Outin Leffaopas

Hevosia rakastava Brady toipuu rodeossa saamastaan vakavasta aivovammasta ja asuu köyhyydessä yhdessä isänsä ja autistisen siskonsa Lilyn kanssa. Kolhaisu rodeoringissä johti aivovaurioon, joka vaikeuttaa toisen käden motoriikkaa sekä altistaa Bradyn kohtauksille. Lääkärit eivät anna enää lupaa ratsastaa, mutta jollakin tavalla se elanto olisi hankittava. Ratsaille takaisin nouseminen on silti potentiaalinen vaihtoehto, vaikka varoittavaa esimerkkiä siitä tarjoilee vammautunut Bradyn ystävä Scott Lane. Elokuva nostaakin pohdittavaksi kysymyksen, miten menetellä, kun kasvatusmenetelmänä on ollut: “Cowboy up. Grit your teeth. Be a man.”

Tätä kautta raina osoittaa hyvin, että lähes jokainen nuori ihminen uskoo olevansa kuolematon. The Rider näyttää tämän uskomuksen nurjan puolen. Vammautuminen ja onnettomuudet eivät katso ikää, sukupuolta tai rotua. Me kaikki olemme haavoittuvaisia. Välillä tuntuu myös siltä, että mitä tekee ei vaikuta asiaa. Eli olipa adrenaliinia veressä tai ei, niin kolhuilta ja kolareilta ei voi välttyä, eikä pelko veressä voi elää. Ja samalla se ottaa hyvin kantaa siihen, mitä ihminen on, jos ei saa tehdä sitä mitä rakastaa. Onko elämää persoonallisuuden toisella puolella? Se on elokuva tosiasioiden kohtaamisesta, oman elämän hallinnasta ja muiden odotuksista sitä kohtaan on vakuuttava, inhimillinen ja jättää pohtimaan, mitä perheelle oikeasti kuuluu.

Elokuvan on käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut Ms. Chloé Zhao, joka pitää autenttisuuden kuvaamisesta. Välillä sen huomaa, mutta pääasiallisesti pääosassa oleva perhe hoitaa tehtävänsä uskottavasti kotiin. Omanlaisensa kuvitteellinen dokumentti on kuvattu samoilla nurkilla Pine Rigde reservaatin alueella Etelä-Dakotassa kuin ohjaajan debyyttielokuva Songs My Brother Taught Me (2015). Ja tuon elokuvan aikaan ohjaaja tutustui pääosassa olevaan Brady Jandreauhun. Ms. Zhao on osannut ohjata amatöörinäyttelijänsä hyviin suorituksiin, joten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan daamin seuraavia elokuvia. Luvassa olisi ainakin Bass Reevesin elämänkerta, jonka ohjauksesta ja käsikirjoituksesta daami tulee vastaamaan sekä yksi Marvelin tuleva elokuva.

Pääosassa loistaa Mr. Brady Jandreau yhdessä siskonsa Lilly Jandreau, isänsä Tim Jandreau ja ystäviensä Lane Scottin ja Cat Cliffordin kanssa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta valkokankaan valloittajat kuuluivat Mr. Jandreau lähipiiriin, ystäviin ja tuttaviin. Ehkäpä tämä kokonaisuus tekee elokuvasta luonnollisen ja uskottavan oloisen, olematta silti kotielokuvan oloinen. Vaikka elokuvalla onkin hyvin vahva pohja tosielämässä, siinä on myös käytetty vähän taiteellista vapautta. Oikeassa elämässä Bradyn äiti on yhä elossa eikä mies ei päätynyt kauppaan töihin. Lane Scott vammautui auto-onnettomuudessa, mutta yhtä kaikki on muuten todellinen ja kuntoutumassa onnettomuudesta. Mutta muuten valkokankaan tapahtumat ovat todellisia. Ja näissä merkeissä on myös hyväksyttävä Apollon kohtalo. Ja ihmisistä välittäville tiedoksi, että Brady ratstastaa jälleen ja kouluttaa hevosia yhdessä vaimonsa kanssa.

Oikeassa elämässä pääosassa oleva Mr. Brady Jandreau loukkasi päänsä vakavasti rodeokilpailussa. Mutta se ei estänyt häntä osallistumasta elokuvan tekoon toipumisaikana. Ja valkokankaalla nähty tarina on aika lailla hänen omansa. Vakava päävamma, levy päähän, kielto ratsastaa, kotiutuminen omalla vastuulla ja vimma palata takaisin hevosten pariin palatakseen sellaiseksi, jonka itse tuntee. Tämä ja toteamus: ”I don’t feel alive if I’m not able to ride.” sai ohjaaajan lopullisesti houkuttelemaan Mr. Jandreun osallistumaan elokuvaan. Valinta on ollut oikea, sillä nuorella miehellä on hevosten kanssa eläminen veressä ja se myös näkyy valkokankaalla. Tämä siitäkin huolimatta, että kuvausaikana hemmolla ei ollut lupaa edes lenkillä käymiseen… saati sitten ratsastamiseen.

Elokuva on visuaalisesti vakuuttava. Se ei kikkaile erikoistehosteilla, musiikilla tai muilla tunnelman / jännityksen luojilla. Sen sijaan The Rider pläsäyttää katsojan eteen faktat faktoina tilanteessa, jossa paljon vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Rehellisen makuinen ja oloinen elokuva toimii. Se etenee omalla painollaa lyhyen juonenkaavansa mukaan. Mutta tämä mutkat suoraksi mentaliteetti ei haittaa. Päinvastoin, jotenkin se tuntuu sopivan kyseiseen elokuvaan. Elämä on elämää ilman suurempaa kikkailua tai draamaa. Se mitä tulee vastaan, on vain otettava hallintaan. Brady ystävineen osoittaa sen hyvin, samoin kuin ihmisten inhimillisyyden.

Elämää onnettomuuden jälkeen

ja siinä samalla oman identiteetin selvittämistä. The Rider on koskettava, humaani, ihmisläheinen ja lämmin elokuva. Se etenee rauhalliseen tahtiin, mutta nappaa silti katsojan mukaansa. Erikoistehosteet loistavat poissaolollaan, sen sijaan elämä itsessään saa tilaa. Suosittelen elokuvaa kaikille. Vaikka siinä on suhteellisen yksinkertainen juoni, niin tällä kertaa elämä itse osoitti olevansa juonekkaita tarinoita parempi versio.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Brady Jandreau, Tim Jandreau, Lilly Jandreau, Cat Clifford, Terri Dawn Pourier, Lane Scott, Tanner Langdeau, James Calhoon

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia