Nolla käytöksessä (Zéro de conduite) sai ensi-iltansa 7.4.1933 ja joutui saman tien pannaan Ranskassa vallankumouksellisen, auktoriteetteja halveksivan sekä poliittisesti liian arveluttavan luonteensa vuoksi. Aika hyvin yhdeltä elokuvalta, jonka pituus oli vielä suhteellisen lyhyt. Lienee kuitenkin parasta muistuttaa, että pannaan laittamisen aikaan Eurooppa valmisteli itseään toiseen maailmansotaan, jos näin voi sanoa. Elokuvan sensuuri/panna muuten jatkui toisen maailmansodan loppuun asti (15.2.1946), jonka jälkeen maan katsottiin olevan valmis näinkin vallankumouksellisiin elokuviin, jonka tunnetuin kohtaus on varmastikkin tyynysota poikien makuusalissa.
http://www.youtube.com/watch?v=MohSETiJ35k
Elokuvaa, Nolla käytöksessä, pidetään kuitenkin yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana lapsuudenkuvauksena, mikä sai myös minut Plevnaan suunnistamaan. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska toiset pitävät elokuvaa hyvin anarkistisena kuvauksena siitä, miten lapsia kasvatetaan lähes vankilamaisissa olosuhteissa, ja toiset taas ylistävät lasten riemuvoittoa aikuisista. Molemmat siis samassa elokuvassa. Oli sitten niin tai näin, niin elokuva kuulemma perustuu sen ohjaajan Jean Vigon (26.4.1905 – 5.10.1934) henkilökohtaisiin kokemuksiin sisäoppilaitoksista ja varmasti näin osaltaan kuvastaa ohjaajan pyrkimystä kuvata aikuisten yritystä tukahduttaa lapsuuden villiys. Tässä teemassa ehkä näkyy Mr. Vigon pyrkimys myös pakottaa katsoja näkemään / kokemaan todellisuutta pintaa syvemmältä. Ilmeisen onnistuneesti pannaan joutumisen vuoksi. Mr. Vigon kreditiksi on kuitenkin mainittava se, että hänen elokuvansa toimivat edelleen inspiraation lähteinä nykyisille elokuvaohjaajille. Tämä on aika hyvin ohjaajalta, jonka kaikkien elokuvien yhteispituus jää alle kolmen tunnin.
Mielenkiintoinen knoppi näin elokuvassa istujan näkökulmasta on se, miten Mr. Vigon aikoinaan katsottiin ylittävän elokuvalle määrätyn keston – mikä siis mahtoi olla alle 40 minuuttia (jos tästä rainasta voi päätellä yhtään mitään). Ja tämän ylityksen tehtyään ohjaaja joutui valitsemaan siitä, että säilyttääkö elokuvan juonen ja johdonmukaisuuden vai sen runollisemmat hetket. Mr. Vigo on tunnettu siitä, että hän säilytti ne runolliset hetket, joilla hän pyrki esittämään unenomaista maailmaa sekä sen näkemistä lapsen omaisesti. Tätä pohjaa vasten ei voi kuin ihmetellä sitä, miten nykyään tuotetaan lähes neljän tunnin pakaralihaksia puuduttavia valkokangastuotoksia.
| Lapset nousevat kapinaan |   |
|---|---|
| hyvällä menestyksellä. Sillä elokuva esittää hyvin vastakkaiset ajattelutavat villien lasten ja kuria pitävien aikuisten välillä. On oikeastaan aika mielenkiintoista katsoa riemua ja elämäniloa täynnä olevia pikkulapsia, jotka laittavat aikuisille ja heidän tarjoamalle kurille hanttiin raskaalla kädellä. Hyvä lapset! Kai sitä samaan aikaan pitäisi etsiä sitä pientä lasta itsessään ja myöntää sen olemassaolo. Jos maailmasta tulisi silloin vaikka hieman hauskempi paikka elää. Elokuva on lyhyt ja ytimekäs ja sen voisi oikeastaan katsoa uudestaan parikin kertaa, ihan vain siitä näkökulmasta miten erilaiseksi maailma koettiin 1930-luvulla. Kepposet ovat tästä ehkä hieman muuttuneet, mutta eivät poistuneet. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Anarkian, vallankumouksen ja vaikka minkä alkeita. Ei sitä ihan ensi katsomalla uskoisi….lähinnä tulee mieleen, että kuka tuon kaiken siivoaa…