VALIKKO
privacy

The Intouchables / Untouchable – Koskemattomat

Mr. Abdel Selloun kirjaan You Changed My life (2011) perustuva elokuva Intouchables – Koskemattomat kertoo neliraajahalvaantuneesta miljonäärista Philippestä (François Cluzet), joka etsii uutta henkilökohtaista avustajaa. Paikan saa vastoin kaikkia odotuksia työtön pikkukonna Driss (Omar Sy), joka näkee ihmisen vammansa takana. Elokuva kertoo näiden kahden miehen erilaisuudesta ja siitä, miten ystävyyttä löytää sellaisten ihmisten parista, joilta sitä luulisi viimeisimmäksi saatavan.

Näyttelijöille täytyy antaa tunnustusta. Asian perille saaminen pelkän naaman ja dialogin avulla on haastavaa ja erityisen sen haastavaksi sen koki Mr. Cluzet, joka oli tottunut ilmaisemaan itseään enemmän kehon kuin dialogin kautta. Nyt hänen kehonaan toimi vapaasti ja villisti itseään ilmaiseva Mr. Sy. Mr. Syn roolisuoritus onkin omaa luokkaansa ja voi hyvin ymmärtää mihin miehen suitsutus perustuu. Joskin kumpikin mies kyllä ansaitsee kaikki ne kehut ja kiitokset, mitä heidän suuntaansa näistä roolisuorituksista osoitetaan.

Pienen budjetin elokuva räjäytti pankin totaalisesti ensin Ranskan maalla, missä se äänestettiin vuoden 2011 kulttuuriseksi tapahtumaksi ja sen jälkeen muualla maailmassa. Ja ihan hyvällä syyllä. Elokuva on älyttömän hauska ja hyvä. Tällaisia tahtoisi lisää. Elokuvan ihastuttavuutta varmaan lisää se, että se pohjautuu tositapahtumiin tietyin taiteellisin vapauksin. Tosielämässä innoitusta ohjaajille antoivat pyörätuolissa istuva Mr. Philippe Pozzo di Borgo ja hänen algerilainen avustajansa Mr. Abdel Sellou. Nyt täytyy vain toivoa, että hollywoodlandia ei tee tästä amerikkaista versiota. Tässä taitaa kuitenkin toiveeni mennä hukkaan, sillä huhujen mukaan tuottaja Mr. Harvey Weinstein on napannnut elokuvan englannikieliset oikeudet ja pääosaan kuulemma suunnitellaan Mr. Colin Firthiä.

Ei ehkä ihan samaa kalibeeria, mitä valkokankaalla nähtiin, mutta ilman aitoja ja alkuperäisiä tarinan innoittajia ei tässä vaiheessa oltaisi.

Leffaa on kritisoitu muutamista asioista. Ensinnäkin se vaikuttaa lainanneen joitakin ideoita elokuvista The Scent of the a Woman, Trading Places ja The Sea Inside Me. Mutta miksi se pyörä pitäisi keksiä uudelleen, tarinahan toimii joka tapauksessa. Toiseksi rotu- ja luokkatietoisten katsojien silmissä elokuva on herännyt pahennusta. Vahvasti karrikoiden voisi väittää, että Intouchables esittää vain modernin version orjuudesta, missä kehnoissa oloissa kasvanut tumma mies otetaan plantaasille töihin rikkaan ja ylimielisen omistajan palvelukseen. Itse en moista näkökantaa ymmärrä, enkä myöskään sitä miksi lähes kaikesta eri väristen ihmisten kohtaamisesta pitäisi vetää suoria linjoja epätasa-arvoisuuteen. Käsittääkseni veri meidän kaikkien sisällä on punaista. Ja jos Philippen apulaisena pyörisi valkoihoinen mies, rotuasiaa ei edes nostettaisi elokuvan kanssa esille. Miksi sitä verta pitää kaivaa väkisten omasta nenästään, ihmettelen vain. Ihmisiähän me kaikki olemme. Ja Mr. Drissin asenteen ottaminen ei varmastikaan haittaisi. Hän näkee työnantajassaan toisen ihmisen, ei vammaista tai säälittävää ihmistä.

Rotumölinän sijasta ehkä enemmän pitäisi keskittyä elokuvan nimen merkityksellisyyteen. Nimi Intouchables viittaa kummankin pääosassa olevan miehen epätasa-arvoisuuteen yhteiskunnassa. Toinen on vammautunut, ja toisella on heikko yhteiskunnallinen asema. Kumpikin edustaa ihmisluokkaa, jonka kanssa useimmat eivät halua olla tekemisessä ja ovat siten koskemattomia, Euroopan kastittomia.

Periaattteessa traagista tarinaa ja paljon satiirista nauruawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
eli hitaasti ja varmasti, mikä sopii hyvin elokuvan tyyliin. Viimeistään loppumetrien kohdalla, missä elokuva esittää todellisen elämän sankarit, kyynisimmätkin katsojat sulavat. Elokuvan aikana saa nauraa yhdessä pääosan esittäjien kanssa maailmalle, eikä niinkään heille. Intouchables on elokuva humaanisuudesta, toivosta ja mahdollisuuksista koskettaa. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta soisin kaikkien nauttivan näin hyvän mielen elokuvasta, joka pakottaa jossakin määrin pohtimaan myös niitä omia asenteitaan vammaisia kohtaan. Intouchables ei alleviivaa, syytä sormella tai aiheuta pahaa mieltä katsojalle, enkä myöskään ymmärrä miksi sen niin pitäisi tehdä. Suosittelen siis ihan täysillä kaikille itsensä ihmiseksi tunnistaville leffasaliin suuntaamista ja hyvän olon hankkimista tämän rainan parissa. Koskemattomat koskettaa hyvällä tavalla.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Elokuvaa vammaisuudesta oli vaikea myydä rahoittajille. Eräs tämän elokuvan rahoittajista ehdottikin, että eikö päähenkilö voisi kävellä hieman, jolloin rahaa löytyisi helpommin. Onneksi ei voinut. Asenne on kuitenkin hyvin ymmärrettävä, sillä vammaisuus ja sen kanssa eläminen ei varmaankaan ole niitä myyvimpiä elokuvan aiheita. Teeman ympäriltä on kuitenkin tehty hyviä elokuvia, joista tässä muutamia:

  • Rain Man (1988), Raymond Babbitt (Dustin Hoffman) on autistinen
  • Born on the Fourth of July (1989), Ron Kovic (Tom Cruise) saa selkäydin vamman Vietnamin sodassa
  • My Left Foot (1989), Christy Brownilla (Daniel Day Lewis) on cp-vamma
  • What’s Eating Gilbert Grape (1993), Gilbertin veli (Leonardo DiCaprio) on autistinen
  • Forrest Gump (1994), Forrest Gump (Tom Hanks) on älyllisessä kehitysessä jälkeenjäänyt.
  • As Good As It Gets (1997), Melvin Udallilla (Jack Nicholson) on pieni ongelma.
  • A Beautiful Mind (2001), John Forbes Nash (Russell Crowe) kärsii skitsofreniasta.
  • The Horse Whisperer (1998), nuoren Gracen (Scarlett Johansson) on opittava elämään amputaation kanssa
  • Frida (2002), Frida (Salma Hayek) sairastuu polioon ja jää vuoteen omaksi
  • Rust & Bone (2012) eläintenhoitaja (Marion Cotillard) menettää molemmat jalkansa.
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt:
Kommentit
podcast

Vastaa

trademarks
feed
handbook