Mr. Morganin viimeisessä rakkaudessa tavataan leskeksi jäänyt Matthew Morgan (Michael Caine), joka laahustaa omassa surumielisyydessään ympäri Pariisia edesmennyttä vaimoaan Joania (Jane Alexander) kaipaillen. Tätä jatkuu, kunnes hän törmää Paulineen (Clemence Poesy). Elokuvasta käy hyvin ilmi, että kumpikin heistä kaipaa toisen tarjoamaa asemaa, mutta ei ehkä sillä tavalla mitä odottaisi.
Elokuva perustuu ranskalaisen Ms. Francoise Dornerin novelliin La Douceur Assasine. Ohjaaja-käsikirjoittaja Ms. Sandra Nettlebeckia on kiitettävä siitä, että hän ei ole ottanut liikaa taiteellisia vapauksia sen sisällön suhteen. Ohjaaja Ms. Nettelbeck onkin tehnyt yhtä hidastempoisen elokuvan kuin eläkkeelle ja leskeksi jäänyt Mr. Morgan on. Ja kunnon Pariisiin sijoittuvan elokuvan tavoin Mr. Morganin akkunasta tietenkin myös näkyy Eiffelin-torni. Temponsa ja sisältönsä puolesta Mr. Morgan sijoittuu jonnekin Best Exotic Marigold Hotel; Quartet sekä Amour välimaastoon. Tämä vain tiedoksi elokuvan valintaa pohtiville. Toiminnallista meininkiä leffassa ei ole kuin bussiajelujen merkeissä, mutta sitäkin enemmän luvassa on ikääntyneen pohdintaa eletystä elämästä ja elämisen syistä. Tässä kohtaa on sitten pakko myös pohtia sitä, että millainen merkitys Ranskalla on kuolemalla ja sen käsittelylle. Amour käsitteli vanhan pariskunnan eroa kuoleman kautta ja jäljelle jääneen miehen tuntoja aiheeasta. Mr. Morgan’s Last Love vaikuttaa olevan samoilla jäljillä, vaikka se yrittääkin olla kevyempi – ainakin joissakin kohdin.
Mielenkiintoista mielestäni on katsojien asennoituminen Mr. Cainen suoritukseen. Miehelle on suotu paljon monologia ja itsensä ilmaisua yksinäisyydestä, rakkauden tarpeesta ja elämästä itsestään. Valkokankaalla nähdäänkin hyvin yksiselitteistä kertomista näistä, sen sijaan, että aihetta reviteltäisiin kunnolla. Toisten mielestä tätä revittelyä pitäisi olla, itse en sitä kaipaa. Mutta minut kyllä yllätti kuunnella leffasalista poistuneiden mielipiteitä tästä ilmaisun ilmeettömyydestä. Mutta jos meissä ei asu sitä ’drama-queen’ ihmistä ja elämänkokemusta on vaikka muille jakaa (ainakin Mr. Cainelle), niin eikö silloin pelkässä yksinkertaisuudessa ole jo paljon sanottavaa. Ilmaisuvapaus ja oman ikäisensä esittäminen tuntuu olevan haasteellista hyväksyä – katsojille. Mr. Stallone kumppaneineen saa kommentteja siitä, miten geriatriset vaarit yrittävät edelleen tehdä toimintaleffoja Expandables -tyyliin. Samalla hengenvedolla myös todetaan, että ikääntyneiden näyttelijöiden pitäisi revitellä enemmän rooleissaan kuin Mr. Caine teki tässä elokuvassa. Katsoja ei siis ole koskaan tyytyväinen. Eikö tässä kohtaa voisi sen sijaan toteuttaa valinnan vapautta. Ne, jotka kaipaavat vaarien keskellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita suuntaavaat katsomaan Expandables-rainoja. Ne, jotka haluavat rauhallisempaa menoa menevät katsomaan puolestaan Amouria ja Mr. Morgania. Ja ne, jotka eivät osaa oikein päättää suuntaavat sinne eläkeläisten laulukerhoon (mm. Quartet, Song for Marion) tai hotelliin Intiaan.
| Hidasta etenemistä loppuratkaisuun |    |
|---|---|
| Mr Morganin viimeinen rakkaus etenee rauhallisen hitaasti ja luontevasti tavalla, joka lupailee hyvää loppua. Mutta, voih, sitten tullaan hollywoodmaisiin kliseisiin, jotka olisi voinut suosiolla jättää leffan ulkopuolelle. Kun ne jättää omaan rauhaansa / poistaa mielestään ja keskittyy pelkästään Mr. Cainen esitykseen elokuvasta ei voi olla pitämättä. Näyttelijä kuvaa koko olemuksellaan leskeksi jääneen miehen tuntoja ja rakkautta rajan molemmilla puolilla. Suosittelen leffaa kaikille, jotka kokivat jonkinlaista sydämen väpätystä ranskalaisen Amour-rainan kohdalla. Samoissa teemoissa tässäkin elokuvasa liikutaan ja nessuja on sitten hyvä varata mukaan, ettei tarvitse piilottaa kyynelehtimistä flunssan pariin niin kuin minä tein. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: clemence poesy, michael caine