VALIKKO

Bad Teacher – Kehno opettaja

Seitsemännen luokan opettaja Elizabeth Halsey (Cameron Diaz) jää nuolemaan näppejää, kun hänen elättäjänsä heivaa neidin takavasemmalle. Joten edessä on uuden elättäjän etsiminen, koska työ opettamisen arvokkaan ammatin edustajana ei oikein nappaa monestakin eri syystä – ja tässä kohtaa ei kannata edes mennä niihin niin sanottuihin ’henkilökohtaisiin ominaisuuksiin’. Potentiaalinen uusi elättäjä löytyykin työpaikalta sijaisopettajasta Scott Delacortesta (Justin Timberlake), joka myös sattuu istumaan pienen omaisuuden päällä. Elizabethin ikäväksi, myös hänen virkaintoinen ja neuroottinen ammattisiskonsa Amy Squirrell (Lucy Punch) on myös iskenyt silmänsä Scottiin. Asiaa ei myöskään auta, että koulun jumppamaikka Russell Gettis (Jason Segel) yrittää epätoivon vimmalla riiata Elizabethiä treffeille kanssaan samanaikaisesti. Kuka saa kenet ja millä hinnalla? Oikeastaan voisi kysyä, että kuka on kenen arvoinen, viitaten tässä työtoverini kommenttiin siitä, miten eräiden ammattiryhmien samanlaiset aivokapasiteetit sopivat toisilleen. Miten se sitten toteutuu valkokankaalla, jää katsojan nähtäväksi.

Paljon voi pohtia sitten sitä, miten viehättävä opettajaedustus on (muutenkin kuin fyysisesti) valkokankaalla. Työn teon tuntuessa pakkopullalta ja siitä pakokeinojen etsimisen ollessa se ykkös-prioriteetti ei voi kuin pohtia, että kuinka moni meistä joskus tuntee ihan samalla tavalla omassa työssään. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta mennään silti vaan läpi kiven ja kannon (tai sitten turvautuen samanlaisiin keinoihin kuin Elizabeth – työpaikkakohtaisesti ja –tyylisesti, tietenkin). Elizabeth pääsee tässä kohtaa kuitenkin kuin koira veräjästä ja saa jostain kumman syystä vaan jatkaa opettajana, vaikka hänen asenteessaan ja vähän muissakin opetustavoissaan olisi hieman parantamisen varaa. Ja rehellisesti on kyllä sanottava, että jollakin asteella ihailen tuota asennetta. Toki sinne on se pakollinen henkinen kasvu tungettu mukaan, mutta välillä täytyy olla todella taivaallista vaan heittää piu-paut kaikille auktoriteereille ja antaa mennä vaan oman navan tai lompakon osoittamaan suuntaan (ainakin niin kauan kuin ei olla vaaraksi itselleen ja muilleen, vai miten se motto oikein menikään).

Käsikirjoittajat Mr. Lee Eisenberg ja Mr. Greg Stupnitsky ovat halunneet tehdä roisin, naurettavan ja huumoria viljelevän rainan opettajista (ei siis varsinaisesti koulusta). Siinä on suhteellisen hyvin onnistuttu, joskin huumori vaikuttaa liikkuvan enemmän genitaalialueilla ja viittauksilla seksuaaliseen kanssakäymiseen kuin varsinaisessa tilannekomiikassa, mitä myös valkokankaalta olisin toivonut välittyvän huomattavasti enemmän. Huumoria revitään irti vähän kuin ladon seinälautoja asenteesta elämään ja muihin ihmisiin, olivat he sitten oppilaita tai työkavereita. Bad Teacher leffan kannalta on kuitenkin sääli, että huumori rajoittuu verbaalisesti tähän. Aiheesta olisi voinut saada niiiiiiiiin paljon enemmän irti, mutta ehkä käsikirjoittajien niskaan ovat hengittäneet heidän omat opettajakokemuksensa tai jonkin sortin ylempi taho, joka ei salli sittenkään laittaa ihan kaikkea lekkeriksi, kun koulunkäynnistä on kyse. Mutta joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että käsikirjoittaja kaksikko on alkamassa löytämään sitä omaan tyyliään, joka huomattavasti parempi, kuin kaksikon edellisessä yritelmässä vuonna 2009 ilmestyneessä elokuvassa Year One (suom. Kaiken alku). Paljon on matkaa kuitenkin vielä todella naurettavan nautittavaan komediapläjäykseen.

Huumorin kannalta on kuitenkin sääli, että verbaalinen tykitys uupuu, sillä leffaan on saatu pääosiin loistavia komiikon taitoja omaavia ihmisiä. Roisimpi ote olisi varmaankin tuonut dialogiin lisää myös sitä karmaa, mitä leffan nimi ”bad teacher” oikein lupaa niin opettajan ammattitaidossa, opetustavoissa kuin asenteessa koulun hierarkioita kohtaan. Nyt katsojan näkökulmasta vaikuttaa siltä, että ainakin tämä oppilas jäi kaipaamaan pidemmälle vietyä huumoria, vaikka leffa tarjoilikin nauruja tasaisesti alusta loppuun.

’Syväanalyysiä’ katsojista tehdessä jäin pohtimaan sitä, että mahtoivatko katsomossa olleet teinitytöt tulleet paikalla Mr. Timberlaken vuoksi. Joten tässä kohtaa oli otettava katsaus herran elokuvalliseen historiaan. Äkkiseltään ei uskosi mieheltä löytyvän runsaasti filmejä plakkaristaan, mutta historian tarkastelu osoitti Justinin esiintyneen tavalla tai toisella ainakin seuraavissa rainoissa: Shrek (2007), The Love Guru (2008), Yogi Bear (2010), The Social Network (2010) ja tämän rainan jälkeen luvassa on lisääkin muun muassa elokuva Friends with Benefits ja I’m Mortal. Toinen mielenkiintoinen asia pohdittavaksi Mr. Timberlandin elokuvauran lisäksi on toki opettajista tehdyt leffat. Kuten edellä kirjoitin, niitä koululeffoja oppilaiden näkökulmasta kuvattuna kyllä tupsahtelee tasaiseen tahtiin, mutta tässä joutui oikeasti muistelemaan kovasti menneitä, että mieleen tulivat edes nämä opettajista nähdyt elokuvat: Dead Poets Society (1989), Dangerous Minds (1995), Good Will Hunting (1997 – jos oikein katsoo sormien läpi) ja School of Rock (2003). Toki mieli näin viimeisintä Harry Potteria odotellessa tekisi laittaa listaan myös Harry Potter rainat, koska myös niissä opettajilla on merkittävä rooli – tavalla tai toisella. Ja koska omaan yksinoikeuden blogiini, niin taidan muistaa listaa Harry Potter rainoilla ja erityisesti esittää kunnioituksen Tylypahkan opettajista professori Severus Snapelle (suom. Kalkaros) ja professori Minerva McGonagall’lle.

Hauskoilla aineksilla uuniinwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
mutta lopputulos on yhtä epämääräisen näköinen kuin useimmat leivonnaiseni, joista jää uupumaan se jokin tiukempi annostus oikeaan suuntaan. Bad Teacher elokuvassa on selvää yritystä roisin komedian rakentamiseen ja tilanteita viedäänkin suhteellisen pitkälle, mutta sitten törmätään seinään. Tekijät eivät ole uskaltaneet naputtaa sitä viimeistä naulaa lautaan kiinni, jolloin lopputulos jää heikommaksi kuin osiensa summa. Se on sääli, sillä lahjoja valkokankaalla kyllä on ja niitä enemmän hyväksi käyttämällä elokuva olisi voinut myös saada paremmat pojot. Varsinkin jo sen vuoksi, että elokuvia opettajista ei juuri suuremmin ole. Joskin oli erittäin myönteinen yllätys huomata Elizabethin käyttävän joitakin ideaali-opettajista tehtyjä elokuvia omina opetusmenetelminään. Olivatkohan käsikirjoittajat tällä tavalla halunneet tuoda mainetta ja mammonaa virallisemmin kansankynttilöiden suuntaan. No, oli niin tai näin, niin huolimatta hahmojen äärimmäisistä stereotypioinneista, valkokankaan sankareille olisi myös voitu antaa mahdollisuus kasvaa elokuvan mukana vähän enemmän. Toki henkinen herääminen tapahtuu ja loppu on suhteellisen selvää jo alusta asti, mutta alapään huumorilla on korvattu paljon, mikä olisi voinut muuttua paremman käsikirjoituksen myötä paremmaksi leffaksi. Kesäleffana Bad Teacher kuitenkin toimii vallan mainiosti. Kun aurinko porottaa ulkona, elokuvasalissa on ilmastointi ja mitään suurempia oivalluksia ei leffassa tarvitse tehdä. Pitäisikö niitä vaatimuksia olla enemmän. Hyvä seura – kiitän ja kumarran kauniisti E:n suuntaan, kiitos. Ehkä me molemmat saimme tästä rainasta myös enemmän irti, kuin uskallamme tunnustaa….
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

P.S. Ja koska Infant Sorrow on mielestäni edelleen maailman paras feikkirock-bändi, niin tässä yhteydessä on annettava sille tunnustusta, koska tässä rainassa näyttelevä Mr. Segel oli mukana kirjoittamassa suurinta osaa tuon feikkibändin biiseistä tässä blogissa jo aiemmin esiteltyyn elokuvaan ’Get him to the Greek’. Infant Sorrow Rocks! Ja siinä kyllä Mr. Timberlake joutuu ihan suosiolla nuolemaan näppejään, valitan.

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa