Yves Saint Laurent kertoo sanamukaisesti nuoresta miehestä Yves Saint Laurentista (Pierre Niney), josta tuli Christian Diorin muotitalon taiteellinen johtaja herkässä 21-vuoden iässä. Omien kasvukipujen ja taiteellisen luomisen keskellä Yves tapaa Pierre Bergénin (Guillaume Gallienne), jolla tulee olemaan häneen elämäänsä myös suuri merkitys.
Valkokankaalla on nähtävissä kahden ja hyvin erilaisesti lahjakkaan sekä käyttäytyvän ihmisen tarina. Muotinero YSL vaatii neuroottisen taitelijan tavoin oman luomistilansa ja Pierre puolestaan yrittää tasapainoisemmin edistää ranskalaista muotiteollisuutta. Kumpikin täydentää toisiaan tavalla, joka onnistuneesti tarjoaa myös katsojalla vilauksen kulissien takana tapahtuneista asioista. Joten ohjaajan Mr. Jalil Lespertin voi sanoa onnistuneen tavoitteessaan luoda eeppinen rakkauskertomus, jossa kertojan roolissa kuullaan Mr. Bergéniä.
Samanlaista asioille omistautumista toivoisi välillä omaan elämäänsä. Joten onkin omalla tavallaan innostavaa katsoa sellaista intohimoa. Toisaalta elokuvan kannalta tämä luo oman haasteensa, sillä YSL oli niin omistautunut työlleen, että siihen ei paljon muuta draaman kaarta saada mukaan tungettua. Toki hän kohteli malleja huonosti, käyttäytyi huonosti ja oli äärimmäinen neuroottinen ja yksinäinen omassa luovuudessaan, mutta onko siinä riittävästi omaelämänkerralliseen elokuvaan? Katsoja päättäköön täman asian. Elokuvaa voi kuitenkin pitää suhteellisen totuudellisena Yves Saint Laurentin (1936 – 2008) tarinana, sillä se sai siunauksensa miehen pitkäaikaiselta ystävältä ja työparilta Mr. Bergéniltä. Ehkäpä juuri tämä saa minut pohtimaan draamallisen sisällön vähyyttä.
Mutta jos katsojalle riittää kauniiden vaatteiden luominen, niistä haaveileminen ja taitelijaneron työn seuraaminen elokuva palvelee tarkoitustaan. Tämä voi toki johtua myös siitä, että jotkut valkokankaalla nähnyt luomukset ovat osin uniikkeja lainakappaleita Yves Saint Laurent Foundation:lta ja Diorilta. Pukusuunnittelusta vastannut Ms. Madeline Fontaine lienee ollut jokainen fashionistan karkkikaupassa. Tosin alkuperäisten vaatteiden käyttäminen toi omat haasteensa tietyn mallisten mallien löytämiselle, sillä pukuihin ei saanut (luonnollisesti) tehdä mitään muutoksia. Muutoin Ms. Fontainelle toimi innoittajana Ms. Alicia Draken kirja The Beautiful Fall.
Ja me muut, jotka emme muodista paljon ymmärrä, voimme kuitenkin osoittaa kiitoksemme (ainakin osittain) YSLn luomusten suuntaan, sillä siinä missä Chanel avasi naisille mahdollisuuden käyttää housuja vapaa-aikanaan, YSL vei sen vielä pidemmälle. Naiset housuissa olivat uusi piirre niin päivä- kuin iltamenoissakin – housupuku oli saapunut jäädäkseen. Tämän lisäksi YSL oli ensimmäisiä, joiden mallistossa naisilla oli käytössä perinteinen seiloritakki, läpinäkyvä pikkumusta ja istuva hartiaosa trapetsilinjan avulla ja smokkitakki. Ja on kyllä myönnettävä, että siellä valkokankaalla vilahteli myös sellaisia vaatteita, joita sitä voisi kuvitella tälläilevän myös itsensä päälle. 
| Luomisen tuskaa |   |
|---|---|
| koko elämän edestä. Yves Saint Laurent -elokuva antaa katsojalla mahdollisuuden kurkistaa jossakin määrin nuoren taitelijaneron elämän ruuhkavuosiin. Muodin luominen käy työstä, vaatii oman veronsa ja ihan muoditon katsoja (kuten minä) arvostaa hieman taas enemmän kauniita vaatteita tämän elokuvan jälkeen. Omaelämänkerrallisena tarinana elokuva jää hieman vajaaksi, mutta muodin luomisesta tai YSL henkilöhahmosta kiinnostuneita tämä tuskin haittaa. Itse olisin toivonut jotain syvempää lisää, mihin Mr. Nineyllä varmasti olisi ollut myös mahdollisuuksia. Nyt mieleen jäi lähinnä pintaraapaisuja sieltä täältä ja toisen rakastamisen vaikeuden vakuuttelua. Suosittelenkin elokuvaa kaikille muodin vaikuttajista kiinnostuneille ihmisille. Me muut voimme sitten ihailla sitä tarmoa, millä siihen paneudutaan ja kenties YSLn tavoin löytää myös omaan elämäämme virikkeitä kirjallisuuden ja taiteen parista. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: guillaume gallienne, pierre niney