Silver Linings Playbook -elokuva kertoo Pat Solitarinosta (Bradley Cooper), joka palaa vanhempiensa nurkkiin ja valvontaan asumaan kahdeksan kuukautta psykiatrisella osastolla viettämänsä ajan jälkeen. Patilla on ongelmia vihan- ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinassa, eikä isäpapan Pat Seniorin (Robert De Niro) järjenjuoksukaan aina ole pelkkää strömsöötä. Pat toivoo yhä pystyvänsä pelastamaan avioliittonsa entisen vaimonsa Nikin (Brea Bee) kanssa, joskin Patin isällä ja äidillä Doloreksella (Jackie Weaver) on asiasta oma käsityksensä. Elämänsä kasaan kursimisessa Patia on luvannut auttaa hänen psykiatrinsa Patel (Anupam Kher ), hyvä ystävänsä Ronnie (John Ortiz), sairaalassa tapaamansa Danny (Chris Tucker) ja naapurin leskeksi jäänyt Tiffany (Jennifer Lawrence). Vaikka mukana on populaa vaikka muille jakaa, elokuva keskittyy hyvin yhden miehen mieleen ja hänen uskomuksiinsa elämän voittamisesta ja paremmasta huomisesta.
Päärooleissa taitavuuttaan osoittavat Mr. Cooper ja Ms. Lawrence eivät olleet ainoita ehdokkaita elokuvaan. Pat Juniorin mielenhallinnan taakkaa ajateltiin alunperin Mr. Mark Wahlbergille, joka kuitenkin oli sopimusongelmien vuoksi estynyt astumasta rooliin. Tiffanyn roolia puolestaan havittelivat Ms. Lawrencen lisäksi muun muassa Anne Hathaway, Rachel McAdams ja Kristen Dunst. Itse olen tyytyväinen valintoihin ja kaikki ne, jotka pitävät Mr. Cooperia vain kauniina poikana Hangover-elokuvista tulevat erittäin myönteisesti yllättymään. ’Maailman seksimmäimmän miehen’ tittelin takaa löytyy näyttelijä, joka osaa ammentaa riittävästi ja uskottavasti mielenhallinnan keinoja valkokankaalle. Elokuvan nimi Silver Linings Playbook tulee Pat Juniorin sinnikkäästä uskomisesta parempaa huomiseen ja siihen, että jokaisella pilvellä on ne hopeareunuksensa. Mr. Cooperin lisäksi Ms. Lawrence nuoresta iästään huolimatta tekee myös uskottavan roolin leskeksi jääneenä Tiffanynä. Naisen roolityössä on samanlaista intensiteettiä, mitä oli nähtävissä jo Winter’s Bone -elokuvassa. Joten kummankin näyttelijän Oscar-ehdokkuudet eivät tässä mielessä yhtään yllätä.
Kaikista yllättävimmän myönteisen kokemuksen valkokankaalta katsojille kuitenkin tarjoilee sivuroolissa asioita kuntoon laittava Robert DeNiro. On ihastuttavaa nähdä miestä haastavammassa roolissa kuin Fockers-klaanin perheenpäänä. Viime vuosina hän on päässyt kukoistamaan erilaisissa sivuosissa (Machete – 2010; Limitless – 2011), mutta ne eivät tee miehestä huonoa näyttelijää. Toivottavasti samantasoista esiintymistä valkokankaalla on luvassa lisää, sillä miehen ammattitaito ei ole kadonnut minnekään, vaan hän todellakin pystyy vetämään useampaa eri mielentilaa uskottavalal tavalla. Koko elokuvan roolitus on itse asiassa hyvin onnistunutta, eikä siitä ole pongailtavissa sitä heikointa lenkkiä.
Vaikka Silver Linings Playbook on omalta osaltaan romanttinen komedia hullusta ja brutaalista rakkaudesta, siitä on kaukana Crazy, Stupid, Love -leffan tyylinen rakkausrintamalla väkisin yrittäminen. Sen sijaan leffa keskittyy kertomaan siitä, mitä kaikkea järjestämme päässämme saadaksemme takaisin elämänhallinnan ja sen mielestämme oikean rakkauden. Kun teet niin ja näin, niin sitten…. – kuulostaako tutulta kenellekään? Ja tässä kaikessa rosoisuudessa elokuva onkin valloittavan ihana. sen ovat myös huomanneet Oscar-tuomaristo, joka on päästänyt elokuvan pääosaehdokkuuksien lisäksi kisaamaan sivuosa-Oscareista ja sen parhaan elokuvan Oscarista. Toivon kovasti rainalle onnea ja menetystä siihen kisaan, sillä leffa oikeasti on ihan tajuttoman hyvä.
Mikäli mielen järkkymisen käsittely valkokankaalla kiinnnostaa, niin suosittelen ainakin seuraavien elokuvien katsastamista: Psycho (1960), One Flew Over the Cuckoo’s Nest (1975), Rain Man (1988), The Virgin Suicides (1999), Girl Interrupted (1999), K-PAX (2001), A Beautiful Mind (2001), A Single Man (2009), Shutter Island (2010), Prinsessa (2010), Melancholia (2011), The Beaver (2011) ja We Need to Talk About Kevin (2011). Luvassa on elokuvia muun muassa pakko-oireista, autismista, kaksisuuntaisesta mielialahäirisöstä, klinisestä masennuksesta ja skitsofreniasta. Tämän listan ulkopuolelle jää vielä varmasti monta muutakin vakuuttavaa elokuvaa.
| Hyvän olon leffa mielen järkkymisestä |  |
|---|---|
| Joten ohjaaja Mr. David O. Russelia ei voi kuin onnitella epätasapainossa olevien ihmisten kuvaamisesta kotoisissa olosuhteissa. Silver Linings Playbook -elokuvasta löytää kaikki klassikon aiheet, joten sen menestyminen eri elokuvakisoissa ei sinänsä yllätä. Mielisairauden kanssa elämisestä elokuva kertoo hyvin tarinaan perheestä ja sen yrityksestä korjata rikki mennyttä asiaa. Tosin hyvin hollywoodmaiseen tapaan nämäkin ovat helpommin hoidettavissa kuin arkielämässä. Mutta leffa ei tästä huolimatta sorry romanttisen lässyttämisen puolelle ennen loppumetreille pääsyä, mikä onneksi myös pidetään suhteellisen aisoissa, että elokuvasta ei mene maku ihan kokonaan. Elokuva arvioinnin näkökulmasta leffan rosoisuus ja tavallisten pulliaisten parissa pyöriminen ihastuttaa. Silven Linings Playbook tarjoaa sitä kuuluisaa arkea ilman kermakakkupäällystä ja sitä kautta varmasti vetoaa useampaan eri ikäryhmään katsojien parissa. Suosittelen leffaa kaikille erittäin mielelläni, leffan jälkeen sen oman kullan kainaloon on myös kiva käpertyä, vaikka mistään lässyttämistä valkokankaalla ei olekaan suurta tarjontaa. Onnistunut arki on vaan niin totaalisen kaunista. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: bradley cooper, jackie weaver, jennifer lawrence, robert de niro