The Session – Istunnot elokuvasta luvataan uutta Kuninkaan Puhe-menestystarinaa. Ainakin se täyttää kaikki kriteerit sisällön suhteen. Tällä kertaa kuninkaallisella ei puheongelmia, vaan keskikohtana on halvaantunut 30+ jotain ikäinen mies. Kuninkaan puheen tavoin yhden miehen show on kuitenkin mahtavaa katseltavaa, kumpikin elokuva käsittelee vammaisuutta ja kummassakin vamman yli päästä jatkamaan normaalia elämää. Sekä luonnollisesti kumpikin näistä perustuu tosielämän tapahtumiin. Tosin Kuninkaan puheesta poiketen valkokankaalla tarjoillaan täysalastomuutta, mikä ei varmaan änkyttämiseen verrattuna ole mikään elokuvapalkintoja jakavien tuomaristojen ykkösaihe – ellei sitten ole suomalaisessa saunakulttuurissa.
The Sessions-elokuvassa Mark O’Brien (John Hawkes) on runoileva journalisti rautaisen keuhkon kanssa, jonka polio hänelle aikoinaan lahjoittanut, ja joka palkkaa itselleen seksiterapeutin Cheryl Cohen-Greene (Helen Hunt) auttamaan neitsyytensä menettämisessä. Ainakin mies mietti asiaa pitkään ja hartaasti, sillä ekstaasiin pääseminen tapahtui vasta hänen ollessaan 38 vuotias. Suostumuksensa asialle antaa hänen pastorinsa Brendan (Willian H. Macy), koska Mark tuntee, että hänen parasta ennen päivänsä lähestyy kovaa vauhtia.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Mr. Ben Lewin on pohjannut elokuvansa Mr. O’Brianin kirjallisiin teoksiin: On Seeing a Sex Surrogate (1990) ja How I Became a Human Being: A Disabled Man’s Quest for Independence. Se miten paljon taiteellisia vapauksia filmissä on, on vaikea sanoa, sillä Mr. O’Brian siirtyi autuaammille metsästysmaille vuonna 49 vuoden iässä vuonna 1999. Joten tarkennuksia on ollut hieman vaikea tehdä vaikka käsikirjoitusta on tehty yhdessä Mr. O’Brianin partnerin Susan Fernbachin ja seksityöläisen Ms. Cohen-Greenen kanssa. Aihe kiinnosti ohjaajaa omien poliokokemuksiensa vuoksi, mutta hän on onnistunut välttämään taudilla mässäilyn ja keskittymään seksuaalisen aktin mahdollistamiseen.
Pääosissa pyörivät näyttelijät tekevät mahtavaa työtä. Mr. Hawkes makasi käytännössä koko elokuvan ajan paikoillaan ja häntä tuskin nähdään yli 90 asteen kulman kuvattuna. Oli myös ihastuttavaa nähdä Ms. Hunt takaisin valkokankaalla. Elokuva on kuvattu enemmän huumoria silmäkulmassa asenteella kuin draamallisella alleviivaamisella. Markin osoittaessa huumorin kautta hänen ihmisoikeutensa rakkauteen ja seksiin. Valkokankaalla ei kuitenkaan varmaan pitkääääään aikaan ole ollut näin paljon suoraa puhetta seksistä, sen eri muodoista tai saati sitten siihen valmistautumisesta.
Ikävä kyllä en vain usko elokuvan saavan sille kuuluvaa arvostusta. Seksi näinkin selkeästi käsiteltynä saati sitten yhdistettynä vammaisuuteen ei ole koskaan ollut mitenkään myyvä juttu. Tämä tuli esille jo elokuvan teon aikana, sillä rahoitusta ei saatu vaan se hankittiin ystäviltä ja tuttavilta. Tämä on sinänsä huvittavaa, sillä seksi aiheena yleensä myy. Syy ehkä onkin siinä, että se esitetään osana uskontoa, moraalia ja hygieniaa, mikä voi aiheuttaa katsojakatoa. Toisaalta muun muassa Episodista (12/2012) on saanut lukea, että tänä vuonna on tullut valkokankaalle jo kaksi vammaisseksiä käsittelevää elokuvaa ja tässä kohtaa jouduin kovasti ponnistelemaan muistaakseni mitä ne olivat. Ja pitkään aikaan en ole nauranut niin makeasti, kun lukemani artikkeli paljasti ne elokuviksi Rust & Bone sekä Koskemattomat. Itse en niitä todellakaan liittäisi sanan vammainen ja seksi -kategorian alle. Mutta sallittakoon näkökulmat kaikille.
Asenteella voittoon 
ja kaikkien ympäröivien vaikeuksien yli – hyvällä mielellä. Kaikesta seksistä huolimatta The Sessions-elokuva on enemmän tarina ihmisen haavoittuvuudesta ja herkkyydestä kohdata toinen. Kotisohvalta käsin asiaa pohdittuna voi myös todeta, että Session-elokuva esittää sitä, miten Cheryl ja Mark opettavat toisilleen tärkeitä asioita, joista pienin ei ole nykyiseen hetkeen tarttuminen ja sen mukaan eläminen. Elokuva saa katsojan nauramaan ja itkemään yhtä aikaa, tuntematta myöskään liikaa sääliä aiheesta. Tätä ei kovin moni elokuva tarjoa. Suosittelen Sessions-leffaa kaikille ikärajoituksen puitteissa. Niille, jotka lähtevät hakemaan elokuvasta seksiä, varoituksen sanasena annetaan varautuminen pettymykseen. Alastomuutta on toki luvassa, mutta siihen se jääkin. Sen sijaan itse jäin kaipaamaan hieman syvällisempää lähestymistapaa näihin mielenkiintoiseen aiheeseen. The Session olisi kestänyt hyvin ainakin puolen tunnin lisäyksen, joka olisi kenties syventänyt lisää Markin ajatuksia käsitellystä aiheesta. Nessuja on hyvä varata mukaan, sillä Mr. O'Brienin runous voi koskettaa oletettua enemmän. Overall Kokonaisarvosana.
Love Poem For No One In Particular
Let me touch you with my words
For my hands lie limp as empty gloves
Let my words stroke your hair
Slide down your back and tickle your belly
Ignore my wishes and stubbornly refuse to carry out my quietest desires
Let my words enter your mind bearing torches
– Mark O’Brien
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: helen hunt, john hawkes, william h. macy