VALIKKO

Wild – Villi vaellus

Elokuvassa Cheryl (Reese Witherspoon) lähtee etsimään itseään megalomaaniselle vaellukselle. Naisen tarkoitus on selättää Pacific Crest Trail (PCT) noin kolmen kuukauden aikana ja löytää siinä samalla jotain itsestään. Lähinnä elokuvassa nähtyjen takaumien ansiosta vaikuttaa siltä, että Cheryl lähti reitille tekemään omaa surutyötään monista eri syistä, jotka aukevat elokuvan aikana.

Elokuva perustuu Ms. Cheryl Strayedin omiin kokemuksiin tietyin taiteellisin vapauksin Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail -nimisestä kirjasta vuodelta 2012. Mutta uskon siitä huolimatta ohjaajan Mr. Jean-Marc Valleen onnistuneen tuomaan valkokankaille mielenkiintoisen kasvutarinan kirjallisuuden klassikkoiden viittauksien avulla. Toki elokuvassa on myös onnistuttu musiikilla alleviivaamaan joitakin ilmeisiä kohtia, mutta jätän ne katsojien sulateltaviksi. Kappaleet ovat kuitenkin niin tuttuja, että en usko kovinkaan monen kuulevan niitä ensimmäistä kertaa.

Ms. Witherspoon oli roolistaan Oscar-ehdokkaana, mutta joutui taipumaan Ms. Julianne Mooren suorituksen (Still Alice) edessä. Ja ehkä hyvä niin. Daami vaikuttaa hakevan draamallisempia esityksiä ja niitä kaikkia vaikuttaa yhdistävän altavastaajan rooli, joka lopussa voittaa omat ongelmansa. Siksi elokuvan aikana ei oikeastaan yhdessäkään kohtaa epäile sitä, miten leffa tulee oikein loppumaan. Tämä selviytymisasenne itse asiassa pätee kyllä kaikkii naisen rooleihin Elle Woodista (Legally Blond) Cheryliin (Wild). Elokuvan toinen Oscar-ehdokkuus meni Cherylin äitiä Bobbia näyttelevälle Ms. Laura Dernille. Hänkin joutui katsomaan pystin menemistä toiseen suuntaan ja se on kyllä sääli, sillä naisen suoritus ikuiseen auringonpaisteeseen uskovana äitinä vaikeiden olojen kohdalla oli mahtavaa seurattavaa. Roolisuoritus kosketti jopa siinä määrin, että sitä itselleenkin toivoisi samanlaista asennetta tai ainakin hänen kaltaisia positiivisia ihmisiä omaan ystäväpiiriinsä.

Valkokankaalla tätä itsensä etsimistä ympäri maailmaa (Eat Pray Love) tai luonnon armoille (127 Hours) on toki nähty aiemminkin, mutta siihen on siitä huolimatta saatu ympättyä jotain uutta. Jos ei muuten niin luonnon merkeissä. Hyvistä draamarooleista huolimatta pidän Ms. Witherspoonia edelleen enemmän komedianäyttelijänä, mikä kukoistaakin joissakin kohtia elokuvaa vallan mainiosti. Mutta ei suoritus Wild-elokuvassakaan paha ollut. Ohjaaja Mr. Vallee on onnistunut tuomaan Ms. Witherspoonista jotain uutta esiin ja ehkäpä juuri ne parhaat puolet tämän erämaa vaelluksen maisemissa.

Oikeassa elämässä Pacific Crest Trail (PCT) on 7832 kilometriä pitkä, joten sitä ei ihan muutamassa viikossa tallustele lävitse. Reitti alkaa Meksikon rajalta ja päätyy Kanadaan. Minne myös Cheryl loppujen lopuksi myös pääsi. Wild osoittaa hyvin miten kaunis tämä reitti visuaalisesti oikein on ja se tarjoaa noiden satojen ja tuhansien kilometrien aikana mitä erilaisempaa luontoa ja kulkumaastoa. Asialle omistautuneet vaeltajat saavat noista varmasti vielä suuremmat huokaukset aikaiseksi kuin minä, joka tyydyn lähinnä vaeltamaan kaupungimaastossa ja lähimetsissä. Mutta asialle paremmin innostuneille toivotan hyvää matkaa elokuvan maisemiin sopivan rinkan ja eväsmäärän kanssa. Reitti on hyvin merkitty, mutta seura on varmaan siitä huolimatta hyvä asia.

Matka minuuteenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
vaikka se vaatikin vajaat 8000 kilometriä. Surutyötä ja oman itsensä löytämistä voi toivottavasti tehdä helpomminkin. Wild esittää kuitenkin hienon tarinan yhden ihmisen yrityksestä tulla sujuiksi itsensä ja oman menneisyytensä kanssa. Elokuvan esittämät visuaaliset maisemat ovat todella kauniita ja vaeltamaan kannustavia, samoin kuin enemmistö Cherylin tapaamista ihmisistä. Mutta elokuvaan on saatu myös upotettua sitä pitkän matkan tallaajan arkea, jonka en siitä huolimatta usko olevan noin helppoa – sanoo siis ihminen, joka ei ole mikään vaeltaja-tapaus. Joka tapauksessa Wild on katsomisen arvoinen. Se alleviivaa Cherylin läpikäymiä tunteita ihastuttavien kirjallisuuden klassikoiden ja elokuvassa kuultujen laulujen kautta, mutta kun ne ohittaa liian johdattelevina voi leffastakin nauttia. Suosittelen elokuvaa kaikille luonnosta innostuneille, vaelluksille sydämensä menettäneille ja meille muille, jotta ymmärtäisimme mitä me oikein menetämme. Elämä on tunteiden kokemista ja niistä oppimista. Wild osoittaa sen hyvin.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

On the trail: At just 26 and a first-time hiker, Cheryl (pictured in 1995) walked the trail largely alone, blistered and bruised, hungry, dirty and exhausted.

Osastot: Draama
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa