Outin Leffaopas

The Impossible -elokuvassa brittiperheen joululoma Thaimaassa saa uuden käänteen tsunamin myötä joulukuun 26 päivä vuonna 2004. Perheen isä Henry (Ewan McGregor) joutuu tsunamin iskiessä eroon vaimostaan Mariasta (Naomi Watts) ja yhdestä pojastaan Lucasista (Tom Holland). Jäljelle jääneiden lastensa Thomasin (Samuel Joslin) ja Simonin (Oaklee Pendergast) kanssa hän etsii perheenjäseniään kaiken tuhon keskeltä. Elokuva keskittyykin tähän etsintään, tekemättä kenestäkään sankareita. The Impossible elokuva ei ole leffa selviytymisestä, vaan pikemmin esittää sen hinnan, minkä selviytyminen vaatii meiltä.

Ohjaaja Mr. Juan Antonio Bayonan mukaan perheen yhdistämisprosessin myötä elokuva kyllä kuuluu kokonaan nuorelle Mr. Hollandille, joka kasvaa elokuvan edetessä lapsesta varhaisaikuiseksi henkiseltä iältään. Ohjaaja vaikuttaa menettäneen sydämensä jollakin asteella katoamiselle. Hänen edellinen elokuvansa Orpokoti (2007) keskittyi siihen mitä tapahtuu, kun perheen lapsi katoaa. Impossible elokuvassa puolestaan katoaa kaikki. Ja ehkä  tämä katoamisen-teema sopiikin Mr. Bayonalle, ainakin sen verran hyvin hän ohjaa näyttelijöitään sen parissa.

The Impossible on varmasti ollut haaste ohjaajalle. Jos leffasta tekee liian lässyn, se vie pohjaa selviytymistarinalta. Jos siitä tekee sankaritarinan, se ei vetoa katsojiin oikealla tavalla. Jos siinä on liian onnellinen loppu, valkokankaan joka sekunnissa lukee isolla hollywoodlandia ja jos siitä tekee liian graavin, katsojat toteavat, että nyt tuli liikaa liian aikaisin. Onneksi Mr. Bayona onkin onnistunut välttämään näitä karikoita suhteellisen hyvin ja tarjoilee sitä tarinaa aallon pyyhkäisyn jälkeen. Tämä ei kuitenkaan estä silmien kastumista tasaisesti koko elokuvan ajan. Ohjaaja Mr. Bayona ei mässäile kuolemalla, massatuholla tai omaisten menettämisellä, vaan pikemminkin hän esittää siinä kaiken keskellä elämistä, arjesta kiinni ottamista hyvällä tavalla.

Elokuva perustuu espanjalaisen Belonin perheen omiin kokemuksiin taiteellisin vapauksin. Nyt valkokankaalla nähty versio on riittävän vakuuttava, jotta sen myötä voi alkaa pohtia sitä, onko Intian valtameressä vuonna 2004 tapahtuneesta tsunamista kulunut riittävästi aikaa, jotta elokuva uppoaisi yleisöön. Ja samalla onko siitä kuitenkin kulunut liian vähän aikaa, jotta leffa koettaisiin liian traagisena. Tapaninpäivänä henkensä menetti YK:n mukaan 229,866 ihmistä neljästätoista eri maasta, näistä mereen kadonneita on 42,883 ihmistä. Tsunamia voikin hyvin pitää pahimpana luonnonmullistuksena ikinä – tähän mennessä. Joka tapauksessa edellinen tsunamia käsittelevä leffa, Hereafter, ei saavuttanut niin suurta kassamenestystä kuin sille ehkä olisi toivottu. Toisaalta se voi johtua sen rajan tuolle puolelle kantaa ottavasta näkökulmasta. Nyt nähty The Impossible – Selviytyminen -elokuva kuitenkin mielestäni ansaitsee paikkansa hyvin ja toimii meille tsunamia televisiosta katsoneille yhden uuden näkökulmasta ihmillisen menetyksen laajuuden ymmärtämiseen. Vaikka The Impossible ei myöskään moralisoi, se ei kuitenkaan estä sen tunteen nousemista pintaan, että muualla asuvat ihmiset pääsivät tilanteesta pois nousemalla lentokoneeseen. Ehkäpä maailma alkaisi olemaan valmis myös tsunamia käsittelevälle elokuvalla, joka ei vie katsojaansa pois Thaimaasta.

Kuten edellä kirjoitettu, elokuva hönkii nuoren Mr. Hollandin tarmolla eteenpäin.  Toki päärooleissa olevat Mr. McGregor ja Ms. Watts tekevät hyvää työtä. Ms. Watts jopa siinä määrin, että hänen panostuksensa on huomioitu Oscar-ehdokkuudella. Vastustajia parhaan naispääosan kisassa hänellä ovat  daamit: Jessica Chastain (Zero, Dark, Thirty), Jennifer Lawrence (Silver Linings Playbook),  Quvenzhané Wallis (Beasts of the Southern Wild) ja Emmanuelle Riva (Amour).  Henkiinjäämiskamppailua tekevän äidin rooli on toki koskettava, mutta onko se ehdokkuuden verran koskettava. No makuja on monia ja ne sallittakoon kaikille. Poikkeusellisen kivaa oli nähdä Mr. McGregor hieman erilaisessa roolissa, kuin hänen aiemmista elokuvistaan voisi päätellä. Mies taisi näytellä ensimmäistä kertaa isää, tai ylipäätäänsä hahmoa,  jolla oikeasti on vastuuta toisista ihmisistä.

Ei liian lällyä

meininkiä, eikä myöskään mitään sankaritarinaa, vaan The Impossible pitää kyllä katsojansa penkissä kiinni silmät kosteina elokuvan loppuun asti. Pääperheen ympärille ei ole ämpätty liikaa tavaraa, vaan tsunamin vaikutusta käsitellään heidän näkökulmastaan perheenjäsenten yrittäessä selvittää toistensa kohtaloa. Elokuva arvioinnin näkökulmasta The Impossible - Selviytyminen toimii suhteellisen hyvin. Se jaksaa kantaa katsojaa elokuvan loppuun asti, eikä tarjoile niitä helppoa ratkaisuja, joihin katastrofielokuvissa yleensä kompastutaan. Suosittelen leffaa kaikille, jotka kyynelkanavien puhdistamisen lisäksi haluavat nähdä yhden perheen näkökulman tsunamista selviytymiseen.

Overall
Kokonaisarvosana.