakuuttavasti myös Victor, Félicien paras ystävä. Joten katsoja ei oikeastaan tiedä leffan lopussa oliko tämä nyt sitten prinssi- vai prinsessasatu. Tasa-arvon nimessä ehkäpä hyvä näin, mutta leffan nimi Rudyn poskipäistä huolimatta, kerää enemmän niitä naispuolisia katsojia. Kukapä meistä ei olisi joskus haaveillut ballerinan urasta. Itsekin olen jossakin lapsibaletissa aikoinaan koittanut oppia seisomaan rivissä. En oppinut ja baletti sai jäädä. Joka tapauksessa Victorin avulla on varmaan tähdätty edes johonkin miespuoliseen yleisöön. Mutta siinä tapauksessa leffan nimeä olisi pitänyt ajatella uudestaan. Vaikka nuorimies onkin kaikessa keksimisinnossaan omaan luokkaansa, hän ei pääse loistamaan Félicien tavoin. Mutta hänen olemassaolonsa varmasti antaa leffalle toilailuvapautta ja sidonnaisuuksia ranskalaiseen historiaan. Kiitos tästä.
Kun lyö nämä sukupuolifaktat tiskiin ja toteaa, että niitä poikia ei tuolla leffasalissa juuri näy, niin voi todeta Ballerinan myös jatkavan samaa linjaa Frozenin ja Vaianan kanssa. Kaikissa näissä elokuvissa nuori tyttö joutuu itse ponnistelemaan saavuttaakseen tavoitteensa. Mukana voi toki olla vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta romanssirintama ei näyttele pääosaa elokuvassa. Eikä pääosassa oleva tyttö myöskään heittäydy heikoksi hädän hetkellä, vaan löytää itse omat voimavaransa.
Visuaalisesti Ballerina on kaunista katsottavaa. Animaation jälki on sujuvaa, hahmot liikkuvat hyvin ja yksityiskohdat loistavat paikoillaan. Erityisen hyvin animaattorit ovat onnistuneet tanssikohtauksissa. Ne ovat ehdottomasti sitä elokuvan kermaa. Ehkäpä sittenkin olisi pitänyt vaan oppia seisomaan siellä takarivissa balettikoulussa…. Näitä tanssikohtauksia oli ilo katsoa ja niitä olisi katsellut mielellään enemmänkin. Erityisesti lopun grand jeté -hyppy vakuutti ilmavuudellaan, mutta saduissakin kaikki on mahdollista. Samaan hengenvetoon on kyllä nostettava hattua kaikille tanssijoille. Huipulle pääseminen on raakaa puuhaa, jossa ei verta-hikeä-ja-kyyneleitä säästellä.
Kotisoffapsykologian näkökulmasta Ballerinalla on kuitenkin oma sanomansa, missä ei ole mitään pahaa. Ihmisellä pitää olla intohimoa ja tavoitteita sekä voimavaroja tavoitella näitä. Keinot niiden saavuttamiseen vain saisivat olla enemmän laillisia, mitä Félicie käyttää. Mutta yhtä kaikki, jos tanssi on se mikä tekee onnelliseksi, tanssi sitten. Unelmia saa olla, hyvä niin ja joskus ne jopa voivat käydä toteen. Samoin tämä täti on tyytyväinen siitä, että Félicien ottoäiti Odette painottaa syömisen tärkeyttä. Lajina baletti toki vaatii siroutta, mutta voimaa tanssiin ei ole, ellei syö kunnolla.
Tuttua tarinaa | |
---|---|
mutta myös erittäin kaunista katsottavaa tanssikohtauksien tasolla. Ballerinassa ei ole mitään sellaista teemallisesti, mitä valkokankailla ei olisi jo nähty. Ryysyistä mennään rikkauksiin muutaman kommervinkin ja ankaran harjoittelun kautta. Tuttuudesta huolimatta leffa ei lässähdä, vaan vie suhteellisen kivasti mukanaan ainakin lapsikatsojia. Teemallisesti on paljon mahdollisuuksia mennä pieleen aikuisen mielestä, mutta näitä vaihtoehtoja ei onneksi esitellä. Sen sijaan leffa painottaa rohkeutta niiden omien unelmien tavoittelemiseen. Suosittelen rainaa kaikille baletille sydämensä menettäneille, jaksoitpa pysyä siellä takarivissä tai et. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Ääninäyttelijät: Petra Pääkkönen, Arthur Rinne, Matleena Kuusniemi, Eleonoora Martikainen.
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat