Touko Laaksosesta (1920 – 1991) alias Tom of Finlandista oli tekeillä samaan aikaan kaksi elokuvaa. Toinen niistä Tom the Movie oli pienemmän porukan yritelmää aiheen esittämiseksi ja nyt nähty Tom of Finland -elokuvan takaa löytyvät ohjauspuikossa pyörinyt Mr. Dome Karukoski ja käsikirjoitusta kasaan kynäillyt Mr. Aleksi Bardy. Kaksi kovan luokan tekijää, joten odotusarvot olivat myös sen mukaisia elokuvan koskettavuudesta, syvällisyydestä ja sujuvuudesta. Lisää leffasta kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne.
Valkokankaalla tavataan Touko Laaksonen sotavuosien lopusta hänen ikääntymiseensä saakka. Matkan varrelle mahtuu homovainoja, itsensä ilmaisua, rakastetun kanssa elämistä ja kuvataiteen markkinaraon löytämistä Yhdysvalloista.
Tom of Finland taiteen voittokulussa en voinut välttyä löytämästä yhdensuuntaisuutta Sinkkuelämää Mirandan kommentin kanssa, kun hän veti miesystäväänsä Jaredia markkinoille. Ensin valloitetaan homot, sitten pikkutytöt ja sitten muut. Ja juuri niinhän tässä kävi. Ensi Touko Laaksosen kuvat valloittivat homojen alakulttuurit, todennäköisesti sen jälkeen miehistä haaveilevat pikkutytöt (ja -pojat), vaikka sitä elokuvassa ei esitettykään ja lopuksi sitten kaikki muut. Nykyään Tom of Finlandin kuvioiden parissa voi viettää aikaa keittiössä, sängyssä tai postimerkkeillessä.
Elokuvan ikärajaa oli kuulemma pohdittu ja mietitty eroottisen toiminnan mukaan ottamista, mutta nyt kuitenkin päädytty tällaiseen siveydensipuli-versioon, jossa miehet lähinnä pussailevat ja tanssivat yhdessä (ne kuvataiteen vedokset ovat sitten oma lukunsa). Ja tähän kuulemma ohjaajan mukaan vaikutti se, että oikeassa elämässä Mr. Toukonen ei ollut lainkaan yhtä roisi ja machoileva kuin hänen kuviteelliset hahmonsa. Ohjaajaa on kiitettävä tästä homoeroottisen toiminnan taustalle jättämisestä. Painopisteen vaihdolla tästä on yritetty ilmeisesti syventää Touko Laaksosen henkilökuvaa, mutta kovin syvälle ei siinä silti päästä. Tsot, tsot – käsikirjoituksesta vastanneet ihmiset. Tämä siitäkin huolimatta, että valkokankaalle on varmasti nostettu ne Laaksosen elämän merkittävimmät rakkaudet ja hetket, jotka ovat muokanneet hänen töitään ja menestystään maailmalla. Mutta onko tämä hyvä omaelämänkertaelokuva vai ei. Täytyy tunnustaa, että jos Touko Laaksosesta olisi omaelämänkerta-kirja, se kertoisi varmasti enemmän taitelijan itsensä ajatuksia ja kokemuksia erilaisissa kulttuureissa elämisestä kuin nyt nähty elokuva. Nyt nähdään vain pinnallisia aatoksia ilman suurempia elämänkokemuksen kuvauksia.
Toki ohjaaja Mr. Karukoski on varmasti tehnyt parhaansa ja kiitosta suon myös kaikkien kliseiden välttämisestä ja taiteilijan herkkyyden etsimisestä. Tämän herkkyyden esiinkaivamisen merkeissä on ehkä ymmärettävää, että ensimmäinen tunti junnailee paikoillaan ja elokuva lähtee kunnolla käyntiin vasta Toukon ulkomaanreissujen myötä. Mutta silti jotain maagista ja Toukon omistautumista selittävää jää saavuttamatta. En millään jaksa uskoa, että homoeroottista taidetta tekevän ihmisen elämänkertakuvauksen pitäisi olla roisia tai yliseksuaalista kuvaukseltaa, mutta jään voisi sentään yrittää rikkoa ja kuvata enemmän sitä, mitä miehen pään sisällä liikkui. Mistä hän sai vaikutteita? Mikä häntä innoitti alakulttuurin keskellä eläessä? Ja mitä hän oikeasti toivoi elämältään? Ei ainakaan niitä keltaisia verhoja.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä. Pääroolissa oleva Mr. Pekka Strang on samaan aikaan herkkä ja periksiantamaton omassa toiminnassaan, jota laki ei katso suopeasti. Miten vaikeaa onkaan elää valheessa ja siinä samalla toteuttaa itseään taiteellisesti. Rooli ei vaatinut suuria suorituksia, vaan pikemmin hienovaraisia eleitä ja oivalluksia, joita Mr. Strang taitavasti tarjoilee. Hänen elämänkumppaniaan esittävä Mr. Lauri Tilkanen on myös uskaltanut heittäytyä varmasti hieman erilaisempaan rooliin, missä mies on aiemmin nähty. Onnittelut molemmille.
Touko Laaksosta ja hänen homoeroottista taidetta on tuotu aiemminkin suurten massojen silmäiltävissä Mr. Ilppo Pohjolan ohjaamassa dokumenttielokuvassa Daddy and the Muscle Academy (1991), jossa Mr. Laaksonen itse pääsi kertomaan töistään ja ajatuksistaan. Vuonna 2011 Mr. Mies Mikkosen lyhytelokuva Tom of Finland puolestaan keskittyi kuvailemaan Mr. Laaksosta hänen entisen mallinsa Mr. Durk Dehnerin sanoin. Mutta muuten tuntuu, että tekijänoikeudet ovat aina estäneet taiteellista ilmaisua tässä kohtaa. Ehkä asiaa auttaa tämän elokuvan kohdalla se, että se on tehty suhteellisen tiiviissä yhteistyössä Los Angelisissa olevan Tom of Finland -säätiön kanssa. Mr. Touko Laaksonen on kuitenkin yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kuvataitelijoita. Vaikka myönnän toki, että onhan se aika villi ajatus laittaa hänet samaan nippuun muun muassa Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Hugo Simbergin ja Helene Schjerfbeckin kanssa. Mutta taiteellinen makunsa kullakin. Ja kuten kunnon vastarannankiiskin tehtäviin kuuluu myös tunnetut homoesiintynyt, kute Freddie Mercury ja Village People, ovat saaneet innoitusta Tom of Finlandin maksuliinisen homomiehen mielikuvista.
Niille, joiden Tom of Finland -taitelijan työ on tuntematonta valaistakoon, että miehen piirroshahmot muun muassa virkapukuisista poliiseista, palomiehistä tai merimiehistä löytyvät yleensä lähes jokaisesta homoseksuaalisuutta liippaavista elokuvista. Tässä blogissa tätä alleviivausta ovat päässeet todistamaan muun muassa My Life With Liberace (2013) ja Dallas Buyers Club (2014) elokuvat.
Patalappu, postimerkki, pussilakana | |
---|---|
Ja sitten yritelmä kuvata miestä niissä olevien kuvioiden takana. Tom of Finland antaa jonkinlaisen pinnallisen kuvan Touko Laaksosesta, miehestä nimimerkin takana. Mutta enemmän kuin vastauksia, tai edes kysymyksiä, se vain soljuu ajatuksesta toiseen. Toki Touko Laaksonen on koko ajan elokuvassaan läsnä, mutta pinnan alle ei tässä omaelämänkerrallisessa teoksessa kunnolla päästä. Leffan pinnallisuutta korjaa kuitenkin taidokkaasti pääosissa pyörivät Pekka Strang ja Lauri Tilkanen. Heidän keskinäinen romanssinsa on uskottava ja sen vaikutusta Tom of Finland kuviin olisi mielellään selventänyt itselleen lisää. Kaiken kaikkiaan leffa etenee verkkaiseen tahtiin, alleviivaten ja rautalangasta vääntäen joitakin asioista. Herkkyydestään ja verkkaisuudestaan huolimatta se onnistuu myös satunnaisesti olemaan erittäin hauska ja naurulihaksia treenaava. Suosittelen rainaa kaikille kotimaista taiteilijoista kiinnostuneille. Tom of Finland piirrokset ovat toki esillä, mutta leffasta voi nauttia vaikka niistä ei pitäisikään. |
Overall | |
---|---|
Kokonaisarvosana. |
Näyttelijät: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Taisto Oksanen, Seumas Sargent, Jakob Oftebro, Niklas Hogner
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, LeffatHenkilöt: jessica grabowsky, lauri tilkanen, pekka strang, taisto oksanen