Uusin Monsters-elokuva sijoittuu aikaan ennen pelkotehdasta Monster Inc:ä (2001). Tässä vaiheessa Mike Wazowski – Masi Pallopää (Billy Chrystal) ja James P. ´Sulley’ Sullivan – Timo Karvanen (John Goodman) eivät vielä ole parhaita ystäviä. Vaan pikemminkin opettelivat Monstereiden yliopistossa pelottelemisen jaloa taidetta. Elokuvan tarina selvittää, että hankalankin alun jälkeen voidaan vielä löytää se tosiystävyys vieraidenkin kesken. Tosin tällä kertaa sitä auttaa koulusta erottamisen uhka dekaanin Dean Hardscrabble (Helen Mirren) taholta, joka antaa armoa tuleville pelottajille vain jos yhteistyö alkaa sujumaan tulevissa Scare Games -kisoissa.
Esi-osat ovat aina haasteellisia. Ennen Monsterit University -elokuvan esiosaa käsikirjoittajaryhmä päätti tutustua hyviin elokuvallisiin esiosiin, niitä ei vain heidän mielestään löytynyt. Joten tässä on nyt sitten yritystä senkin edestä. Haaste muodostuu varmasti osin siitä, että jokainen katsoja tietää miten tarina lopulta loppuu ja siitä huolimatta se esi-osa olisi kyettävä tekemään mahdollisimman mielenkiintoiseksi, draaman kaarta mukanaan kantavaksi ja itsenäisesti toimivaksi elokuvaksi. Miken ja Sulleyn tullessa ylimmiksi ystäviksi voi vain kuvitella miten haasteellista oli saada heidät alunperin olemaan eri puolilla ystävyyden aitaa – uskottavalla tavalla. Tässä tavoitteessa on kuitenkin mielestäni onnistuttu suhteellisen kiitettävällä tavalla, joka osoittaa, että The Monsters University toimii ihan itsenäisestikin eikä ’pakota’ katsomaan sen vuonna 2001 valmistunutta jatko-osaa.
The Monsters University jatkaa hyvin Pixar Animation Studioiden menestystä. Aiemmin firma vei kotiinsa Oscarin parhaasta animaatiosta, Brave. Pixar kuuluu suosikkistudioihini jo pelkästään sen vuoksi, että se ei kovin paljon kierrätä vanhoja ideoita, vaan luottaa myös uusien tuttavien karismaan. Tästä hyviä esimerkkejä ovat olleet A Bug’s Life (1998), Monsters Inc. (2001), Finding Nemo (2003), The Incredibles (2004), Ratatouille (2007), WALL-E (2008) ja Up! (2009). Toki sarjatuotannossa olevat Toy Story (1995, 1999, 2010) ja Cars (2006, 2011) ovat myös paikkansa ansainneet. Ja jokaisella varmasti on näistä oma suosikkinsa. Itse kyllä tunnustaudun ’Masi Pallopää’ -tytöksi.
Ohjaaja Mr. Dan Scanlon painottaa elokuvan pyrkineen olemaan hyvän mielen leffa. Tarkoitus oli luoda hauska matka itsetuntemukseen ja sitä kautta myös emotionaaliseen kasvuun. Elokuva on tässä hyvin onnistunut, se on todellinen hyvän mielen elokuvava, jonka jälkeen sitä uskoo, että maailmassa on sittenkin toivoa paremmasta, ahkera opiskelu palkitaan ja yhteistyö on voimaa myös vähän mielenkiintoisemman sakin kesken. Elokuva myös tasapainoittaa hienosti Masi Pallopään ja Tarmo Karvasen valkokangasaikaa. Siinä missä Monster’s Inc -elokuvassa painopiste oli enemmän Tarmon toiminnassa, nyt Masi Pallopää saa sitäkin enemmän tarinantynkää itsensä taakse.
Se, miten hyvin Monsters University onnistuu tässä esiosan esittämisessä jää katsojan päätettäväksi. Itse kuitenkin liitän sen yhtä onnistuneisiin esiosiin kuin viime vuosina nähdyt esiosat ovat olleet. Näistä mainitakseni hyviä 2000-luvulla ovat olleet muun muassa Batman Begins (2005), Star Trek (2009), X-Men: First Class (2011), Rise of the Planet of Apes (2011) ja Amazing Spider-Man (2012). Masi Pallopää ja Timo Karvanen sopivat hyvin tähän ryhmään Ozmo Kappa -ryhmänsä kanssa.
| Yhteistyö on voimaa |  |
|---|---|
| varsinkin kun se osoittaa, että yksilöiden ainutlaatuisuus hitsaa meidät ryhmänä hyvin toimivaksi. Monsters University osoittaa hyvin sen, että ne asiat joita me haluaisimme tehdä, eivät välttämättä ole niitä asioista, joissa me olemme hyviä. Pientä kasvutarinan tynkää siis valkokankaan tällekin puolelle. Kotisohvapsykologisen lähestysmistavan lisäksi elokuvaa on kiitettävä siitä, että se toimii hyvin myös erillisenä yksikkönä. Leffan sisäistäminen ei vaadi Monsters Inc. näkemistä tai vaadi sen näkemistä leffan jälkeen. Onnittelut Pixarin suuntaan tästä. Leffa ansaitsee myös kaikki ikärajansa, sillä se osoittaa että pelko-yliopisto todellakin kouluttaa kauhusta kangistajia eikä mitään söpöjä-pikku-pehmoja. Tämä siitäkin huolimatta, että elokuva on erittäin sydämellinen. Ja onneksi Räyhkä on vielä ihan asiallinen (ei niin hurrrrjan pelottava) tässä osassa. Suosittelen leffaa kaikille hyvän animaation ystäville, Monstereiden maailmasta pitävälle ja koko perheelle. Nyt täytyy vain jäädä odottamaan jatko-osaa Pelkotehtaalle. Toivottavasti se on luvassa joskus, siihen asti täytyy vain kuluttaa DVD-levyjä näiden kahden leffan kohdalla. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
’Excel in the art of extreme creepiness! Discover the monster you want to be!’
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa