VALIKKO

Apflickorna / She Monkeys – Apinatytöt

Se oli sitten aika ottaa katsaus rakkaan naapurimaan uusimpaan elokuvatarjontaan niin sanotun pienen budjetin luokassa. Ja täytyy kyllä myöntää, että Apflickorna teki vaikutuksen. Wau. Onneksi enää ei voi hehkuttaa sitä, että vain ruotsalaiset osaavat, koska Suomestakin on tänä vuonna tullut markkinoille ennätysmäärä hyviä elokuvia. Mutta jotenkin ruotsalaiset osaavat ottaa kantaa enemmän / rohkeammin hieman tabuiksi Suomessa koettuihin asioihin. Apflickorna on tästä hyvä esimerkki. Ja ehkä se myös osoittaa, että katsojat kaipaavat jotain muutakin kuin sitä valtavirran mukana tulevaa äksön-erikoistehoste-örinä-pakettia (vaikka ei niissä filmeissäkään mitään pahaa ole, yleensä).

Yläasteikäinen Emma (Mathilda Paradeiser) on oppinut kontrolloimaan tunteensa säästyäkseen särkymisestä ja saavuttaakseen tavoitteensa. Pyrkiessään paikalliseen hevosakrobatian (vikellyksen) joukkuseeseen hän tapaa kaltaisensa Cassandran (Linda Molin), josta tulee pian hänen paras ystävänsä. Nuoruusikä on kuitenkin petollista aikaa hormonien ja mielialavaihtelujen keskellä eläessä ja tuo siten omat haasteensa niin Emman kuin Cassandran elämään. Oman sulatuksensa elokuvassa vaatii Emman noin 7-vuotiaan pikkusiskon Saran (Isabella Lindqvist) alkava seksuaalinen herääminen ja rakastamiseksi tulemisen tarve. Saran rakkauden kohteena on hänen serkkunsa Sebastian (Kevin Caicedo Vega).

http://www.youtube.com/watch?v=GHLvsV-0Vjs

Tätä ihastumisen, intohimon ja kateuden hormonimyrskyä hyväksi käyttäen ohjaaja Lisa Aschan on tuonut meille katsottavaksi välillä hyvän maun rajoja rikkovaa elokuvaa siitä, miten tyttöjen sukupuoli on sekä vallan käytön väline että leikkikalu. Sisällöllisesti murrosikää ja siinä tapahtuvia muutoksia, aikuiseksi kasvamisen vaikeutta, elokuva on tuttua tavaraa, joten leffan yllätyksellisyys nousee siinä esille tulevista odottamattomista ratkaisuista.

Nuoret näyttelijät tekevät hyvää työtä, joten voi hyvin ymmärtää miksi tuottajilla kesti pitkään löytää haluamansa. Nätin ulkomuodon ja näyttelemisen jalon taidon lisäksi neitosten piti selviytyä elokuvan hyvin fyysistäkin vaatimuksista. Kaikki ratsastusta harrastaneet taitavat yhtyä siihen, että se ei ole ihan läpihuuto-juttu ja vikellys taitaa olla vielä vaikeapaa, kuin se normaali hevosen selässä pysyminen. Ja täytyy kyllä nostaa hattua Ms. Paradeiserille ja Ms. Molinille, sillä heidän niukkaakin niukemman dialogin puolesta puhuu kyllä enemmän fyysinen käytös ja siihen liittyvät vivahteet. Tässä ei kyllä myöskään sovi unohtaa nuoren Ms. Lindquistin tarjoamaa esitystä, joka sivuraiteisena juonena melkein onnistuu varastamaan koko elokuvan kliimaksikohdat itselleen. En ole aikoihin pidätellyt naurua noin paljon noin 7-vuotiaan yritykselle ilmaista itseään ja sitä kautta saada rakkautta kohteelta, joka voi olla oletettua vaikeampaa. Aihe on myös sinänsä mielenkiintoinen, sillä elokuva ei tarjoa pedofiliaa, vaan leikittelee katsojan oletuksilla siitä. Mutta kuten sanotaan, kaksimielisyys on katsojan tulkittavissa.

Käsikirjoittajat Josefine Adolfsson ja Lisa Aschan ovat varmasti joidenkin mielestä kerjänneet verta nenästä, kun taas toisten mielestä nostaneet esille asioita, joita puhutaan kotona suljettujen ovien takana. Oli asia niin tai näin, niin mielestäni enemmänkin pohtimisen arvoista on sen miettiminen, miten rehellisesto elokuva oikeastaan esittelee murrosikäisten mielenlaatua. Ehkä jokaisen vanhemman olisi hyvä käydä katsomassa tämä leffa, ihan oman itsensä opetusmielessä, eikä varoittavana esimerkkinä.

Katsomisen arvoinen rainawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuva yllättää sillä, että se ei pelaa katsojan odotusten mukaan. Juuri kun luulet tematiikan mukaan tietäväsi mitä seuraavaksi tapahtuu, ohjaaja kääntääkin kelkkaa hienovaraisesti ja johdattaa sinut uusille urille. Älä anna nuorisoon liittyvän hormaalisen ylitarjonnan tai kilpailumentaliteetin teeman estää itseäsi näkemästä elokuvaa. Oikeasti tämä oli aika mielenkiintoinen kokemus, sillä jopa Kaurismäen tuotoksiakin vähemmässä dialogisessa annissa on saatu paljon aikaan hidastempoisilla, mutta tunteilla ladatuilla otoksilla. Joka tapauksessa Ms. Aschan on mielestäni onnistunut hyvin ensimmäisen pitkän elokuvansa debyytissa. Ja on kyllä tunnustettava, että on niiiiin kivaa olla aikuinen, kun murrosikään kuuluvat tunteet ja niiden raskaat heittelyt reunasta reunaan ovat tasaantuneet -toivottavasti.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

.

Vaikka elokuva itsessään ei ollut mikään varsinainen ilopillerin valmistuksen raaka-aine, on tässä kohtaa hehkutettava ihan muusta syystä. Apflickorna on tämän blogin 200:n postauksen ylittänyt artikkeli – ju-huu!! Ji-huu!! Hu-huu!! Elokuvat eivät ihan vielä ole saavuttaneet tuota 200 leffan maagista rajaa, mutta loppuvuodelle on luvattu mielenkiintoisia rainoja, joten sitä lähestytään kärsivällisesti leffa kerrallaan… 🙂 🙂 🙂

Osastot: Draama, Rakkautta & Anarkiaa
Kommentit

Vastaa