Tunnetaan myös nimillä: A Simple Noodle Story tai Sānqiāng Pāi’àn Jīngqí. Kiinalaista kirjoitusta en edes yritä. Omassa luokassani tunnen elokuvan myös nimellä: annetaan nyt niille Coenin veljeksille vielä se yksi mahdollisuus. Onhan aina olemassa mahdollisuus, että huumorintajuni on voinut tässä muuttua radikaalisesti (mitä itse epäilen reippaasti). Asiaa tietenkin auttoi se, että vaikka alkuperäinen tarina on Coenin veljesten, se on nyt kaapattu Kiinaan, niin kuin niin moni asia nykyään ja tämän jälkeen Shi Jianquan ja Xue Jianchoa olivat työstäneet tekstin itselleen sekä omiin maisemiinsa sopivaksi. Lopputuloksen pitäisi siis olla tosi ”made in china”. Ja näin ainakin on konteksintensa puolesta.
http://www.youtube.com/watch?v=LMGBQDpfLnc&ob=av3e
Kuten kaikki kunnon elokuvat, tämäkin Nuudeli-tarina oli tosiaan uusintaversio aiemmasta. Blood Simple ihastutti katsojia vuonna 1985 ja nyt maailman katsottiin olevan valmis sen uuteen tulemiseen. Tarina on vaan matkustanut uusiin ympyröihin Teksasista jonnekin kaukaiseen Gansun provinssiin kauas kaikista, mutta pitänyt peruspiirteensä murhakarusellista mukanaan – kiinalaisittain. Jonka mukaan kaikki pettävät kaikkia – ehkä, rakastavaiset saavat toisensa – ehkä, paha saa palkkansa – ehkä, ja niin edelleen. Filmin luonteelle on tyypillistä visuaalinen slapstick huumori, mitä on myös löydettävissä Peking-oopperan tuotoksista missä kaikki henkilöt pidetään tiukasti samassa tilassa välillä toistensa rooleissa toistensa virheitä toistaen, eikä kukaan tiedä mitä se toinen oikeasti teki. Näin pienellä roolituksella saadaan runsaasti sisältöä samaan tarinaan, tässä meillä täällä länsimaissa olisi vielä paljon opittavaa kiinalaisesta teatterista.
Koska omalla päälläni on vakavia Coenin veljesten tuotosten sulatusvaikeuksia, odotusarvot olivat minimaaliset ”Naisen, aseen ja nuudelikaupan” suhteen. Ja tässä suhteessa yllätyin reippaast – kiitos 🙂 🙂 Elokuva on visuaalinenja samalla minimalistinen tykitys, jolle vetelee vertoja vain viime vuonna ihastuttanut Fall-elokuva. Samoin sen sisältämä slapstick-komedia nostaa hyvin esille lajille tyypilliset sattumuksiin ja yliammuttuihin fyysisiin törmäilyihin osuvat tekijät. Samaa tilaa käytetään hyvin, toinen ulos ja toinen sisään ja sen mukana muuttuukin koko tarina, jolloin vakavasta asiasta saatu aikaan naurattavia tuloksia – taitolaji sinänsä, mikä voi nostaa tämän nuudelitarinan joskus klassikoiden kategoriaan. Ainakin laitan sen vakavasti harkintaan omaan DVD kokoelmiini saamiseksi – ja se on ihme, koska kyseessä on todellakin Coenin veljesten tarina. Made in China, teki taikojaan ja arvostan sitä suuresti.
Kaikki mukana olleet kuusi päänäyttelijää tekevät hyvää työtä kehonkielen ja omien tavoitteiden saavuttelemisen puolella. Nuudeliputiikin omistaja Wang (Dahong Ni) on vähäeleinen vaimoaan pieksevä vanha mies. Hänen vaimollaan (Ni Yan) on suhde putiikin työntekijään Li:n (Xiao Shen-Yang). Wang saa asiasta vihiä ja palkkaa poliisin Zhang:n (Honglei Sun) saattamaan rakastavaiset lopullisesti elämän rajan toiselle puolelle. Lisää soppaan vielä kaikesta väärää luulevat palvelijat Chen (Mao Mao) ja Zhao (Ye Cheng) niin saat aikaan juuri sellaisen sekasotkun, mitä et voisi millään kuvitella. Edellä mainitut näyttelijät tarjoavat vähäsanaisen dialogin sijasta eleiden ja kehon käyttämisen kautta paljon, paljon enemmän kuin ikinä odotitkaan. En olisi ennen tätä filmiä uskonut, mitä kaikkea voikaan niin ”hienovaraisesti” ilmaista ja miten vähän ylimääräistä tarvitaan stereotyyppisten eleiden esille nostamiseen. Tätä olisi voinut katsoa lisää tuntitolkulla. Joten jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kiinalaistuksia Coenin tuotoksista. Ehkä niistä sittenkin tulee nautittavia.
| Ah, tätä kateuden, ahneuden |   |
|---|---|
| ja juonittelun määrää. Coenin veljesten kiinalisointi tästä elokuvasta täydet pisteet. Mukaan elokuvaan pääsi suhteellisen nopeasti juonen ollessa suhteellisen yksinkertainen – mutta ihmisten ei, joten elokuva kyllä piti sitten otteessaan ihan loppuun asti, kun koitti selvittää kuka teki, mitä teki, miksi teki ja niin edelleen. Sekä samaan aikaan nauttia tuosta visuaalisesta tykityksestä, vähäsanaisesta dialogista ja ennen kaikkea eleiden ja liikkeiden merkityksellisestä maailmasta. Ah, tätä onnea. Jos haluaa saada hyvän esittelyn kiinalaisesta elokuvasta, muutakin kuin lähitaistelu-oppien lisäksi, kannattaa suunnata katsomaan Naista, asetta ja nuudelipuotia. Elokuvasta, vaikka se onkin omalla tavallaan aika raaka, tulee loppupeleissä ihan hyvä mieli. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: ethan ja joel coen