VALIKKO

Varasto

Ms. Taru Mäkelä on onnistuneesti pystynyt tuomaan esille sen, mitä tapahtuu maalikaupan varastossa valvovien silmien ulkopuolella ja hieman sen ulkopuolellakin. Elokuva perustuu Mr. Arto Salmisen romaaniin, josta Mr. Veli-Pekka Hänninen on luonut kansantajuinen komedian – kuulemma. Kansantajuisuus näkyy kuulemma siinä, että romaanin roisia kieltä ja seksuaalista kanssakäymistä karsittiin kovalla kädellä – pois, pois, pois, pois… Siistimisen tarkoitus oli kuulemma avata kirkon kukkaron nyörit, mutta rakas kansankirkkomme piti elokuvaa edelleen liian ’mielenkiintoisena’ ja kieltäytyi yhteistyöstä. Katsojien onneksi(ko?) siistitty versio jäi kuitenkin elämään ja sitä saa nyt seurata valkokankaalta. Ms. Mäkelän yllätykseksi duunaripainoitteinen elokuva on nousemassa kansansuosikiksi. Ehkä siistiminen tehosi. Tai sitten elokuvan esittämä selviytyminen laman keskellä – sitä kohtihan Suomi on muutenkin menossa tällä hetkellä.

Varasto elokuvassa Antero Rousku (Kari-Pekka Toivanen) työskentelee maalikaupan kellarissa sijaitsevassa varastossa yhdessä lähiesimiehensä Ranisen (Aku Hirviniemi) kanssa. Ylläpitääkseen omaa elämäntyyliään hän myy tavaraa kassan ohitse Jylhäkorvelle (Vesa Vierikko) ja purkaa miehisiä paineitaan yläkerran kaupassa työskentelevän Karita (Minttu Mustakallio) kanssa.

Alkuperäisen romaanin kirjoittaja Mr. Arto Salminen (1959 – 2005) erikoistui romaaneissaan kirjoittamaan yhteiskunnan kipeistä kohdista: työttömyydestä, pätkätöistä, köyhyydestä ja tosi-TV:stä. Kirjoittajan tyylille oli tyypillistä mustan huumorin kukan viljeleminen lähes inhorealistisesti. Ja ainakin Varasto-elokuvaan asti Mr. Salminen oli lähinnä kriitikoiden ylistämä ja kansan ohikatsoma kirjoittaja. On kuitenkin tunnustettava, että varasto elokuvan jälkeen taidan suunnata kirjastoon ja etsiä jonkun seuraavista teoksista: Kalavale (2005), Lahti (2004), Ei-kuori (2003), Paskateorio (2001), Varasto (1998) ja Turvapaikka (1995). Tästä päähänpotkitun asenteen lähtökohdasta lähtien Varasto-elokuvan loppu herättää kysymyksiä. Itse olisin ehkä lopettanut filmin pari minuuttia aiemmin.

Näyttelijöiden valkokangasansioista tunnustusta on annettava päärooleja kantaville henkilöille. Mr. Toivanen on tullut tutuksi myös elokuvista: Vähän kunnioitusta (2011), Tummien perhosten koti (2011), Raja 1918 (2008) sekä nyt myös valkokankaalla pyörivässä uusimmassa Vares-rainassa, Vares – kaiden tien kulkijat. Ms. Mustakallio puolestaan on hankkinut valkokangas aikaa muun muassa elokuvissa: musikaalissa Jos rakastat (2010), Sooloilua (2007), Miehen työ (2007) sekä Lapsia ja aikuisia (2005). Ja Mr. Hirviniemi (alias rakennusmestari Harjakainen) vieraili viimeksi tässä blogissa Herra Heinämäki elokuvassa (2012). Sen lisäksi hän on osoittanut taitojaan elokuvissa Risto ja Kotirauha (2011), Täällä Pohjantähden alla II (2010) sekä Tali-Ihantala 1944 (2007).

Mainittujen Mr. Toivasen, Ms. Mustakallion ja Mr. Hirviniemen lisäksi elokuvassa vilahtaa suomalaisen tähtitaivaan muitakin nimiä. Niin Ms. Hannele Laurilla, Mr. Vesa-Matti Loirilla ja Mr. Esko Salmisella on pieni, mutta merkittävä rooli elokuvassa. Lisäksi haluan hehkuttaa Mr. Juha Mujeen loistavaa pms-oireilun esittämistä myymäläpäällikön housuissa. Mies todellakin on seurannut pms-oireita omaavaa naista useamman kuin yhden kerran. Mr. Muje ilmeisesti pääsee tähän blogiin uudestaan kotimaisen lastenelokuvan kautta. Luvassa olisi uusi Risto Räppääjä ja viileä Venla (2012) tämän vuoden aikana. Ehkä hän pääsee näyttämään myös siinä feminististä puoltaan.

Tulipa sitten tämäkin nähtyäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuvaa oli hehkutettu ihan älyttömästi etukäteen ja odotukset olivat sen mukaisi: (epä)romanttinen komedia – sehän ei voi olla kuin hauska. Toki leffa tarjosi kunnon hymähdyksiä aina välillä, esitteli useampaa kasvutarinaa ja duunariarkea ihan menevällä tavalla. Se ei vaan ikävä kyllä uponnut minuun. Joten pakko suunnata kirjan pariin katsomaan, miten opportunista maailmaa elokuva jättää ulkopuolelleen. Onnellinen on se, joka ei ymmärrä olevansa tyhmä – ehkä tämä on sen, mitä varasto meille eniten opettaa. Elokuva ei moralisoi, mutta tarjoaa siihen kyllä monta mahdollisuutta. Voi olla myös niin, että pidät leffasta enemmän kuin minä, joten siitä vaan varastotoimintaa seuraamaan. Itse lähden sinne kirjastoon.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Osastot: Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa