VALIKKO

Song for Marion – Laulu Marionille

Nenäliinat voi sitten jo leffan alkumetreillä kaivaa esiin, sillä viimeistään niitä aletaan tarvitsemaan elokuvan puolessa välissä ja jos lopusta aikoo selvitä kuivin silmin saa olla aikamoinen kovis. Songs for Marion -elokuva kertoo syöpää sairastavasta Marionista (Vanessa Redgrave), joka osallistuu paikalliseen 60+ vuotiaiden iltapäiväkuoroon OAP’z:n (Old Age Pensioners) ilmaisemaan itseään ennen lopun tuloa, eikä saa siihen kovin paljon tukea kärttyiseltä puolisoltaan Arthurilta (Terence Stamp). Syövän voittaessa kamppailua Arhur joutuu etsimään tasapainoa elämäänsä kuoronjohtajan Elizabethin (Gemma Arterton) avulla sekä muodostamaan suhdetta uudestaan etääntyneeseen poikaansa Jamesiin (Christopher Eccleston).

Kuorolaulannan ja elämän realiteettien kohtaamisen rinnalla Song for Marion -elokuva esittää myös sitä perinteistä kasvutarinaan isän ja pojan välillä. Tämä on sinänsä ihan kantava lisä elokuvassa, mutta leffa olisi kyllä toiminut ilman sitäkin pelkällä kärttyisen Arthurin kasvulla. Enemmän olisin myös suonut valkokangas ja esitysaikaa OAPlle ja heidän esityksilleen. Eläkeläiskuoron esitykset ovat hauskoja, hyviä ja musikaalisesti laadullisia. Mutta on toki myönnettävä, että elokuvan sisällöksi se ei ehkä yksin riitä. Sitä varten lienee on olemassa erilaiset kuorofestivaalit ihan elokuvasalien ulkopuolella.

Eläkeläisten kuoro laulaa ohjaajansa (Gemma Arterton) avulla useita eri biisejä. Jostain kumman syystä erityisen huomion keskelle on nostettu Salt-n-Pepperin Let’s Talk About Sex, vaikka esityslistalla on paljon muitakin aikansa helmiä. Vai voiko seuraavien kappalaiden kohdalla ottaa elämää liian tosissaan You Are the Sunshine of My Life (Stevie Wonder), Ace of Spades (Motorhead), True Colours (Cindy Lauper), Crazy (Gnarls Barkley) ja Ain’t Nobody (Chaka Khan). Kappaleet toki ovat sellaisia, että niitä ei odota ikääntyneiden ihmisten kuoron välttämättä esittävän, mutta kuka sen oikeasti kieltää. Luulen, että ihmiset joilla on vaikeuksia ikääntyneiden normaalin elämän ja seksuaalisuuden hyväksymisessä, voi olla myös vaikeuksia näiden kappaleiden kuuntelemisessa. Me muut voimme sitten nauttia sen sijaan hieman erilaisesta kuoroesityksestä. Esiintyjillä ainakin vaikutti olleen hurjan hauskaa. Tällasta menoa ja meininkiä menisi ihan mielellään kuuntelemaan myös livenä jossakin täällä Tampereella.

Tahdon olla sulle hyvin helläwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja sitä kautta elämääsi kannatella. Song for Marion täyttää hyvin viihteellisen arvonsa ikäihmisistä kertovien elokuvien keskuudessa. Huolimatta sen suhteellisen yksijakoisesta juonenkääntelystä, se ei ole kuitenkaan ihan ennalta-arvattava ja valmiiksi pureskeltu. Se tarjoaa varmasti makeita nauruja niille, joiden mielestä mummojen ja vaarien tulisi vain kutoa sukkaa ja kuokkia puutarhaa ja me muut voimme vain ihastella / ihmetellä heidän elämäniloaan. Song for Marion poikkeaa suhteellisen vahvasti ohjaaja Mr. Paul Andrew Williamsin muista teoksista. Niissä elokuva on suunnannut sanomaansa selvästi synkempään suuntaan ja niihin verrattuna Song For Marionia kaikesta melankolisuudestaan huolimatta voi pitää suhteellisen kevyenä sunnuntai-iltapäivän tuotoksena. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Song for Marion on ihan hyvää leffakamaa, jos haluaa itselleen hyvän mielen, kuunnella virkistäviä kappaleita sekä tirauttaa sen kyyneleen siellä loppusuoralla -oikeasti varaa niitä nessuja mukaan. Lullaby - Goodnight My Angel osuu, uppoaa ja kastelee hihat.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Viime kuukausina on saanut lukea paljon siitä, miten ikääntyneitä kosiskellaan elokuvateattereihin heidän ikäryhmästään tehdyillä leffoilla. Asiahan ei oikeastaan ole mitenkään uusi, sillä onhan näitä 50 + / 60+ elokuvia tulla putkahtanut säännöllisen väliajoin eri elokuvatyylilajien joukosta katsojien iloksi. Ehkä enemmänkin olisi keskusteltava sen sijaan siitä, että ollaanko nyt ajatumassa vain kevyemmän tyylilajin elokuviin laajan kirjon käyttämisen sijasta. Olipa se sitten niin tai näin, niin alla olevasta listasta voi jokainen poimia niitä omia suosikkejaan vuosien varrelta. Ikääntyminen siihen kuuluvine haasteineen odottaa meitä jokaista, ehkä elokuvien katsominen voi valmentaa meitä nuorempia siihen, tai sitten ei.

  • Trouble with the Curve (2012) – Clint Eastwood ei tahdo jäädä eläkkeelle
  • Hope Springs (2012) – Meryl Stree ja Tommy Lee Jones hakevat vauhtia avioliittoonsa
  • The Best Exotic Marigold Hotel (2011) – ryhmä eläkekäisiä muuttaa Intiaan
  • Robot & Frank (2012) – Fran Langella saa robotin pojaltaan kotiavuksi
  • Iron Lady (2011) – Meryl Streep kuvaa Margaret Thatcherin elämää
  • Letters to Juliet (2010) – Vaness Redgrave löytää tosirakkauden
  • Get Low (2010) – Robert Duvall valmistelee hautajaisiaan
  • RED (2010) – joukko eläkkeelle jääneitä agentteja puhdistelee nimeään
  • Harry Brown (2009) – Michael Caine tasaa tilejä lähiöjengin kanssa
  • It’s Complicated (2009) – Meryll Streep yrittää päättää Steve Martinin ja Alec Baldwinin välillä
  • Gran Torino (2009) – Clint Eastwood murahtelee oikeutta omin käsin
  • Last Chance Harvey (2008) -Dustin Hoffman ja Emma Thompson tukevat toisiaan romassirintamalla
  • The Bucket List (2008) – Morgan Freeman ja Jack Nicholson valmistelevat kuolemaansa
  • No Country for Old Men (2007) – Tommy Lee Jones ja Javier Bardem selvittelevät välejään
  • Away from Her (2007) -Gordon Pinsent, Stacey LaBerge ja Julie Christie esittävät Alzheimerin taudin merkityksen
  • Little Miss Sunshine (2006) – Alan Arkin ja Abigail Breslin löytävät sukupolvien välisen yhteistyön matkalla missikisoihin
  • The Notebook (2004) – James Garder ja Gene Rowland sekä Ryan Gosling ja Rachel McAdams pitävät huolta partneristaan loppuun asti
  • Calender Girls (2003) – Helen Mirren ja Julie Walter keräävät rahaa nakukalenterilla
  • Something’s Gotta Give (2003) – Jack Nicholson ja Diane Keaton löytävät yhteisen sävelen
  • About Schmidt (2002) – Jack Nicholson ja Kathy Bates auttavat toisiaan elämän merkityksen löytämisessä
  • The Straight Story (1999) – Richard Farnsworth tekee pitkän matkan veljensä luokse
  • Dolores Clairborne (1995) – Jennider Jason Leigh saapuu puolustamaan äitiään Kathy Batesia
  • Grumpy Old Men (1993) – Jack Lemmon ja Walter Matthau yrittävät tulla toimeen keskenään
  • Fried Green Tomatoes (1991) – Jessica Tandy opettaa pari asiaa naisten välisestä todellisesta ystävyydestä Kathy Batesille
  • Driving Miss Daisy (1990) – Morgan Freeman kuskaa Jessica Tandyä
  • Cocoon (1985) – Don Ameche ja Wilford Brimley etsivät nuoruuden lähdettä
  • On Golden Pond (1982) – Katherine Hepburn ja Henry Fonds viettävät kesää yhdessä
  • Harold and Maude (1971) – Ruth Gordon ja Bud Cort rakastuvat toisiinsa ikäerosta huolimatta
  • Sunset Boulevard (1950) – Gloria Swansonin on vaikea hyväksyä ikäänsä

Näitä elokuvia muistellessa ja niihin liittyviä ajatuksia pohtiessa on tunnustetteva, että jos jokin filmiyhtiö järjestää ’ikääntyneiden elokuvailtamat’, missä usempaa yllä olevasta listasta pääsisi muutaman päivän sisällä katsomaan, niin ottaisin mukaan runsaasti juotavaa, pikku purtavaa ja tyynyn peffan alle. Minua ei saisi varmaankaan kuin kulumalla silloin leffasalista pois.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit
help

Vastaa

home
contact
news