Rikospoliisi Andreas (Nikolaj Coster-Waldau) on juuri saanut pienen pojan Alexanderin yhdessä vaimonsa Annan (Marie Bonnevie) kanssa. Rutiinikeikalla yhdessä työkaverinsa Simonin (Ulrich Thomsen) kanssa tapamaan vankilasta vapautunutta väkivaltaista huumerikollista Tristania (Nikolaj Lie Kaas) hän törmää tämän narkkari-naisystävään Sanneen (Lykke May Andersen) ja heidän heitteille jätettyyn vauvaan Sofukseen. Elokuva keskittyykin tämän jälkeen niihin raadollisiin tapahtumiiin, äidin vaistoihin ja vaikeisiin päätöksiin, joita kummassakin perheessä tehdään.
Tanskalainen ohjaaja Ms. Susanne Bier (mm. In a Better World – Hævnen, After the Wedding – Efter brylluppet, Brothers – Brødre, Love Is All You Need – Den skaldede frisør) on yleensä tunnettu tiukoista draamoistaan, joissa on vahva dialogi ja selvä tarinan eteneminen. Toinen mahdollisuus ei juurikaan poikkea daamin tunnetuksi tekemästä trendistä. Ms. Bier on onnistunut siinä, missä Mr. Kotwica (Henkesi edestä) jäi hieman uupumaan. Sillä kummankin ohjaajan elokuvassa pohditaan moraalisia valintoja niin hyvän kuin pahan edessä. Ms. Bier vain saa ne tuntumaan hieman pelottavimmilta oman perheonnen säilyttämisen merkeissä. Silti ohjaaja tarjoaa tässä myös tuttua tavaramerkkiään: anteeksiantamista ja asian sovittamista.
Kaikesta toivottomuudestaan huolimatta Ms. Bierin elokuva osoittaa olevan toivoa ja rakkautta siellä, missä sitä vähiten odottaisi. Samoin kuin se esittelee moraalisesti vääriä ratkaisuja ja oman vastuun välttämistä mielenkiintoisella ja nopeatempoisella tavalla. Hyvistä ajatuksista huolimatta jotain jää Mr. Kotwican elokuvan tavoin kuitenkin uupumaan. Ihminen toimii toki usein yllätyksellisesti äkillisissä tilanteissa, ja näin päättömiltä tuntuvat ratkaisut saavat ehkä hieman tunnustusta taakseen. Mutta silti mukana on liikaa epäuskottavia tapahtumia, joista katsoja ei oikein saa kiinni.
Kaiken sentimentaalisuuden, ilmaan heitettyjen juonenpätkä ehdostuksien ja ihmisten eriarvoisuuden keskellä katsojan olisi kuitenkin hyvä pohtia sellaista asiaa, mitä voi tehdä henkisesti tai fyysisesti heitteillä olevien lasten hyväksi. Sosiaalityöntekijät toki tekevät oman osuutensa, mutta Suomestakin löytyy ihan liikaa esimerkkejä turvaverkoston pettämisestä. Ja tätä ajatustyötä pidän ehkä elokuvan tärkeimpänä antina. Samoin kuin sitä, että kulisseilla saa peitettyä paljon. Omassa työssäni tätä tulee ikävä kyllä nähtyä hieman enemmän kuin laki sallisi. Miten sitä pystyisi kohtaamaan kaikki ihmiset tasavertaisina huolimatta heidän taustoistaan ja uskomaan heidän kykyihinsä tasavertaisesti. Siinäpä tämän skeptikon päivän kysymys.
Tarkoitus hyvittää keinot | |
---|---|
vai hyvittääkö? Toinen mahdollisuus -elokuva esittää toisen tilaisuuden mahdollisuuksia usealle valkokankaan ihmiselle. Jokainen niistä käyttää ne omalla tavallaan parhaan harkintansa mukaan. Ja ehkä tämä tekee elokuvasta mielenkiintoisen sen synkästä teemasta huolimatta. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, sillä Toinen mahdollisuus on hieno draama ilman liiallista sentimentaalisuutta tai säälissä rypeämistä. En sitten oikein tiedä onko se hyvä, jos elokuva näitä liikaa välttelee. Sillä samalla se välttelee katsojan syvällisempää koskettamista. Kovin herkkiksille en leffaa suosittelisi, sillä pahoinpitelyn ja kuoleman läsnäolo eivät välttämättä ole niitä kaikkein kivoimpia elokuvan aiheita. Mutta ne, jotka haluavat päiväänsä jotain pintaa syvällisempää ajattelemista voivat suosiolla suunnata leffasaliin Toista mahdollisuutta katsomaan. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Henkilöt: lykke may andersen, marie bonnevie, nikolaj coster-waldau, nikolaj lie kaas, ulrich thomsen