Iäkäs karavaanari pariskunta Ella ja John päättävät lähteä matkailuautollaan Leisure Seekerillä katsastamaan Ernest Hemingway majapaikkaa Key Westissä. Ihan kiva homma sinänsä, paitsi Ellalla on terminaalivaiheen syöpä ja John on menettämässä muistiaan Alzheimerille. Mutta kun toinen toimii hyvin fyysisesti ja toinen psyykkisesti perille voidaan jopa päästä. Tosin parin lapset ovat eri mieltä vanhempiensa tempauksesta. Ja tässä kohtaa jokainen sitten tietää jo, miten elokuva loppuu.
Välillä vaikuttaa siltä, että ohjaaja Mr. Paolo Virzì ei ole oikein osannut päättää onko elokuva lintu vai kala. Siinä on selviä huumorin merkkejä ilman sairauden kustannuksella leikkimistä. Samalla se on surullisen kaihoisa, koska matkan tarkoitus on selvä alkumetreiltä. Leffa venyttää itseään tien päällä, kuten road-leffoihin kuuluukin, mutta olisi kyllä hyötynyt selvästä lyhentämisestä ilman keskeisen sanoman katomista. Mutta jos pitää tien päällä olemisestä ja klassikkojen kuuntelusta, antaa mennä vaan. Olisikin mielenkiintoista lukea alkuperäinen Mr. Michael Zadoorianin novelli ja nähdä, mitä kaikkea on jäänyt valkokankaan ulkopuolelle tai olisiko kirja selväpiirtoisempi.
Pääosissa pyörivät Ms. Helen Mirren ja Mr. Donald Sutherland tekevät todella hyvää, uskottavaa ja muutenkin vakuuttavaa jälkeä kaksikkona, joka ei osaa elää ilman toista. Joten on todella sääli, että heille ei ole saatu vakuuttavampaa elokuvaa tehtäväksi. Leisure Seeker on toki hyvä, sillä on omat ikimuistoiset hetkensä, mutta mikään juonen jättiläinen tai dialogin kuningatar se ei ole. Toisaalta näissä merkeissä se antaa ehkäpä enemmän tilaa pariskunnan tilanteen hyväksymiseen ja siitä vähästä nauttimiseen, mitä heillä vielä on yhdessä jäljellä. Ja tällä vähällä näyttelijäkaksikko sitten pelaa hyvin. Mr. Sutherland elää ja hengittää Alzhaimerin taudin kanssa elämistä ja Ms. Mirren saman taudin kanssa kamppailua, kun toinen ei enää muista itseään. Yhdessä he ovat hellyttävän lohdullisia ja lämminhenkisiä ihmisiä, jotka eivät halua joutua eroon toisistaan tai hoitokotiin. Tätä ajatusta soisi jokaisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työskentelevän pohtivan – ihmisarvoista kohtaamista ja pariskunnan yhdessä pitämistä. Ihminen ei menetä arvokkuuttaan muistinsa mukana eikä parisuhdettaan ilman toisen kuolemaa.
Alzheimer -elokuvien aiheena jaksaa kiinnostaa niin tekijöitä kuin katsojiakin. Hyviä esimerkkejä taudin kanssa elämisestä ovat muun muassa Iris (2001), The Notebook (2004), Away From Her (2007) ja Still Alice (2014). Ja kyllä Ella ja John mahtuvat tähän joukkoon hyvin uskollisen matkailuautonsa kanssa. Enkä usko viimeistä vielä nähdyn, aihe koskettaa sen arvaamattomuuden ja lopullisuuden vuoksi. Joten lienee on hyvä, että meitä muistutellaan sen olemassaolosta tavalla tai toisella. Hiljainen hiipuminen on vakuuttavaa katsottavaa ja paljon ajatuksia herättävää.
| Lopullinen matka |    |
|---|---|
| Ottaen huomioon, että elokuvan loppuratkaisun arvaa ensimetrien aikana leffa oli yllättävän mielenkiintoinen. Toisaalta sitä auttaa varmasti taidokas näyttelijätyö sekä Ellan ja Johnin mukaan heittäytyminen. Kuolema on meille jokaiselle väistämätöntä, mutta matka sinne voi olla silti täynnä muistoja ja kokemuksia rakkaista ihmisistä. Vaikka leffa etenee noin 50 kilometriä tunnissa, se ottaa hyödyn jokaisesta renkaan pyörähdyksestä ja nostaa esiin piilossa olleita muistoja, tuo mukaan uusia tuttavuuksia ja osoittaa lähimmäisen rakkautta tavoilla, joita ei tule helposti ajatelleeksi. Onko loppupeleissä kyse elämän laadusta ja kenen elämän laadusta jää katsojan päätettäväksi. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat pysähtyä hetkeksi kiireisen maailman keskellä nauttimaan elämän yksinkertaisuudesta ja toisen rakastamisesta. Vaikka leffa on selvästi kaihomielinen, siitä jää kuitenkin kaikkien kyynelien keskellä hyvä mieli. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Helen Mirren, Donald Sutherland, Christian McKay, Janel Moloney
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: donald sutherland, helen mirren