VALIKKO

Valentine’s Day – Ystävänpäivä

Hömppää, hömppää, hömppää, hömppää ja joko mä sanoin, että hömppää… mutta jos aiheena on (kuulemma) vuoden romanttisin päivä, niin ei kai sitä muutakaan voi oikeasti odottaa – kuin totaalista hömppää. Mielenkiinnon katsomista kohtaan nostaa joka tapauksessa massiivinen ”hyvien ja kuuluisten” näyttelijöiden mukana olo. Millaiseen elokuvaan ollaan oikein suostuttu (ja millaisella budjetilla). Toisaalta varoittavana esimerkkinä takaraivossa kilkuttaa yhä ”He’s not just that into you”, mikä oli myös tähtiesiintyjillä kartoitettu ja tulos ei siitä huolimatta päässyt kovinkaan ylös. Samanlaista vispilänkauppaa tästäkin odottelin.. ja siinä kyllä en kauheasti päässyt pettymään. Mutta aina elokuva pimeän helmikuun päivän voittaa.

Valentine’s Day elokuvan loppu ei voi olla surullinen, joten alusta asti kyllä tietää, miten siinä käy. Ohjaaja Garry Marshallilla on ollut kova työ luoda siihen edes jotain jännitystä tai yleisestä hömpästä poikkeavaa. Onneksi tällaisia kohtia elokuvassa kuitenkin on, kaiken ruusuilla tanssimisen lisäksi. Ja niiden avulla sitä jaksaa katsoa loppuun asti. Helmiä on jaeltu sinne tänne, mutta etsivä kyllä löytää ne. Toisaalta tuntuu siltä, että hieman pidempi keskittyminen joihinkin hahmoihin olisi tehnyt elokuvasta paremman, ja ei varmaan olisi syönyt sen hömppäosuutta yhtään pois.

Elokuva keskittyy Los Angelesiin ja muutamien ihmisten elämään siellä, jotka tavalla tai toisella risteävät keskenään saman päivän aikana. Ja tietenkin siinä samalla syntyy niitä romanttisia kuvioita uusien ja vanhojen tuttavuuksien kesken. Rooliyhteenvetona voisin heittää seuraavaa upseeri Kate (Julia Roberts) on matkalla kotiin vuorokaudeksi ja tapaa lentokoneessa Holdenin (Bradley Cooper). Heidän käymänsä keskustelu pienien asioiden merkityksestä ja niiden huomioimisesta toisessa ihmisessä – eli mitä mikin ele kertoo, on elokuvan yksi mielenkiintoisempia. Tätä olisi seurannut pidempäänkin. Mielenkiintoista on myös, että olen yllättänyt itseni pohtimasta samaa. Ympäristöä ja muita tarkkailee liian vähän ja pienillä asioilla voi olla suuri paljastava merkitys. Jotenkin House-ismia ilmassa tässäkin toteamuksessa.

Sitten on kukkakaupan omistaja Reed (Ashton Kutcher), joka kosii tyttöystäväänsä Morleytä (Jessica Alba), vaikka oikeasti hänelle sopisi paremmin hänen hyvä ystävänsä Julia (Jennifer Garner), joka taas tapailee (varattua, vaikka muuta esittää) lääkäri Harrisonia (Patrick Dempsey). Samalla Julia koittaa tukea ystäväänsä Karaa (Jessica Biel), joka vihaa ystävänpäivää, koska hän ei kovin onnistunut romanssirintamalla, kunnes tapaa uutistoimittajan Kelvinin (Jamie Foxx). Ja Reedin ystävä Alfonso (George Lopez) koittaa selittää, että joku toinen (vihje, vihje, vihje – Julia) olisi hänelle paljon parempi vaihtoehto kuin Morley. Jennifer Garner tekee hyvän roolisuorituksen ja en voi olla muuta kuin ihailematta hänen taitoaan heiluttaa pesäpallomailaa.

Ei lopu vielä tähän. Koita pysyä mukana. Assistentti Liz (Anne Hathaway) tekee kahta työtä maksaakseen opintolainansa, toista yhdessä firmassa ja toista seksi-puhelinlinjoilla (ne keskustelut ja kumilenkin paukuttelut ovat aika makeita ja niistä olisi voinut oikeasti saada vielä vaikka kuinka paljon huumoria revittyä irti), ja häneen ihastuu samassa firmassa työskentelevä Jason (Topher Grace). Tämän rinnalle nostetaan toinen ristiin-rastiin menevä suhde. Perhe, jonka lapsenvahtina toimii Grace (Emma Roberts) menee vanhoista paljastuksista solmuun. Perheen isoäiti Estelle (Shirley MacLaine) paljastaa puolisolleen Edgarille (Hector Elizondo) olleensa uskoton jotain sata vuotta sitten ja mitä sitten sitten seurasikaan… Ja sitten vielä pari muuta…..

Aaarghhh….ja jotta elokuvaa olisi saatu katsomaan myös nuoria ihmisiä, aivan kuin edellä olevat eivät olisi tarpeeksi, mukana on vielä high-school sweethearts-pari Tyler (Taylor Lautner) ja Samatha (Taylor Swift), joilla menee hyvin, ellei sitten peräti paremmin. Juoni siis pomppii edestakaisin kaikenmaailman parien ja parienmuodostusten kanssa. Tästä huolimatta elokuvan seuraaminen ei vaadi suuria ponnistuksia, vaan pikemminkin etenee omalla painollaan. Jos elokuva ei muuten innosta, niin aina voi kuluttaa aikaa katsomalla kuinka monta julkkista filmistä tunnistaa ja missä elokuvissa he ovat mahtaneet esiintyä ennen tätä. Luvassa on suhteellisen vasta-alkajia ja konkareita, että siinä mielessä bongaus voi olla varsin kivaakin puuhaa.

Maisematwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Maisemapisteitä on pakko antaa erittäin hyvästä yrittämisestä. Komeita miehiä, kauniita naisia, upeita kukkia.. Elokuvan tekijät ovat todella osanneet asiansa tässä kohtaa. Musiikillisesti äänimaisema kantaa leppoisella lällärimusiikilla koko elokuvan läpi.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

http://www.youtube.com/watch?v=kxFNt3pWMt4

Tästä kaikesta huolimatta, ja heikosta arvioinnista riippumatta, olen pohtinut hyvinkin vakavissani filmin ostamista omiin kokoelmiini. Mutta asia on vielä pohdinnan alla. Sitäkin enemmän polttelee sen soundtrack, mistä löytyy todella pullamössöromantiikkaa musiikkia koko laidallinen. Mikäs sitä olisi kuunnellessa.

Arviointiwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Hieman syvällisempi juoni olisi kuitenkin ollut kiva juttu. Kaiken maailman draaman aluista huolimatta elokuva ei kanna kovin pitkälle. Mutta ehkä sen ei ollut tarkoituskaan tehdä sitä. Asiaa kuvaa varmaan parhaiten se, että mielessä on pisimpään säilynyt kaksi asiaa. Ensinnäkin toisen ihmisen tarkkailu, minkä Mrs. Roberts suorittaa hyvin lentokoneessa ja pinjatan hakkaaminen, minkä Mrs. Garner tekee taidokkaasti Vihaan-ystävänpäivää-juhlissa. Kyseiset juhlat voisi olla itsekin aika kiva ja mielenkiintoista viettää hyvässä porukassa. Vapaaehtoisia???
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat, Romanttista hömppää
Henkilöt: , , , , , , ,
Kommentit

Vastaa