Murtumaton kertoo Louis “Louie” Zamperinin (Jack O’Connell) selviytymisestä sodassa, meren armoilla yhdessä muiden pelastuneiden Russell ”Phil” Phillips (Domhall Gleeson) ja Francis ”Mac” McNamara (Finn Wittrock) kanssa. Pelastuminen merestä johti kuitenkin ojasta aallikkoon Zamperin päätyessä japanilaiselle vankileirille pahamaisen vanginvartijan Mutsuhiro ”The Bird” Watanaben (Miyavi) armoille.
Unbroken – murtumaton -elokuva pyrkii esittämään taidokasta kuvaa ihmismielen kestävyydestä. Ikävä kyllä tätä tarjoillaan elokuvan pituudesta huolimatta ihan liian vähän. Katsojana odotin aika paljon enemmän tätä ihmismielen testaamista, varsinkin kun elokuvan ikärajaksi oli lätkäisty K16. Ehkä tämä pettymys nousee omaan arvoonsa liian siloitettusta tarinasta, joka tuntuu vaikuttavan niin visuaalisiin kuin juonellisiin elementteihin. Elokuvan alkupuoli tarjoilee niitä paremmin seuratan miesten mittelöä luonnon voimia vastaan meressä, mutta maalle pääsemin jälkeen tämäkin taistelu jää osaksi massaa. Vaikka elokuva on tasaisen paksu eikä juuri liiemmin esittele draaman kaarta se esittelee kuitenkin jotain sellaista, mitä jokainen varmaan toivoo itselleen jollakin asteella. Zamperin esittämä murtumattomuus oman asiansa edessä tekee vaikutuksen. Ja jos itseltä sitä murtumattomuutta ei löydy, niin sitten voi ainakin toivoa Zamperin ystävien tavoin, että omasta ystäväjoukosta löytyy sellainen ihminen, joka sitä tarjoaa. Elokuvan tasapaksuus ja koskemattomuus yllättävät, koska käsikirjoituksen takaa löytyvät muun muassa Coenin veljekset. Ihmismielen ja -kehon kestävyyden ihailemisen lisäksi elokuvalta olisi toivonut paremmin näiden asioiden esille tuomista. Kaikki on kuvankaunista, siistiä sisätyötä ja noihin aikoihin varmasti liittynyt piina ja kuoleman läheisyys loistavat poissaolollaan. Draaman poissaolon puute on sääli, sillä se sen esittäminen mahdollisuudet eivät ainakaan voi olla kiinni hyvistä näyttelijöistä. Herrat O’Connell ja Gleeson vakuuttavat niissä tilanteissa, mihin heille annetaan mahdollisuus.
Oikeassa elämässä Louis Silvie ”Louie” Zamperini (1917 – 2014) oli nuori mies, jolla oli alkuun vaikeuksia lain kanssa. Ehkäpä juuri tämä itsepäisyys ja oma-aloitteisuus olivat tekijöitä, jotka pitivät miehen hengissä. Syksyllä 1941 Zamperi oli yhdessä muun miehistön kanssa suorittamassa etsintöjä lentokoneella, kun heidän matkansa loppui lyhyeen. Lentokoneeseen tuli teknisiä ongelmia ja se syöksyi alas Tyyneenmereen. 11:stä ihmisestä koneessa vain kolme selviytyi pelastuslautalle. Heitä olivat koneen pilotti Russel Allen ”Phil” Phillips, Zamperi ja Francis ”Mac” McNamara. Kolme miestä selviytyivät pitkään hengissä juomalla sadevettä ja syömällä satunnaisesti kiinni saatuja lintuja ja kaloja. Ihmeen kaupalla he myös selvisivät japanilaisten pommikoneiden tulituksesta ja haiden hyökkäyksiltä. Oltuaan meren armoilla 33 päivää McNamara kuoli. Zamperi ja Philips jatkoivat edelleen eloonjäämiskamppailuaan, kunnes 47nä päivänä osuivat maihin Marshall saarten luona ja joutuivat heti japanilaisten sotavankeiksi. Miehiä pidettiin vankina vaikeissa olosuhteissa jatkuvan kidutuksen kohteina lähes kaksi vuotta, kunnes heidät vapautettiin sodan loputtua elokuussa vuonna 1945.
Kauniita maisenia | |
---|---|
siistissä tarinassa, joka etsii sitä draaman kaarta. Ohjaaja Ms. Jolie on tehnyt tasalaatuisen ja hyvännäköisen elokuvan, joka kuitenkin jättää katsojan valkokankaan tälle puolelle. Aihetta draamallisempiinkin pätkiin varmasti olisi ollut, mutta nyt ne loistavat poissaolollaan. Sen sijaan valkokankaalla nähdään upeita visuaalisia esityksiä äärilaidasta äärilaitaan sekä mielen osoittamisen vahvuutta. Kumpi taipuu toisen tahdon alla ja mitä se toiselle oikein tarkoittaa. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Zamperin tarinasta sekä niille, jotka haluvat nähdä taas yhden uuden mereltä pelastautumisen tai sodan jaloissa selviytymisen tarinan. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Henkilöt: domhnall gleeson, jack o'connell